Kirjoittaja on Pelaajalehti.comin rekisteröitynyt käyttäjä, eikä kuulu Pelaaja-lehden toimitukseen. Kirjoittajan mielipiteet tai näkemykset eivät edusta H-Town Oy:n tai Pelaajan virallista linjaa.

Katastrofaalinen julkaisu…sysipaskat julkaisupelit… PS Vita on paljon tehokkaampi… typerä gimmick joka aiheuttaa päänsärkyä ja silmävammoja… surkea akunkesto… mobiilipelaaminen voittaa käsikonsolit… korkea hinta…

3DS oli tosiaan monenlaisen kritiikin kohteena konsolin alkutaipaleilla ja moni tuomitsi tämän käsikonsolitulokkaan aikaiseen tuhoon ja kieltämättä itsekin olin hieman epäileväinen vaikka konsolin rohkeasti julkkarissa ostinkin. Pikakelataan kelloa tuosta vuoden 2011 maaliskuun kylmyydestä tähän aurinkoiseen päivään ja voimme kaikki, jotka tuolloin antoivat lokaa konsolin niskaan, nostaa kädet ylös ja myöntää että laitteesta on muodostunut nopeasti yksi kaikkien aikojen pelilaitteista. Miten ihmeessä tähän tilanteeseen päädyttiin?

Liian kallis? Ei ole kauaa…

Hintalappu on se ensimmäinen asia jonka tavallinen kuluttaja näkee toisena ostosta miettiessään. Ihmismieli näkee ensin tuotteen jonka haluaa ja tämän jälkeen katse siirtyy samaisella sekunnilla niihin maagisiin numeroihin, jotka tullaan omaisuudesta vähentämään kassan ohi kävellessä. 3DS:n tapauksessa kävi lähes samat kuin jokaisen uuden konsolisukupolven taitteessa, eli halventuneiden past-gen-konsolien pieniin hintoihin tottuneet kuluttajat järkyttyivät siitä että upouusi pelikonsoli voikin yhtäkkiä maksaa enemmän kuin se seitsemän vuotta markkinoilla ollut ja neljä hinnanalennusta läpikäynyt konkarikonsoli. Suhteessa itse tuotteeseen 3DS:n hintaa voidaan pitää toki korkeana. Lähestulkoon pelkästään pelikoneeksi tarkoitettu laite, jonka ainoa ns. suuren luokan mullistus on vapaavalintainen 3D-efekti, ei ehkä ollut aivan sen noin kolmensadan euron hintalapun arvoinen vempain (etenkin kun markkinoilla olleet kotikonsolit olivat perusmalleiltaan jokainen halvempia), joka karkoitti usean heräteostoksen tekijän pois konsolin luota.


 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tarvitaan aikamoinen automyyjä jotta tämän saa kaupaksi lähes puolella tonnilla…

Nintendo kuitenkin reagoi tilanteeseen nopeasti, kun se huomasi että myynnit laahasivat kuin lehmän kuuluisa häntä. Laitteen julkaisun jälkeen tapahtunut PS Vitan julkistus sai myös varmasti Nintendon analyytikot liikkeelle ja hinta laski lähestulkoon kolmanneksen jokaisella markkina-alueella. Alennettu hinta oli jo mukava temppu mutta Nintendo lahjoi vielä uskollisimmat 3DS-omistajat Ambassador-ohjelmalla, jossa varhaisessa vaiheessa konsolin hommanneet saivat valittavakseen GBA-klassikoita uuden konsolinsa sisuksiin. Kuluttajaystävällinen ratkaisu, vaikkakaan toteutus ei ollut sieltä pehmeimmästä päästä, ja ulkopuolisen silmiin koko touhu vaikutti enemmän tai vähemmän paniikkinappulan painamiselta, jota se saattoi ollakin. Tilannetta edesauttoi varmasti myös kovan luokan kilpailijaksi kaavaillun PS Vitan hinnoitteluun liittynyt farssi, josta kyseinen konsoli ei koskaan noussut.

