Tällä viikolla Oikea mielipide alkaa yleisluontoisella ilmoituksella: Pelaajan TOP 5 -kirjan joukkorahoituskampanjaa on jäljellä enää reilun vuorokauden verran, eli viimeinen tilaisuus hankkia huikea opus ennakkoon alkaa olla käsillä! Jos et ole vielä tilannut omaasi, suuntaa pikimmiten Mesenaattiin!
Sitten itse asiaan. SEGA möhli pian ilmestyvän Yakuza 6:n demojulkaisun huolella tällä viikolla ja onnistui pikku maistiaisen sijaan vapauttamaan verkkoon kokoversion pelistä. Merkille pantava asia ei kuitenkaan ole pikaisella korjausliikkeellä soviteltu moka vaan yksinkertaisesti se, että pelistä alkuunkaan saatiin demo. Demo!
Tätä blogitekstiä ideoidessani pohdin pääni puhki muistelemalla, koska olen viimeksi pelannut pelidemoa. Jos toimittajahattu päässä tahkottuja ennakoita ei lasketa, edellisestä kerrasta saattaa hyvinkin olla parin konsolisukupolven verran aikaa.
Tuolloin demoja tosin tulikin tuijoteltua enemmän kuin terveys salli. En häpeä myöntää, että suurin osa vuosituhannen vaihteen pelisivistyksestäni on puhtaasti peräisin PlayStation-lehden mukana tulleilta pikimustilta pelilevyiltä. Parhaat herkkupalat sisältäneiden Euro Demojen numerot ovat edelleen kirkkaana mielessä, vaikka lapsuudenkotini onkin nielaissut varsinaiset kiekot jo aikaa sitten. Muistaako joku muukin täällä demokokemukseen olennaisesti kuuluneet happoiset päävalikkomaisemat?
Demot olivat aikanaan elintärkeitä minulle ja monille muille ikäisilleni, koska nykyisestä pelien ylitarjonnasta ei ollut tuolloin vielä aavistustakaan. Steam-alennusten kyttääminen oli täysin tuntematon konsepti, joten talouden vanhusväen kontolle jäi täysihintaisten pelien kantaminen Prismasta pukinkonttiin hampaita kiristellen. Uudet pelit olivat harvinaista herkkua, joten demot olivat korvaamattomia sekä osana ostopäätöstä että ajanvietteenä ankeampina aikoina. Uskon, että osaisin edelleen läpäistä Klonoan demoversion silmät sidottuina pelkkiä isovarpaita käyttäen – enkä edes koskaan saanut kirotun tasoloikan kokoversiota.
Yakuza selkeästi todistaa, että perinteisillekin demoille on edelleen kysyntää, mutta toisaalta touhu tuntuu muuttaneen muotoaan vahvasti. Vasta tätä kirjoittaessani ymmärsin, että esimerkiksi nykyään ahkeraan järjestetyt ilmaiset betaviikonloput ovat aikarajoitettuja demoja. Ohjat mieluummin omissa käsissään pitävät pc-pelaajat myös tuppaavat kuuleman mukaan hyväksikäyttämään Steamin lepsua palautuspolitiikkaa demomielessä, mutta itse en ole vielä moiseen osallistunut.
Oikeastaan koko demojen konsepti tuppaa kyrsimään minua tätä nykyä. Olen sen verran nirso ajankäyttöni suhteen, että jo kertaalleen pelattujen kohtien hinkkaaminen toistamiseen panee otsasuonen sykkimään alta aikayksikön. Kuin seinään loppuvat demot jättävät suuhun myös jälkimaun, joka edustaa kaikkea muuta kuin kutkuttavaa odotusta.
Tämänviikkoinen valituspuheenvuoroni on kuitenkin siinä mielessä erikoinen, että se on perimmäiseltä olemukseltaan varsin positiivinen asia. On hienoja voida olla ilmankin demoja varma siitä, mitä tahtoo ostaa, tai vaihtoehtoisesti edes sen verran vakaalla talouspohjalla, ettei yksi huono valinta kaada koko maailmaa. Kaikkein paras asia on kuitenkin se, ettei enää koskaan ole pakko kiduttaa itseään puolen tunnin pikapyrähdyksillä. Aikuisuus on silkkaa luksusta!
Johanna Puustinen