Kirjoittaja on Pelaajalehti.comin rekisteröitynyt käyttäjä, eikä kuulu Pelaaja-lehden toimitukseen. Kirjoittajan mielipiteet tai näkemykset eivät edusta H-Town Oy:n tai Pelaajan virallista linjaa.
Pelattuani Final Fantasy VII:n läpi (olipa siinä kohtauksia ja ympäristöjä, jotka vanhasta ulkoasusta huolimatta näyttivät tosi upeilta!) rupesin miettimään sivistäviä videopelejä. Suosikkini Final Fantasyistä on kuudes osa, mutta ymmärrän nyt miksi Aeriksen kuolinkohtaus kosketti niin paljon sarjan faneja. Tuohan se mieleen rakkaat läheiset, jotka ovat kuolleet ja olihan herra Sakaguchin äiti kuollut Final Fantasy VII:n tekemisen aikana.
Pelien läpipelaaminen on mahtavaa myös siksi, että pelaaja saa hienon saavutuksen tunteen. Alla listaan omia läpipelaamiani pelejä, jotka kaikkien pitäisi kerran elämässään pelata läpi.
Civilization
Civilization-sarja on jo itsessään yleissivistävä, kun pelissä ohjataan aitoja siviilisaatioita. Civilization V:n Wikipedia-tyylinen Civipedia sisältää kaikista mahdollisista siviilisaatioista ja hallitsijoista kaikenlaista tietoa, ja on tosi hauskaa katsoa kuinka pärjäisit esimerkiksi Ramses II:n tai Washingtonin housuissa.
Grand Theft Auto
Ihmettelen, miksi Grand Theft Auto .sarjassa kaupungit ovat aitojen kaupunkien kopioita. GTAV olisi voinut rikkoa tämän perinteen menemällä aitoon kaupunkiin, esimerkiksi Washingtoniin tai Pariisiin. Ei Grand Theft Auto -pelien tarvitsisi käyttää nimiväännöksiä, vai onko rikoksiin keskittyvän pelisarjan oltava kopioita kaupungeista, jotta niitä ei rinnastettaisi aitoihin paikkoihin?
Olihan L.A Noiren ja True Crime: Streets of L.A. tapahtumapaikkana aito Los Angeles eikä GTA-universumin Los Santos. Pelit menettävät realistisuuttaan jos pelin tapahtumapaikat ovat kopioita aidoista paikoista. GTA IV:ssä olisi myös enemmän realismia jos Liberty City olisi ollut New York.
Final Fantasy VI
Final Fantasy VI:n musiikkeja jaksaa kuunnella uudestaan ja uudestaan. SNESin Mode7-sirun ansiosta ilma-aluksella lentely tuntui todella aidolta, ja pelissä käydään jopa oopperassa. Se jos mikä on korkeakulttuuria!
Metal Gear Solid 3 Snake Eater
Sarjan kronologisesti aloittava peli, jossa hiippailun lisäksi täytyi metsästää ruokaa hengissä pysymiseksi. Kunpa tulevat MGS-pelit toisivat ruoanmetsästystä tai -laittoa hiippailun sekaan, sillä se opettaisi luonnossa selviämisestä kotioloista käsin.
Epic Mickey
Wiin yksinoikeus, jossa Disney-hahmo Osku-kani teki videopelidebyyttinsä, joka harmillisesti jäi liian vähälle huomiolle. Peli on myös hieno senkin takia, ttä siitä voi opetella tuntemaan vanhempia Disney-hahmoja. Osku-kanin tukikohta koostuu vieläpä vanhoista Mikki-oheistuotteista, kuten leluista ja retropelikoneiden pelikaseteista! Suosikkini on toimiva Mikki-lelupuhelin.
The Legend of Zelda: Ocarina of Time ja Majora’s Mask
Ocarina of Timessa ajassa matkaamisella on todella suuria vaikutuksia. Edelleen naurattaa, kuinka tuulimyllyssä oleva mies opettaa aikuiselle Linkille laulun, joka synnyttää sateen tuulimyllssä ja tyhjentää kaivon. Majora’s Mask on Zelda-sarjan synkimpiä pelejä, joka pistää miettimään, että onko pelin päähenkilö elossa.
Loppuun vielä sanon että pelaamaalla voi oppia vaikka mitä, ja mistä tahansa aiheesta tahansa, kunhan pelejä ei pelaa speedrun-tyylin vaan keskittyy yksityiskohtiin ja etsimään piilovitsejä, viittauksia pop-kulttuuriin ja niin edelleen.
– Paronipekugram
Jos haluat saada oman tekstisi julkaistua Pelaajalehti.comin Blogit-osiossa, rekisteröidy sivustolle ja lue julkaisuohjeet täältä.