SEX(L) SELLS

3DS:n myynnit kohosivat huomattavasti ylempänä mainittujen seikkojen myötä, mutta Nintendo ei tehnyt vieläkään rahaa laitteen myynneillä. Tämän tilanteen tulisi korjaamaan sangen odotettu veto, toisen konsolimallin julkistaminen. 3DS XL oli kaikkien pelialaa seuranneiden tiedossa jo ennen kuin koko 3DS-konsolista oltiin edes puhuttu, mutta se miten Nintendo käänsi homman edukseen, oli sekoitus ovelaa strategiaa ja kohtaloa. Kohtalo-aspekti selittyy sillä, että Nintendon piti julkaista sangen rivakalla tahdilla tämä isompi malli käsikonsolistaan. DS:n kanssa Nintendo julkaisi uusia malleja lähinnä kuluttajien tyytyväisyyttä ja pientä hypeä silmällä pitäen, mutta 3DS XL asteli eteen vähän kuin pakon sanelemana. Miten tämä sitten teki rahaa Nintendolle? 3DS XL oli halvempi valmistaa kuin alkuperäinen malli ja kun sille voidaan lätkäistä uutuustuotteen nimissä korkeampi hintalappu, on tuloksena totta kai huomattavasti isompaa voittoa kuin alkuperäistä mallia myydessä.

 

 

 

 

 

 

 

Halpaa muoviroskaa mutta kyllä sitä näköjään jotkut ostavat…

XL-mallin julkaisun aikoihin oli 3DS päässyt eroon myös siitä isoimmasta ongelmastaan josta lisää seuraavaksi.

Pelejä pelejä pelejä pelejä…

3DS:n pelikirjasto laitteen julkaisun aikaan ei pahemmin ylistystä kerännyt. Pilotwings oli toki kiva muutaman tunnin viritelmä joka toi kivasti esiin uuden laitteen uusia jippoja, mutta kokonaisvaltaisena pelinä se oli kieltämättä aika pliisu tekele ja Star Fox 64:n remake ei ollut mikään ns. killer app, joka olisi myynyt konsoleita kuluttajille. Muut nimikkeet (joukossa myös Nintendon uusi IP Steel Diver, joka upposi todella syvälle) olivat enemmän tai vähemmän heikkoa tavaraa, joten käytännössä minkäänlaista oikeaa syytä ei laitteen ostolle tarjottu julkaisussa, kun vanhoja klassikoita tarjoava virtuaalikauppa eShop oli vielä lähtötelineissään. Ocarina Of Timen 3DS-uusioversio ei tuonut vielä odotettua myyntipiikkiä mutta noin noin kahdeksan kuukautta laitteen julkaisun jälkeen Nintendo kaivoi järeät aseet esille ja toi markkinoille tuplaten Mariota uuden Mario Kart -pelin sekä uuden Mario-tasoloikan myötä. Veto osoittautui menestykseksi ja kuin taikasauvan iskusta, nousivat 3DS:n myynnit huippulukemiin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

3DS:n nousun mahdollistaneet nimikkeet kasassa…

Uusi XL-malli ja eritoten nämä kaksi aiemmin mainittua Mario-nimikettä käytännössä möivät 3DS-konsoleita kuluttajille vuoden 2012 aikana kunnes vuonna 2013 3DS tarjosi meille yhden kaikkien aikojen pelijulkaisuvuosista. Itse omistan PSP:tä ja PS Vitaa lukuun ottamatta jokaisen pelikonsolin, joka on julkaistu Sega Saturnin jälkeen ja en ole ikinä nähnyt vastaavanlaista tykitystä mitä 3DS tarjosi vuonna 2013. Nimikkeet kuten Fire Emblem: Awakening, Pokémon X/Y, TLoZ: Link Between Worlds tai vaikkapa Animal Crossing: New Leaf buustasivat niin software- kuin hardware-myyntejä ollen samalla myös julkaisuvuotensa parhaimpien videopelien listaan lukeutuvia nimikkeitä. Huikeinta tilanteessa on se, että nuo neljä ovat vain pieni osa laitteen vuoden 2013 loistavia arvosanoja keränneistä peleistä. Näiden pelien myötä 3DS:n myynnit alkoivat lähennellä suositun edeltäjänsä DS:n vastaavia ja tämä jos mikään oli viimeistään loistava osoitus siitä, että olivat lähtökohdat millaiset tahansa, loistavat pelit ovat se seikka joka myy pelikonsolia eivätkä mitkään Netflixit, saatikka muutkaan prosessinopeudet.

