Nyt se on virallista: Pelaajacast on maan parhaita podcasteja. Jos aivan tarkkoja ollaan, maan toiseksi paras.
Yleisöäänestyksen perusteella taannoin Jaksohali-gaalassa jaettu tunnustus lämmitti sisuskaluja, vaikka en olekaan itse osallistunut castin tekoon kuin muutamia hassuja kertoja. Podcastit ovat minulle henkilökohtaisesti pitkälti korvaamattoman tärkeä mediamuoto, ja on mukava tietää, että Pelaaja on osunut muidenkin mielestä nappiin silläkin saralla.
Pelaajacast on itse asiassa ensimmäisiä kuuntelemiani podcasteja. Varhaisessa alkuvaiheessa cast piti minulle yksinoikeudella seuraa pitkillä koulumatkoilla, mutta vuosien varrella rintamaan on liittynyt sekalainen joukko radiokuunnelmia, peliuutiskatsauksia ja komediasarjoja. Ahmin tarinoita meikatessa ja tiskatessa – joskus jopa suihkussa. Rupattelu on talouteni jatkuva taustanauha.
Yhden menestyksestä kärsii kuitenkin aina joku toinen. Vaikka nimitän itseäni itsepetoksellisesti edelleen printtimedian rakastajaksi, työpöytäni kulmalla on tälläkin hetkellä muutaman numeron paksuinen täysin laiminlyöty pino kotiin tuoreena kannettuja pelilehtiä. Häpeä kuumottaa poskia pelkästään tätä kirjoittaessa.
Tilannetta pahentaa se, ettei vika ole lehdissä. Printtipiireissä ymmärrettiin jo vuosikymmen sitten, ettei kukaan lue aikakauslehtiä enää uutisten vuoksi, joten sisällön laatu on ennen kaikkea ollut nousujohteinen viime vuosina. Koska paine kilpailla verkkomedian kanssa on kova, painettu materiaali on pakostakin syväluotaavaa, yksinoikeuspainotteista ja ennen kaikkea kiehtovaa.
Podcastien kaltainen formaatti kuitenkin palvelee omia tarpeitani paremmin, koska aikaa ja kiinnostusta istahtaa alas lukemaan on yksinkertaisesti hyvin vähän tätä nykyä. Selailen toki puhelintani bussissa ja lounastaukoni vietän näyttöpäätteen ääressä, mutta fyysisen lehden kantaminen mukana ei tunnu omalta. Aikanaan odotin uuden Edgen tuloa kuin kuuta nousevaa – nykyään postiluukun kolahdusta ei edes kuule kuulokkeista soljuvan puheensorinan yli.
Muistikuva tuntuu esihistorialliselta, ja suurin este menneeseen palaamiselle on se, etten lukemattomuudestani huolimatta koe olevani aikaisempaa vähemmän sivistynyt tai epätäydellisempi peliharrastaja. Sammutan tiedonjanoni muilla keinoin, ja jäljelle jäävän aikani päätän käyttää muuhun kuin lehtien selailuun. Se ei ole kenenkään muun vika kuin minun.
Toimittaja minussa tietenkin tahtoisi ja toivoisi, että kaikki te tekisitte parempia ratkaisuja ja lukisitte, tilaisitte ja sokean luottavaisesti joukkorahoittaisitte kaikkia Pelaajan projekteja muuttuneesta maailmasta huolimatta. Tiedostan kuitenkin kovin hyvin itse, että moinen vaatii tietoisen periaatepäätöksen tukea sellaista mediaa, joka ei huippulaadustaan riippumatta ehkä ole enää aivan trendiaallon huipulla. Tämän takia jokainen lukija ja tilaaja on meille yhä vain arvokkaampi. Te olette sellaisia ihmisiä, jollainen itsekin haluaisin olla – mutta tänään voisin aloittaa lukemalla edes aukeaman.
Johanna Puustinen
Kommentit
Minulla aikakausilehtien kohdalla asia menee nimenomaan päinvastoin. Ne säilytetään ja laitetaan siististi vaikka kansioihin talteen. Usein on ollut tosi nostalgista alkaa lukemaan vanhoja pelilehtiä ja stekkailla myös sen ajan mainoksia niistä. Printtimedian vahvuus mainonnassa on se, ettei niitä kukaan leikkaa tai revi lehdistä irti. Lehdet ovat kuin aikakapseli menneeseen.
Siinä kaksi ääripäätä. Ja Pelaaja-lehtiä saisi monta kertaa viikossa olla viemässä paperinkeräykseen... jep jep.
No mutta kyllähän sitä nyt on pienemmästäkin kylät poltettu!
toi juliste on pieni asia.Peli lehdet ja muutkin lehdet tekee kuolemaa kaikki menee nettiin.Kun ilmaiseksi voi katsoa niin mikäs siinä .Sitten kun uutiset rupee jotain maksaa niin siinä vaiheessa lopetan nitten katsominen.Kaikki tärkeä tulee telkkarista.Ja kaikki videopelin pelaajat ei ole täällä ne on joko muualla. joko ne toisella sivustolla tai ne ole missän sivuilla.
Harmi, että sarkasmi ei näy tekstistä.
mä tykkään Sarkasmista.Devils never cry.Arvaa kuinka montaa kertaa olen pelannut DMC3 läpi voit yllättyä =D.Mä olen mennyt sen 10 kertaa läpi ja kaikilla vaikeus-tasoilla..
Meillähån on sitten pelijumala keskuudessamme! /s
Juu eipä näitä viiti hirveenä enään tilailla toista se oli ennen muinoin kun varsinkin ulkomaalaisten pelilehtien mukana tuli demolevyjä, julisteita ja muuta sälää! Nykyään kaikki on netissä ja pelilehtien aika alkaa olla takana.
Minusta fyysisen median ei olisi syytä kuitenkaan kokonaan kadota.
Nykyään käytetään vapaa-ajalla ja monessa työssäkin valtavasti aikaa ruutujen ääressä - olivat kyseessä sitten pelikonsolit, tietokone, tabletti tai kännykkä. Silmille ei tee hyvää katsoa koko päivää pelkkiä ruutuja. Lehdet ja kirjat ovat siis oleellisen tärkeä "breikki" kaikkiin ruutuihin. Podcastit ovat toki toinen vaihtoehto silmien lepuuttamiseen, mutta toiset tykkäävät mieluummin lukea kuin kuunnella.
Toisaalta tilaongelma on todellinen. Minäkään en tilaa mitään lehteä, koska jo manga täyttää hyllyjäni hullun lailla. Pelaaja-lehteäkin luen vain kirjastossa yms. Tiedostan kuitenkin, että lehden tekeminen muuttuisi epäkannattavaksi, jos yhä useammat alkaisivat lukea sitä kirjastossa ostamisen sijaan.
Erittäin hyvin sanottu.Sen viimeinen vaikeus taso on vaikea, Koska sä kuolet yhestä osumasta.