Herätys syvästä unesta on aina tuskallista, etenkin kun se tapahtuu aamulla kello 4.15. Ei siihen tottunut armeija-aikanakaan, vaikka siellä herätys tapahtui muistaakseni 5.15. Ei sellaiseen totu.
Pelaaja-lehden numero 53 [Dude: kiitos korjauksesta!] (helmikuu) valmistui vaikeuksien kautta edellisenä päivänä. Tuotannon loppusuoralla taittajamme sairastui, mikä aiheutti hieman ongelmia, mutta lehti saatiin kunnialla painoon.
Olen blogeissani hehkuttanut, kuinka viimeaikaiset Pelaaja-lehdet ovat olleet tavallistakin parempia, ja uskaltaisin sanoa, että trendi jatkuu. Helmikuun numerokin on mielestäni hyvä ja sisällöltään monipuolinen. Siellä ei ole paljoa arvosteluita, mutta jokainen niistä on varmasti kiinnostava: Crackdown, Final Fantasy XII, Okami, Godhand ja niin edelleen. Sonic Rivalsin PSP-versioita ei ehkä lehdessä kannata kuitenkaan arvostella…
Kannestakin tuli varsin hieno, ja odotan kommenttejanne siitä ja lehdestä muutenkin. Kasvava tilaajamäärä (kiitos!) näkyy palautteen kasvavassa määrässä ja toivonkin, että pystymme jatkossakin nostamaan Pelaajan palauteketjussa olevaa kommenttien määrää. Tietenkin niin, että läppä on rakentavaa, eikä jotain ihan muuta settiä.
Kukaan ei muuten tainnut huomata, että olin lisännyt yhteen WoW: Burning Crusade -uutiseemme kuvan helmikuun Pelaajan kannesta… Mikäs siellä lattialla näkyy?
Tien päällä
Olen matkalla Las Vegasiin, missä Midway järjestää amerikkalaiskustantajien perinteisen Gamers Day -tapahtuman. Siellä esitellään seuraavan kuuden kuukauden aikana julkaistavat pelit ja paljastetaan myös myöhempiä julkaisuja. Helmikuun Pelaajassa itse asiassa käsitellään yksi tilaisuudessa ensi-iltansa saavista peleistä: Area 51 -fps-pelin jatko-osa Blacksite. Kun tietää, millainen tiimi pelin takana on, lopputulos on varmasti vähintäänkin mielenkiintoinen. Postaan pelistä hands on -testin noin 24 tunnin kuluessa tämän blogin julkaisusta.
Istun Northwestern-lentoyhtiön lennolla Minneapolisiin, jossa sijaitsee myös Game Informer -lehden päämaja. Varhainen herätykseni johtui aikaisesta lennosta Amsterdamiin, josta viiden tunnin odottelun jälkeen lentoni lähti kohti Minneapolisia. Sieltä piti lentää vielä sellaiset kolme ja puoli tuntia Las Vegasiin.
Helsinki-Vantaan lenttokenttä on siisti, toimiva sekä viihtyisä, mutta hinnat pitäisi saada aisoihin. Kun herään aikaisin, en pysty syömään, vaan oloni on sellainen kuin antaisin ylen. Kroppa taistelee aikaista herätystä vastaan. Joten en syö kotona, vaan kentällä. Enkä pysty juomaan kahvia, ellen ole syönyt jotain, koska vatsani on herkkä. Joten syön aamiaista lentokentällä ja vedän kaakaon kermavaahdolla, kuten matkustusrituaaleihini kuuluu.
Yksi lohibagel
Yksi reissumies juustolla
yksi kaakao kermavaahdolla
yksi croissant
yksi…
…no okei, okei…
kaksi Fazer-suklaapatukkaa
17,60 euroa
Lainatakseni James ”Milky” Mielkeä: Get the fuck outta here!
Kelatkaa! Tuolla vetää aikamoisen ns. raivosetin mäkkärissä, kolme kebabia ranskalaisilla Eerikin Pippurissa ja kaksi lounasta melkein missä tahansa perusmestassa. Järjetöntä. Kolme euroa jostakin croissantista, joka on käytännössä kai pelkkää voita. I don’t get it. Mutta minkäs teet, kun ruoka maistuu meikälle, ja sen tietää, että lentosafkoilla en pärjää. Bagel on välttävä, jengi on jemmanut vaivaiset pari palaa lohta jonnekin bagelin uumeniin. Reissumies on ihan jees, koska siinä on paljon kermaista juustoa… Mmm, kermaista juustoa.
