Keskitalven pelimasennus iski ja mikään Steamissa pölyyntyvistä peleistä ei innosta. Dragon Age III:een ja uuteen Mass Effect -peliin on vielä pitkä matka, ja BioWare-mittarini näyttää jo hälyyttävästi miinusta. Ei hätää, palataan vanhemman tuotannon pariin!
Baldur’s Gate II:sta saa edelleen kuulla paljon hyvää, enkä ole koskaan pelannut oikeita vanhan koulukunnan roolipelejä. Harkitsin ensin ykkösosan pelaamista (ja monien mielestä olisi ehkä kannattanutkin), mutta en usko aikani ja innostukseni riittävän molempien koluamiseen. Häpeilemättä kakkososan pariin siis… Onhan minulla paljon kokemusta uudemmista roolipeleistä, joten eihän nämä vanhat nyt voi niin vaikeita tai monimutkaisia olla? Väärin. Sormi meni suuhun jo hahmonluonnissa.
Aloitan tietenkin tärkeimmästä, eli oman hahmon potretista. Käytän ensimmäiset neljä tuntia sopivan kuvan hankkimiseen edes käynnistämättä koko peliä. Eihän sitä nyt sovi ottaa mitään valmista vaihtoehtoa! Omista räpellyksistä ei tule mitään, ja päädyn käyttämään pahaa-aavistamattoman taiteilijan upeaa digimaalausta. Soturinaisen kuva tulee vain omaan yksityiseen käyttööni, joten hän ei saa koskaan tietää… Tuunaan vielä hiusten ja silmien väriä mieleisekseni. Anteeksipyyntö alkuperäiselle taiteilijalle, mutta Paladiinilla pitää olla vaalea tukka. Pyhä valon ritari ja silleen.
Selvitettyäni miten omia potretteja saa lisättyä peliin voin käydä hahmonluonnin kimppuun. Ja… tuota noin… Dual Class? Siis hetkinen, eikös tässä ole muutenkin jo tarpeeksi hahmoluokkia, vai pitääkö niitä alkaa vielä sekoittelemaankin?! Ja rotukin voi olla puoli-örkki tai puolihaltia. Tämä on minulle uutta: koska peli ei ole graafisesti tätä päivää, kaikkea ei tarvitse myöskään animoida. Eli vaihtoehtoja on mahdollista tarjota huomattavasti enemmän, mielikuvitus hoitaa loput.
Onneksi olin jo etukäteen päättänyt tehdä Human Paladin Cavalierin, sillä netissä ohjeistettiin Fighter-tyylisen hahmon olevan aloittelijaystävällinen. Yksinpeleissä on hauskaa pelata tankki-hahmolla, ja jalomielinen Paladin on ihanan perinteikäs valinta. Rotu tuleekin valinnan mukana, koska vain ihmiset voivat olla paladiineja.
Paladin Cavalierille on avoinna myös vain yksi alignment eli ”moraalinen linjaus”. Termit, kuten Chaotic Good, Lawful Evil, True Neutral ja niin edelleen ovat minulle jossain määrin tuttuja, mutta nyt pääsen ensimmäistä kertaa aikuisten oikeasti pelaamaan niin, että niillä on merkitystä. Olen nyt Lawful Good, eli todella säntillinen hyvis. Linjasta poikkeamisella on kovat seuraukset erityisesti paladiineille, joten toivottavasti en joudu vielä vaikeuksiin.
Naureskelen päästessäni painamaan ensimmäistä kertaa reroll-nappia ihan oikeassa kontekstissa, kun määritellään hahmon statistiikkaa. Olen kyllä vuosien ajan käyttänyt reroll tai roll-sanaa, mutta vain World of Warcraft -yhteydessä, ja hyvin pitkään tietämättä edes mistä tämä termi tulee. WoWissa sanaa käytetään silloin kun luodaan uusi hahmo, ”I rolled a mage”, mutta mitään numeroita tai noppia ei asiaan liity.
