Oikea mielipide: Fanikrääsä kuuluu kaatopaikalle

Lauantain blogissa Johanna kampanjoi turhan muovikrääsän keräilyä vastaan.

22.12.2018 07:56

Vuosi 2018 tullaan tuntemaan kangaskassikohun vuotena. Fallout 76:n parinsadan euron hintaisen Power Armor Edition -erikoisversion sisältämä kangaskassi paljastui heppoiseksi nailonviritelmäksi, pussukasta pennosia pulittaneet pelaajat tulistuivat, ja Bethesdan viikkoja kestänyttä hyvittelyurakkaa on seurattu mediassakin tämän jälkeen suurella mielenkiinnolla.

Ymmärrän toki niiden raukkojen tuohtumusta, jotka kokevat tulleensa huijatuiksi. Ennakkotilaajille myyty mielikuva ja valmis tuote eroavat toisistaan niin järjettömällä tavalla, että on vaikea uskoa Bethesdan edes yrittäneen moista peliliikettä. Toisaalta muiden kärsimys saa minut kokemaan tietynlaista perätöntä paremmuutta, sillä itse en kannata turhien fanituotteiden keräilyä laisinkaan.

En ole aina ollut yhtä sydämetön. Teininä kävin läpi usean vuoden mittaisen vaiheen, jonka aikana pukeuduin yksinomaan lempibändieni paitoihin ja koristelin tennarini mitä omituisimmilla fanisisäpiirien sloganeilla. Koska Funko Popit eivät tuolloin olleet vielä kuuma trendi, haalin pikku-ukkojen sijaan avaimenperiä, patsaita ja koruja.

Tavaran hamstraaminen loppui kuin seinään, kun muutin omilleni ja lopulta kokonaan pois maasta. Neljän vuoden sisään muutin kymmenen kertaa ja hankkiuduin eroon suuresta osasta kokoelmaani. Sittemmin olen vaihtanut fyysisen median kokonaan digitaaliseen, enkä näe fanikrääsää enää kuin tarpeettomana vaivana paikanvaihdoksen tullessa eteen.

Osittain laitan muuttuneen asenteeni myös taloudellisen järkevöitymisen piikkiin. Kovan onnen kangaskassin tapaan monet fanituotteet ovat hintaansa nähden järjestään kammottavan laaduttomia, eivätkä ne kestä lähempää tarkastelua saati varsinaista käyttöä. Hyllyssä pölyyntyvät sisustusesineet taas eivät perustellusti mahdu omaan budjettiini, vaikka ne saattaisivatkin jonkun silmää miellyttää.

Monille fanituotteiden ostaminen on identiteettikysymys – tapa, jolla omaa nörttiyttä alleviivataan niin, että se näkyy sataprosenttisella varmuudella ulospäin kaikille muille asiasta kiinnostuneille. En itse ole kokenut moista tarvetta yllä mainitun erilainen nuori -vaiheeni jälkeen, enkä oikeastaan tiedä, miksi aikuisen ihmisen tarvitsisikaan. Olen tarpeeksi itsevarma ottamaan omat kiinnostuksenkohteeni puheeksi, jos keskustelutasolle päästään.

Mitä enemmän asiaa pohdin, sitä vähemmän hyviä syitä logokrääsän keräilylle löydän. Tiedostan kuitenkin olevani jälleen vähemmistössä, sillä jokaisella vakavasti otettavalla sisällöntuottajalla ja viihdyttäjällä on tätä nykyä fanituotekauppa ja jopa GameStopin kaltaisten ketjujen painotus siirtyy alati vahvemmin oheiskrääsän kaupitteluun. Jonkun kuusen alta löytyy tänäkin vuonna heppoinen kangaskassi – mutta ei minun.

Johanna Puustinen

PS. Jos olet kanssani eri mieltä, luovi tiesi Pelaajan uuteen paitakauppaan! Jos krääsää on haalittava, on sen syytä olla laadukkainta mahdollista.

Lisää luettavaa