Vain pari euroa lisää ja voi tilata Pelaajan, joten valintahan on selvä: jatkakaa tilaustanne.
Mmm-sanasta tuleekin mieleeni Empire-lehti, jota selailin lennoilla. Siinä on juttua vuoden 2007 suurleffoista, joista yksi on The Simpsons -elokuva. Sarjaa on tehty muistaakseni 18 vuotta. Elokuvasta on vuosien varrella puhuttu usein, mutta vasta nyt se on todellisuutta. En ole katsonut sarjaa todella pitkään aikaan, ei sitä vain jaksanut enää niin monen vuoden jälkeen. Leffa pitää varmaankin kyllä tsekata. Spiderman 3 ei innosta. Molemmat Spiderman-elokuvat ovat olleet pettymyksiä. Bring on Indiana Jones IV!
Rocky Balboa on pakko mennä katsomaan! Stallone saa tukeni, kuten silloinkin kun hän, Bruce Willis, Demi Moore ja Renny Harlin olivat silloisen Planet Hollywoodin, nykyisen Amarillon (tuttavallisemmin ’rillo) sisäänkäynnin yläpuolella olevalla katoksella juhlistamassa ravintolan avajaisia. Olipa silloin hienoa nähdä suuren maailman menoa ja staroja – us Finns are easily impressed. Suurta glamouria Helsingin ytimessä ja Suomen parhaan elokuvateatterin Bristolin kupeessa!
Renny on sittemmin kyllä hyytynyt pahasti, kuten Empirekin toteaa Covenant-leffan eli Harlinin viimeisimmän tuotoksen arvostelussaan. Mitä oikein tapahtui? Noh, tosin Geena D ammuskelee jouskarilla yrittäen olympialaisiin tai jotain, joten ei Renny sentään ihan niin pohjalla ole.
Rocky Balboan trailerissa on hyvä kohta, jossa esiintyy Mason ”The Line” Dixon eli se kaveri, jonka eläkeikäinen Rocky varmaankin teilaa 12. erässä (onko Mr Boxing siis kuin Solid Snake?). Trailerissa se kaveri sanoo ivallisesti jotain tyyliin ”Where’s that from… The 80’s?”, johon Rocky vastaa hitaasti: ”I think that’s from the 70’s…” Touche! Go Balboa!
Keskiviikko-ilta
Perillä. Takana on 26 tuntia matkustamista.
Ruotsalaistoimittajan matkalaukku ei saapunut miehen mukana Vegasiin, mutta omani onneksi saapui. Siirrymme hotellille ja ehdin juuri käydä suihkussa ja vaihtaa vaatteet, kun saan viestin, että pitääkin jo lähteä tervetulotilaisuuteen Hard Rock -hotellille. Kello on 21 ja väsymys alkaa kadota, koska Suomessa on jo aamu. Olo on silti tutun outo näin pitkän matkaamisen jälkeen.
Tilaisuudessa on rento meininki ja tapaan siellä useita tuttuja. Olin juuri saanut tietää, että Sony vahvisti viimeinkin PlayStation 3:n Euroopan julkaisupäivän ja hinnan. Mietin edelleen, ostanko Yhdysvalloista PS3:n vai en… En taida, se olisi hölmöilyä.
Juttelen pitkän tovin Electronic Gaming Monthlyn Shanen kanssa PlayStation 3:sta. Billy, vanha tuttuni Game Informerilta, saapuu hänkin paikalle, ja alammekin jo sitten kiistellä Xbox 360:n ja PlayStation 3:n meriiteistä. Shane on nähnyt Ubin uuden Princen of Persian PS3:lla. Se ei ole sama peli, joka nähdään kohta Wiillä ja PSP:llä, vaan aivan uusi. Se kuulostaa varsin hyvältä ja tulee varmasti muillekin alustoille.
Shane Bettenhausen, Billy ja minä puhumassa peleistä.
Meininki on hyvä. Hieman väsyttää, mutta on kivaa jutella kollegoiden kanssa peleistä ja siitä, mitä tänä vuonna tuleekaan tapahtumaan. PS3:n eurohinta saa sympatiaa amerikkalaisilta, jotka eivät enää valita niin kovasti 600 dollarin hinnasta, kun eurooppalaiset maksavat saman verran ja Suomessa hieman enemmän euroissa.
Menen nukkumaan aamuyhdeltä ja herään täysin virkeänä jo seitsemältä. Ei muuta kuin jättiaamiaiselle!