Tulevaisuuden uhkakuvat

3DS:n voidaan jo reippaasti tässä vaiheessa julistaa oman käsikonsolimarkkinansa voittajaksi. PS Vitan ongelmat ja puutteet ovat sen verran isot, että hardware-puolella se ei tule ikinä saavuttamaan kaksinäyttöistä vastustajaansa, mutta tämä ei todellakaan ole välttämättä hyvä asia. Moni muistaa yhä Nintendon ajatusmaailman Game Boyn kanssa ja sama saattaa pahimmassa tapauksessa toistua myös 3DS:n kanssa. 90-luvulla Nintendon käsikonsoli Game Boy eri variaatioineen murskasi kilpailijoitaan vasemmalta ja oikealta ja kun rauta alkoi olla jo lähemmäs kymmenen vuotta vanhaa, alkoi pelaajien keskuudessa iskeä ”lievä” kyllästyminen. Nintendolla ei ollut minkäänlaista tarvetta lähteä päivittämään tuotettaan likimain kymmeneen vuoteen ja kun myynnit uhkasivat laskea jyrkemmin, ilmestyi eräs tietty taskuhirviöiden keräämiseen perustuvan pelisarjan punainen, sininen ja vihreä osa, jotka antoivat uuden elämän erittäin pitkään ikään päässeelle pelipojalle. Sama saattaa toistua myös 3DS:n kanssa sillä sille ei käytännössä kilpailijoita ole. Sony joutuu nykyisessä taloustilanteessaan harkitsemaan vakavasti käsikonsolibisnestä ja sen saloja ja jos ei PS Vitalle minkäänlaista seuraajaa ala kuulumaan, lepäilee Nintendo takuuvarmasti laakereillaan ja nauraa matkalla pankkiin.

Laadukas kilpailu on se mikä pitää markkinat laadukkaina, mitä myytäviin tuotteisiin tulee, ja tämä vuosi menee vielä Nintendoltakin WiiU:n pelastamisen piikkiin, mutta jos ei ensi vuonna saada 3DS:lle edes puoliksi yhtä hyvää tavaraa kuin legendaarisena vuonna 2013, alkavat aiemmin mainitut flegmaattisuuden merkit heijastua taviskuluttajankin silmiin aika kirkkaasti. Toivon mukaan jotain tapahtuu käsikonsolimarkkinoilla sillä en tosiaan tahdo että 3DS kerää samalla lailla pölyä hyllyssä usean vuoden ajan kuten GameBoy teki 90-luvulla ennen Pokémonin julkaisua.

On se kova

Itselleni 3DS on muodostunut viimeisen kahden vuoden aikana erittäin merkittäväksi pelilaitteeksi. Se ajaa loistavasti kaikki asiat joita hyvältä pelikonsolilta vaaditaan ja sen pelivalikoima on ehdottomasti nykymarkkinoiden laadukkain ja laajin. Sen kauppojen hyllyiltä löytyvät pelit ovat tautisen loistavia ja laitteen latauspalveluista löytyy takavuosien legendaarisia nimiä enemmän kuin moni meistä on ehtinyt elämänsä aikana pelaamaan. Sen myyntihinta on sangen alhainen, kun otetaan huomioon tuotteelle myytävien huippupelien määrä, ja jopa sen lisähärpäkkeet (Streetpass-ominaisuus etenkin) ovat erinomaisia pikkulisiä. Suosittelen jokaiselle erinomaisista videopeleistä pitävälle laitetta ja toivoa saattaa että sen pelitarjonnan loistavuus jatkuu vielä useita vuosia.

– Norsukampa

Jos haluat saada oman tekstisi julkaistua Pelaajalehti.comin Blogit-osiossa, rekisteröidy sivustolle ja lue julkaisuohjeet täältä.

Lisää luettavaa