Oikea mielipide: Isoveljen valvonta on kaikkien parhaaksi

Onko mikromaksuja syytä rajoittaa lailla? Vastaus on kyllä, jos Johannalta kysytään.

10.2.2018 08:02

Syksystä asti jatkunut mikromaksukeskustelu on käynyt ennen kaikkea väsyttäväksi, mutta se näyttää poikineen lopulta huomiota muidenkin kuin saitojen pelaajien taholta. Satunnaispalkintoja sylkevien loottilaatikoiden statuksesta keskustellaan päättäjätasolla asti muun muassa Ruotsissa, Saksassa ja Belgiassa, ja kotimaassammekin sisäministeriön edustaja on ilmaissut mielipiteensä aiheesta julkisesti.

Vaikka uutisotsikot ovat viime viikkoina usein antaneet ymmärtää, että kehitteillä on jonkinlainen kansainvälinen täyskieltoliike, totuus on tästä vielä kaukana. Parhaillaan yritetään selvittää, onko syytä toimiin ollenkaan – loottilaatikoihin suhtautuminen uhkapelinä kun ei suinkaan ole itsestäänselvyys. Vaikka rahaa syydetään pelin sisään arpajaispalkintojen toivossa, ne eivät ole fyysisiä tuotteita, eikä niillä useimmiten ole jälleenmyyntiarvoa edes virtuaalimaailmassa. Harmaalla alueella liikkuminen on epävarmaa ja aikaa vievää.

Tultiinpa lopulta mihin päätökseen tahansa, on liikehdintää luonnollisesti ehditty jo päivitellä negatiiviseen sävyyn keskustelupalstoilla. Kaikki perinteiset vasta-argumentit ja provosointiyritykset on jo nähty holhousyhteiskuntaraivosta Pokémon-korttien kieltämistarpeeseen, mutta mieleen nousevat päällimmäisenä lähinnä tasa-arvoista avioliittolakia vastustaneiden kauhukuvat miesten ja koirien välisistä vihkiäisistä.

Periaatteellinen jääräpäisyys on toki vahva voima, mutta minun on vaikea ymmärtää, miten ongelmaa ei voi nähdä. Vaikka mikromaksuarpajaiset eivät täysin vastaisikaan perinteisen uhkapelin määritelmää, niihin on äärimmäisen helppo koukuttua oikeissa olosuhteissa. Uhkapeliriippuvuuden syntyminen ei vaadi pokerihain vaistoja. Harvinaisen hahmon tai aseen lunastaminen parilla onnekkaalla eurolla voi tuottaa aivan yhtä paljon mielihyvää kuin pikkukolikoiden kilinä hedelmäpelin kaukaloon.

En itsekään ole missään nimessä laatikkomekaniikkojen täydellisen kieltämisen kannalla, mutta en myöskään koe huonoksi asiaksi, että kuluttajien etua pyritään valvomaan. Kukapa ei esimerkiksi haluaisi, että arpajaissäännöt ovat kaikille reilut. 13-vuotias Eemeli Suonenjoelta saattaa toki olla kanssani eri mieltä siitä, tuleeko erityisriskiryhmään kuuluvat lapset ja nuoret pitää erossa rahapelaamisesta, mutta tiede ja maalaisjärki taitavat olla puolellani tässä väittelyssä. Suomessa perinteinen uhkapeluu on tarkoin säädeltyä, eikä Veikkaus siltikään ole onnistunut tai edes yrittänyt vielä viedä pelikoneita pois supermarkettien eteishalleista.

Jos konkreettisiin toimenpiteisiin päädytään, tahdon uskoa niiden olevan kaikille hyväksi – kenties loottilaatikoilla rahastavia pelinkehittäjiä lukuun ottamatta. Kysymys on kansainvälistä laatua, ja sitä monimutkaistaa muun muassa ikärajajärjestelmien monimuotoisuus. Tuskastuttava aivoriihivaihe on kuitenkin osa prosessia, ja lopputulos on toivottavasti tehdyn työn arvoinen ja pelaajien parhaaksi. Hei, tämä kukkahattuhan alkaa tuntua jo omalta!

PS. Jos itse haluat tuhlata pennosiasi välillä muuhunkin kuin virtuaaliarpajaisiin, Pelaajan tuore joukkorahoituskampanja on hyvä vaihtoehto. Lukaise lisää linkin takaa! 

Johanna Puustinen

Lisää luettavaa