Kaksitoista kuukautta
Yksitoista numeroa, yksi piinaavan pitkä vuosi. En valitettavasti voi hyvällä tahdollakaan väittää, että ensimmäinen vuoteni Pelaajan päätoimittajana olisi ollut millään tapaa helppo tai hauska. 2020 on pitänyt sisällään postilakon, pandemian ja painon vaihdon, ja tulipaloja on saanut sammutella sellaisella vimmalla, ettei usko parempaan huomiseen ole aina tahtonut riittää. Akuuttien hätätilanteiden lisäksi työmme perimmäinen luonne ja tekotavat ovat muuttuneet etätyösuositusten ja matkustusrajoitteiden vuoksi täysin, ja se olisi ollut kova pala purtavaksi yksinäänkin.
Henki meissä kuitenkin vielä pihisee, ja se on kai tärkeintä. En tietenkään voi ottaa selviämisestämme yksin kunniaa, enkä toki tahtoisikaan. Pelaajan pieneksi kutistunut tekijätiimi on osoittanut tänä vuonna suorastaan yli-inhimillistä sinnikkyyttä ja suorituskykyä kaikkien vastoinkäymisten keskellä, ja ilman sitä emme tätä vuotta olisi selättäneet. Suurin kiitos kaikesta kuuluu siis kollegoilleni.
Vastoinkäymisiin nähden olen suorastaan ylpeä siitä, mitä olemme kuitenkin saaneet aikaan. Lehti on edelleen olemassa, sen sisältö toivon mukaan laadukasta muidenkin kuin itsemme mielestä, ja sitä tekevät ihmiset, joilla on paloa työhönsä – kuten tähänkin asti. En siltikään voi olla miettimättä, missä voisimme olla nyt, jos maailma ei olisi kääntynyt päälaelleen pian nimittämiseni jälkeen. Kun kerran selvisimme kaikesta tästä kunnialla, mitä olisimmekaan voineet saada aikaan, jos kaikki puhtaaseen paniikkiin palanut energia olisi voitu kanavoida tuotekehitykseen ja hyvään toimittajantyöhön.
Jossittelu ei tunnetusti mitään kuitenkaan muuta, joten vuoden lähestyessä loppuaan ei auta kuin toivoa, että seuraava tuo mukanaan enemmän mahdollisuuksia tavoitella jotain parempaa. Kenties uuden sukupolven saapuminen auttaa kääntämään kokan kohti väljempiä vesiä!
Johanna Puustinen,
Pelaaja-lehden päätoimittaja
Pääkirjoitus on julkaistu nyt kaupoissa olevassa Pelaaja-lehden marraskuun numerossa 216.