Oikea mielipide: Huijarit ovat huonoja ihmisiä

Lauantain blogissa Johanna miettii, mikseivät ihmiset opettele suosiolla pelaamaan, vaan tyytyvät huijaamaan itseään ja muita.

17.2.2018 08:13

Tässäpä teille tilastoa kerrakseen: järisyttävän suositun verkkoräiskintä PlayerUnknown’s BattleGroundsin huijarihaaviin jäi miljoona tiliä pelkästään tammikuussa. Ala-astematematiikalla laskettuna tämä tekee reilut 30 000 bännivasaran heilahdusta päivässä eli melkein puolitoista tuhatta tunnissa.

Tuntuvatko nämä luvut sinustakin aivan uskomattoman suurilta? Onko ihmiskunta todella näin rappiolla?

Minun on helppo kirjoittaa tätä avautumista puhtain sydämin. Jo lapsena päivittelin silloisten pelilehtien huijauskoodipalstoja, koska koin vilpin vievän ilon pelaamisesta. Ainoana poikkeuksena on The Sims, jonka rahakoodeihin haksahtelun lopetin heti, kun sain pelin pääpiirteistä kiinni. Ehkä minussa on hurskastelijan vikaa, mutta huijaaminen ei ole minun juttuni.

En tosin aivan tajua, miksi se olisi kenenkään muunkaan juttu. Onnistumisista ei voi iloita, jos ne ovat vilpin tulosta – olipa kyse sitten saavutusten metsästämisestä tai kiperien kohtien yli hyppimisestä. Vaikka muut eivät tietäisikään petoksesta, itse en edes kehtaisi kerskailla väärin perustein.

The Sims tai mikä tahansa 2000-luvun alun jättipääkoodein varusteltu konsolipeli eroaa esimerkiksi PUBG:stä siinä, ettei petkuttamalla pilaa kuin oman pelikokemuksensa. Vaikka en toimintaa käsitäkään, ei minua sinänsä haittaa, jos joku mieluummin huijaa kuin opettelee pelaamaan. Moninpelissä huijaaminen koskettaa kuitenkin kanssapelaajia kenties tuntuvammin kuin itse huiputtajaa.

Taitopohjaisissa verkkopeleissä huijarit haistaa onneksi usein kaukaa, eikä yksikään rehellinen ihminen arvosta moista toimintaa. Tämä lienee omalla kohdallani suurin ihmetyksen aihe PUBG-tapauksessa: miksi kukaan haluaisi vapaaehtoisesti olla muiden silmissä täyttä pohjasakkaa? Muun pelaajayhteisön viha on varmasti helppo laittaa kateellisuuden piikkiin, mutta todellisuudessa huijarien maaginen pelituuri ei ole pääsyy sille, miksi heitä pidetään täysinä idiootteina.

On kauhean surullista, että pelimaailman doping on näin valtava ongelma. Jokainen suurempi pelijulkaisu on tätä nykyä pullollaan huijauksenestotyökaluja ja -tarkistuksia, mutta koska huijarit tuntuvat olevan aina askeleen kehittäjiä edellä, kymmentä haaviin jäänyttä uuvattia kohtaan on aina yksi, joka pyristelee tiensä peliin asti.

Muiden muroihin lorottelu näyttää olevan kaiken tämän työn ja riskinoton arvoinen huvi, ja sitä en tule koskaan ymmärtämään. Ihmisluonto on toki mitä on, enkä minä voi sitä muuttaa. Tietäkää kuitenkin, että sietäisitte kaikki hävetä.

Johanna Puustinen

Lisää luettavaa