Ei ole muuten mikään helppo nakki asettaa hahmolle hyvät numerot. Rerollaan niin kauan, että saan tarpeeksi korkean yhteissumman. Koska minulla ei ole pöytäroolipelitaustaa, en tiedä saisiko näin tehdä… mutta tarvitsen kaiken mahdollisen avun, jotta en ottaisi pataan! Joudun tekemään hahmon kerran uudestaan, koska taisin laittaa numerot vähän pöhkösti. Mistä minä muka tietäisin, että sellainen asia kuin ketteryys voi olla ihan hyvä juttu Paladiinillekin?
Onneksi netistä löytyy jonkun fiksumman suosittelemat numerot. Aseina käytän pääasiassa miekkaa ja kilpeä, koska mielestäni tankilla yksinkertaisesti pitää olla kilpi, ja sillä siisti. Voi olla, että kadun tätä jääräpäisyyttä myöhemmin.
Mutkien kautta kultakutrinen Miriam on valmis pelastamaan maailmaa! Peli antaa ihan pätevän tiivistelmän ykkösosan tapahtumista ja muutaman dialoginpätkän jälkeen olen nopeasti tarinassa mukana. Kasaan (ilmeisesti) vanhan ystäväkaartini kokoon ja lähden reippain mielin marssimaan eteenpäin. Ensimmäisellä käytävällä tulee vastaan yksi yksinäinen lepakko-otus joka antaa minulle kunnon turparallin ja syö puolet energiapisteistäni. Hups…
Uudestaan alkuun. Haen ensin aseita viereisestä huoneesta ja jaan ne huolellisesti ryhmän jäsenille, samalla tarkastellen millaisia aseita kukin osaa käyttää. Lepakko-otus kuolee jo helpommin. Seuraavassa huoneessa niitä tulee useampi, ja ne miltei syövät maagini elävältä. Tankki ensin, tankki ensin…
Hetken päästä olen nenäkkäin jo Ogre Maagin kanssa. Mutta ei hätää, druidillani ja maagillani on näköjään tosi kivoja loitsuja! Entangle on varmaankin hyvä, hillitään vihollisen liikkumista… ja tuota noin, sama pätee ilmeisesti myös tankkiini, sillä hän jumittaa juurten peitossa toisella puolen luolaa. Friendly fire on ilmeisesti juttu tässä pelissä.
Uudenlainen ajattelutapa ottaa aikansa. Enää ei auta syöksyä suoraan mörököllien kimppuun sen suurempia ajattelematta, vaan asioita pitää suunnitella etukäteen. Huoneet pitää tarkistaa ansojen varalta ennen niihin astumista, loitsuja on käytössä hyvin rajallisesti ja joitain voi käyttää vain kerran päivässä.
Mukanani olevat hahmot voivat sairastua, suuttua toisiinsa tai pahimmassa tapauksessa kuolla pysyvästi. Arkusta löytynyttä taika-amulettia ei voi vain laittaa kaulaan koska se voi olla kirottu. Patsi että… oho, taisinkin tehdä saman jo kahden miekan ja yhden puukon kanssa. Vahinko on jo tapahtunut niin lätkitään menemään. On kieltämättä virkistävää, kun muuttujia on niin paljon. Veikkaan, että omalla kohdalla suurin osa asioista tulee opittua kantapään kautta, ja siinäkin on oma kieroutunut viehätyksensä.
En ole ehtinyt tarinassa vielä kovinkaan pitkälle, mutta myönnettäköön että se vaikuttaa erittäin lupaavalta. Hahmotkin vaikuttavat luonteikkailta ja mielenkiintoisilta. Veikkaan tästä tulevan vaikkakin kivinen niin myös varsin ikimuistoinen seikkailu. Alkutaipaleeni on ollut kovin haparoiva, mutta kyllä tästä vielä kehitytään ihan seesteiseksi seikkailijaksi. Kirjoitan toisen osan tähän päiväkirjaan, kun olen päässyt pelissä pidemmälle, ja toivon mukaan kehittynyt hieman harjaantuneemmaksi luolastojen koluajaksi. Jos vastaan tulee lisää noloja tai huvittavia tilanteita niin kirjaan ne ylös ja jaan ne täällä. Miten käy Miriamin ja kumppaneiden?
– Minna Erkola