Viikon voi todeta olleen hyvä, kun käteen jää sekä upouusi Fallout että Nintendo Switchin ensimmäinen kunnon Pokémon-peli. Moisia jättijulkistuksia sattuu suhteellisen harvoin vieri viereen alan tapahtumia lukuun ottamatta, joten kuluneen viikon voisikin sanoa viritelleen meitä lempeästi aivan näillä näppäimillä käynnistyvien E3-messujen tunnelmaan.
Sävyltään yllä mainitut pelijulkistukset erosivat toisistaan luonnollisesti kuin yö ja päivä. Fallout 76:n trailerin tunnelma edusti ehtaa Falloutia kaihoisine kantrisointuineen ja hitaine kamera-ajoineen. Tuoretta Pokémonia puolestaan esiteltiin Nintendon viime aikoina suosimalla, pelikuvaa ja oikean maailman tilanteita yhdistelevällä otteella poké-pallot seinistä kimpoillen.
Jotain yhteistä trailereilla kuitenkin oli. Molemmat olivat ainakin allekirjoittaneelle kevyitä pettymyksiä. Bethesdan pelien muovinen habitus ei ole koskaan iskenyt minuun, joten pelimoottorissa kuvatut maisemaotokset eivät väräyttäneet omaa viisariani milliäkään. Pokémon puolestaan oli kaikkine erikoisherkkuineen ensi näkemältä turhan monimutkaistettu tapaus.
Älkää kuitenkaan käsittäkö väärin. On pelkästään hyvä asia, jos traileriin voi pettyä. Julkistustraileri on yleisön ensikosketus peliin, ja sen päämäärä on esitellä tuote parhaassa mahdollisessa valossa. Valitettavan usein keskeneräistä peliä ei kuitenkaan voi vielä läväyttää koko komeudessaan ruudulle, joten tarkastelukelpoisen materiaalin puutetta paikkaillaan visioilla, jotka eivät pahimmassa tapauksessa vastaa todellisuutta alkuunkaan.
Silotellut kuvankaappaukset voi vielä antaa markkinointimielessä anteeksi, mutta vedän oman rajani videokuvaan, jolla ei ole mitään tekemistä itse pelin kanssa. Yksinkertaisimmillaan huikentelu rajoittuu nimenomaan graafiselle puolelle. Varsinainen pelimoottorigrafiikka ottaa esirenderöityä animaatiota jatkuvasti kiinni laadussa, ja eroa mahdollisen ja mahdottoman välillä on yhä vaikeampaa nähdä harjaantumattomin silmin.
Etenkin nykyisen konsolisukupolven alkutaipaleella nähtiin valtavia ylilyöntejä grafiikan saralla, koska sivistymättömän yleisön oli vielä hankalaa päätellä, millaista laatua uusilta koneilta uskaltaisi odottaa. Grafiikkariepotteluun joutuivat julkaisunsa liepeillä suuretkin nimet Watch_Dogsista The Witcher III:een, koska niiden kehittäjät erehtyivät alkuvaiheessa lupailemaan turhan suuria. Falloutin persoonaton pinta ei ehkä saa omaa moottoriani hyrräämään, mutta ainakin tiedän kuvan olevan peräisin oikeasta pelistä.
Visuaalista petosta vielä paljon pahempaa on, kun trailerissa nähdään peli, joka on tunnelmaltaan tai sisällöltään aivan erilainen kuin lopputulos. Kuka muistaa vielä Dead Islandin sydäntäsärkevän dramaattisen julkistustrailerin? Jos videopätkän näyttäisi tuoreeltaan tietämättömälle, sitä tuskin osaisi edes yhdistää huumorilla ja seksillä kyllästettyyn zombimättöön. Rikosta on kaiken lisäksi vaikea perustella. Miten pelistudio ei voi kehitysvaiheessa tietää, millaista sävyä loppupeleissä tavoitellaan?
Näiden vaaranpaikkojen takia en ole turhan huolissani, jos pelin debyyttitraileri ei vielä onnistu vakuuttamaan minua sen absoluuttisesta parhaudesta. Matkaa määränpäähän on julkistuksen aikaan yleensä vielä paljon, ja on kaikille osapuolille parempi ratkaisu tiedostaa tämä rehellisesti. Varsinkin näin messujulkistusten alla on siis hyvä pitää mielessä vanha viisaus: jos jokin vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta, se yleensä on.
Johanna Puustinen