Oletko koskaan miettinyt, paljonko olet elämäsi aikana upottanut rahaa peleihin? Tämä mysteeri on askeleen lähempänä ratkeamista, kiitos Valven pelikauppapaikka Steamin. EU:n tuoreen tietosuojauudistuksen pakottamana firma tarjoaa nyt asiakkailleen mahdollisuutta tarkastella itsestään kerättyä dataa, ja näiden tiedonmurusiin lukeutuu kaikkien vuosien varrella tehtyjen ostosten loppusumma.
Tirkistelin omaa saldoani ensin sormien välistä hampaita kiristellen, mutta yllätyksekseni sain todeta, että ruudulla komeileva luku oli paljon odotettua alhaisempi. Rahaa on palanut kuuden pc-pelailuvuoden aikana vajaat 1200 euroa, mikä tekee pelien määrällä jaettuna kolmisen euroa yksikköä kohden. Keskiarvoa toki vääristävät esimerkiksi Humble Bundlen kaltaisista ulkopuolisista lähteistä hankitut monen monituiset pelit, mutta näiden pois laskuista jättäminen ei siltikään nosta kappalehintaa yli neljän euron.
Ääni muuttuu toki kellossa, kun summaan lasketaan mukaan itse pelivehkeisiin tuhlatut tonnin setelit. Pc-pelaamisella on kuitenkin kaikista pelaamisen muodoista kevyesti korkein aloituskynnys kalleutensa takia, eivätkä sitä kaikki juuri sen takia harrastakaan. Konsolit ovat halpoja kuin makkara mukiinmeneväänkin myllyyn verrattuna, ja jos itse ynnäisin yhteen kaikki tämän sukupolven konsoleille hankkimani yksinoikeuspelit ja heräteostokset, summa ei siltikään olisi Steam-saldoa suurempi.
Olenkin asianlaitaa nyt hetken pohdittuani rehellisen pöllämystynyt siitä, miten vähän käytän videopeleihin rahaa näinkin aktiivisena harrastajana. Toki työetuna koppaan välillä ilmaisen arvostelupelin sieltä sun täältä, mutta suurimman osan ajasta pulitan pelijulkaisuista aivan saman hinnan kuin kuka tahansa muukin. Ostan odotetuimmat tapaukset täysihintaisina julkaisupäivän huitteilla, enkä monien muiden pc-pelaajien tapaan edes kipuile konsolipelien marginaalisesti korkeampia taksoja.
Vyön kiristäminen on kuitenkin varsin vakavastiotettava vaihtoehto videopelien maailmassa. Kulutusta ei tee tiukkaa vähentää kun sille on tarvetta, koska virtuaalihyllyssä pölyttyy alati kasvava kasa syystä tai toisesta kesken tai täysin kokeilematta jääneitä pelejä. Ilmaiseksi pelattavien pelienkin kategoria kasvaa Steamissakin jatkuvasti. Lisäksi uutta viihdettä on tarjolla polkuhintaan vähintään kerran kuussa, kun yksi tai useampi pelimarketti keksii aihetta alejuhlaan.
Olin täysin valmis potemaan huonoa omaatuntoa tuhlailustani, mutta mitä enemmän asiaa ajattelen, sitä vähemmän näen tarvetta moiseen. Iloa ostamistani peleistä on irronnut tuhansia ja taas tuhansia tunteja, ja tämän faktan valossa parinsadan vuosisijoitus Steamiin on pikkujuttu. Yliopistoaikoinani ehdin tuhlata kamppailulajeihin varusteineen, treenimaksuineen, vakuutuksineen ja kisamatkoineen tuplasti koko Steam-saldoni verran tuohta, enkä saanut vastineeksi puoliksikaan yhtä paljon iloa tai onnistumisen tunteita.
Tiedän, etteivät yltiöpositiiviset loppuhuomiot ole ollenkaan minun tyylisiäni, mutta tänään minulla on vaihteeksi hyvä olo omista elämänvalinnoistani. Peleihin voi toki halutessaan panna rahaa vaikka loputtomasti, mutta pohjimmiltaan ne ovat ajanvietettä, joka sopii monimuotoisuudessaan pitkälti minkä tahansa paksuiselle lompakolle. Harvasta harrastuksesta voi sanoa samaa.
Johanna Puustinen