Oikea mielipide: Feminismi on vitsaus

Uuden Battlefieldin julisteessa esiintyy nainen! Miten näin on voinut päästä käymään? Onko tämä salaliitto?

26.5.2018 06:50

Musta keskiviikko. Kauhun tunnit. 23. toukokuuta 2018 jääköön ikuisesti ihmiskunnan mieliin päivänä, joka järkytti sotapelaajien herkkiä mieliä niin julmalla ja epäinhimillisellä tavalla, ettei paluuta entiseen enää koskaan ole. Juuri paljastuneen Battlefield V:n trailerilla esiintyy nainen.

Vitsit sikseen. En usko, että yksikään tätä blogia lukeva on voinut välttyä suorastaan šokeeraavat mittasuhteet saaneelta raivonpurkaukselta, jonka uuden Battlefieldin keskiviikkoinen julkistus on saanut pelaajissa aikaan. Otan moiset skandaalit pelaavana naisena yleensä ennen kaikkea huumorilla, mutta vihaista keskustelua on tällä kertaa käyty omassa lähipiirissänikin sellaisella volyymilla, että niskavillani ovat jääneet pysyvästi pystyyn.

Vyyhtiä on onneksi helppo lähteä purkamaan. Osittain hiiltyminen on perusteltavissa historiantietouden puutteella. Vaikka suurin osa sotatoimiin osallistuneista naisista ei koskaan eturintamaa nähnytkään, naissotilaat eivät ole pelkkää faabelia. Norjan aktiivisissa vastarintajoukoissa, joiden vaiheita Battlefield V kuuleman mukaan seuraa, surmansa sai 255 naista. Naishahmon olemassaoloa epärealistisempaa on muun muassa pelin miessotilaiden hihaton Rambo-habitus, mutta ymmärrän, että moisesta on vaikeampi kehittää hepulia.

Tämä on tosin merkityksetön argumentti, koska ilmeisesti raivossa ei loppujen lopuksi ollutkaan kyse pelin historiallisesta totuudenmukaisuudesta. Sen sijaan pelaajakansa kuulostaa olevan kovasti huolissaan pelinkehittäjien poliittisista kannanotoista, jollainen naishahmon mukaan huoliminen ilmeisesti on. Kysykää vaikkapa Minecraftin kehittäneeltä erakkomiljardööri Notchilta:

Toisin kuin Notchia, minua ei huolestuta politiikka. Minua huolestuttaa ilmapiiri, jossa tämän kaltaisesta perusasiasta tekemällä tehdään politiikkaa, vaikka mikään ei sellaiseen viittaa. Onko todella niin mahdoton ajatus, että toisellekin sukupuolelle on tilaa tarinoissa ilman, että naishahmoista leivotaan pelinkehittäjien toimesta raivofeminismin airuita?

Vaikka olen vahvasti sitä mieltä, että foliohattu on tainnut valahtaa silmille suurimmalla osalla keskustelijoista, olen valmis leikkimään hetken mukana. Oletetaan, että julisteissa esiintyvä hahmo on pelissä mukana kiintiönaisena, koska monimuotoisuus on trendikästä ja peräänkuulutettua. Mahdollistaakseen tämän pelinkehittäjät ovat etsimällä etsineet vähemmän tunnetun miljöön, jossa naishahmon tarina voidaan kertoa aitoa historiaa mukaillen.

Mikä on lopputulos prosessin laadusta huolimatta? Mielenkiintoinen tarina, jota ei ole Battlefieldin testosteroninkatkuisissa puitteissa voitu ennen toteuttaa, ja hahmokaarti, joka tämän pienen eleen ansiosta ei enää sulje pois puolta maailman populaatiosta. Jokaista lompakollaan äänestävää mieslasta kohtaan on kaksi perusmachoiluun kyllästynyttä pelaajaa, jotka kiinnostuvat sarjasta epätavallisen peliliikkeen vuoksi, ja tässä on asian ydin. Battlefield V ei ole politiikkaa vaan bisnestä.

Toisin kuin vaikka mikromaksujen kohdalla, kukaan meistä ei tässä tilanteessa kuitenkaan jää rahantekokoneiston rattaisiin. Monimuotoisuus ei olisi trendi, jos se ei miellyttäisi tai hyödyttäisi ketään. Vaikka naisvihaajia tilanne miten harmittaisi, ketään ei oikeasti satuta joutua avartamaan pikku kuplaansa. Tämä on kuitenkin vain suuremman yleisön kosiskelusta johtuva hauska pikku sivuvaikutus, ei pelinkehittäjien feministispoliittisen salaliiton tuotetta.

Jos politiikan leviäminen viihteeseen olisi sitä paitsi aito huolenaihe pelaajille, olisi vastaava kansannousu koettu jo kolme vuotta sitten Battlefield Hardlinen kohdalla. Poliisidraama vaihtoi sotatantereet aitoon huumepoliittiseen pohdintaan, mutta en ainakaan itse törmännyt moneenkaan raivotwiittiin, jossa uhriutumisensa riuduttama pelaaja olisi julistanut kannanoton pilanneen koko pelialan.

On siis aivan uskomatonta, että toisaalta niinkin perustavanlaisesta totuudesta kuin ihmiskunnan sukupuolijaosta on kuitenkin onnistuttu kehittämään ylitsepääsemätön feminismikysymys, joka imee harrastuksesta kuin harrastuksesta kaiken nautinnon. Olenko minäkin olemassaolollani epähuomiossa mennyt pilaamaan suomalaisen pelijournalismin politiikalla, vai rajoittuuko efekti vain fiktionaalisiin naisiin?

Johanna Puustinen

Lisää luettavaa