Ilon ja onnen pelivuosi?
Vuosi 1998 tunnetaan perinteisesti käsittämättömän hyvänä pelivuotena. Valtaosa nykypelien kovimmista klassikoista julkaistiin kyseisenä vuonna: Half-Life, Fallout 2, Gran Turismo, Starcraft, The Legend of Zelda: Ocarina of Time, Grim Fandango, Baldur’s Gate, Metal Gear Solid ja monet muut. Näin jälkikäteen on vaikea käsittää, miten se ylipäänsä oli mahdollista. Joskus tällaisia vuosia kuitenkin vain tulee, ja ne saavat unohtamaan peliköyhemmät ja ankeammat vuodet.
En toki väitä, että kuluvasta vuodesta tulisi varmasti megavuoden 1998 kaltainen ilmiö, mutta kaikki on mahdollista. Jo nyt vuosi on alkanut poikkeuksellisen kiinnostavissa merkeissä. Olemme saaneet Niohin, Resident Evil 7:n, Horizon Zero Dawnin, For Honorin ja Halo Wars 2:n kaltaisia huikeita pelejä. Maaliskuussa on luvassa Mass Effect: Andromeda, NieR Automata sekä tietenkin Nintendo Switch peleineen, joihin lukeutuu myös uusi Zelda. Ja jos alkuvuodesta tulee PlayStation 4- ja Nintendo-pelaajien juhlaa, latailee Microsoft jo taatusti tykkejään E3-messujen ja Project Scorpion merkeissä. Vuotta on vielä paljon jäljellä.
Miksi tästä sitten pitää kirjoittaa? No siksi, että viime ajat tuntuvat olleen niin synkkiä ja ahdistavia. Verkko ja sosiaalinen media näyttävät olevan täynnä vain valitusta ja pahoinvointia. Valittamisen suhteen etenkin me pelaajat olemme usein aivan liian aktiivisia, sillä lähes kaikesta tunnutaan aina etsivän vikoja vaikka väkisin. Olisiko siis välillä hyvä muistaa, että pelaamisen on tarkoitus olla hauskaa. Kannattaisiko innostua uudesta, eikä heti tuomita kaikkea suoralta kädeltä?
Tämä ajan synkkä henki tuntuu liian usein olevan läsnä myös peleissä, mutta nyt on hyvä tilaisuus innostua uudesta värikkäästä Zeldasta, sydämellisestä Horizon Zero Dawnista tai Mass Effect: Andromedasta, joka vaihtaa maailmanlopun tunnelmat uuden ja ihmeellisen tutkimiseen.
Liian usein olen viime aikoina törmännyt pelikeskusteluissa ilmiöön, jossa hyökätään välittömästi sellaisten pelien kimppuun, joista ei itse satu välittämään – ja samalla saavat osansa tietysti näiden pelien pelaajat. Olisiko sittenkin parempi, että etsisi silloin sellaisen pelin, josta itse pitää tai jota odottaa, ja intoilee siitä muiden samaa mieltä olevien kanssa? Näin kaikilla olisi parempi mieli ja peliharrastus taas iloinen asia. Kun saatavilla on näin paljon hyviä pelejä, ei sen kaikkein omimman pelin löytäminen ole edes vaikeaa.
Tähän loppuun on vielä mainittava edellisen numeron pääkirjoitukseen jäänyt ajatusvirhe. Väitin siinä, että Nintendo olisi varakkaampi yhtiö kuin Microsoft, mikä ei pidä paikkaansa. Tarkoitukseni oli verrata Nintendoa Microsoftin Xbox-yksikköön.
Miika Huttunen
Pelaaja-lehden päätoimittaja
Kirjoitus on julkaistu pääkirjoituksena Pelaaja-lehden maaliskuun numerossa 174, joka on nyt kaupoissa!
