Uutisrintamalla on jälleen autuaan äänetöntä, mutta omassa elämässäni olen saavuttanut otsikoiden arvoisen virstanpylvään. Menneellä viikolla pääsin antamaan nelivuotisen pelitoimittajanurani ensimmäisen täyden kymmeneen pisteen arvosanan – virtuaalitodellisuuspelille. Kukapa olisi vielä muutama vuosi sitten uskonut? PlayStation VR:n Astro Bot: Rescue Mission oli kuitenkin kaikin puolin niin valloittava tapaus, etten tekstiä naputellessani pitänyt mitään muuta pistemäärää edes vaihtoehtona.
Aloin tapani mukaan kuitenkin epäillä päätöstäni, kun arvostelun oikolukuun lähetettyäni ryhdyin selailemaan Pelaajan aiempia täyden kympin arvosteluja. Täysiä pistesaaliita ei lehden historiaan mahdu kovin monta, ja niistäkin harvoista suurin osa on napsahtanut suoraan vuoden suurimmille AAA-jättijulkaisuille. Hikikarpalo otsallani kasvoi entisestään, kun asiaa ääneen miettiessäni toinen puoliskoni auliisti ilmoitti Astro Botin tuntuvan todellista paremmalta vain siksi, että virtuaalitodellisuuden pelitarjonta on vielä alkutaipaleillaan.
En kuitenkaan oikein tiedä, millä meriiteillä peli voi kymmenen pistettään ansaita, jos ei verrattaisella parhaudellaan. Vaikka onkin totta, että piirrosmaisen sööttejä tasohyppelypelejä mahtuu kolmetoista tusinaan alustalla kuin alustalla, en koe yhdenkään pelin käyttäneen nimenomaan virtuaalitodellisuuden ominaispiirteitä ja vahvuuksia hyväkseen yhtä mielettömällä luovuudella ja taidolla.
Astro Botin kaltaista virtuaalitodellisuuden ympärille rakennettua kokemusta on vaikea irrottaa alustastaan, mutta genrensä tyylipuhtaana edustajana se pärjäisi lajitovereilleen myös paljaaltaan. Lajityypillisyys ei mielestäni ole este hyville arvosteluille, enkä yksinkertaisesti pysty nielemään sitä, että pyörä tulisi keksiä jokaisen hyvän pelin kohdalla uudelleen. Juuri täydet pisteet Pelaajalta napannut Forza Horizon 4:kin on ytimeltään ”vain autopeli”, mutta sen parhautta en ole nähnyt kenenkään näillä perustein kyseenalaistavan.
Tuotantoarvotkin ovat täysin perusteeton huolenaihe, vaikka suurten studioiden monivuotiset mammuttiprojektit koppaavat kymppejä muita useammin. Pienehkön alajaoston kehittämän pelin jokainen yksityiskohta on rakkaudella rakennettu ja jokainen pelikerta johtaa uusiin suupielet hymyyn kääntäviin oivalluksiin. Studion tai budjetin koko eivät ole itsearvoisesti merkkejä pelin loistavuudesta, eikä niitä voi käänteisesti myöskään käyttää syynä huonompiin pisteisiin.
Minusta täyden kympin pelin ei tarvitse olla maailman kekseliäin tai kallein ollakseen pisteidensä arvoinen. Sen sijaan riittää mainiosti, että se on täydellinen juuri siinä mitä pyrkii saamaan aikaiseksi. Astro Botin perimmäinen päämäärä on saada pelaajassaan aikaan ihastuksen ja ihmetyksen tunteita, eikä niitä omasta pelikokemuksestani puuttunut. Valittamistakaan en edes keksimällä keksinyt, eikä pisteitä voi tyhjästäkään rokottaa. Astro Bot, sinä olet papukaijamerkkisi ansainnut!
Johanna Puustinen