Oikea mielipide: Pelit ovat nyt parempia kuin koskaan ennen / Blogit / pelaaja.fi

Oikea mielipide: Pelit ovat nyt parempia kuin koskaan ennen

13.04.2019 // Kirjoittanut: Johanna Puustinen
27
Oikea mielipide: Pelit ovat nyt parempia kuin koskaan ennen
Koin viikon sykähdyttävimmän hetken eilen, kun pysähdyin kesken kävelyretken ihailemaan havupuiden lomasta pilkahtelevan kuunvalon kelmeää kauneutta. Tapahtumapaikkana ei kuitenkaan toiminut koto-Kirkkonummen korpi, vaan muuan vielä nimeämättä jäävän arvostelupelin jylhät maisemat. Ryhdyin napsimaan henkeäsalpaavasta näystä välittömästi kuvankaappauksia ja naureskelin samalla sille, kuinka omituista on, että virtuaalinen luonto voi saada minussa aikaan moisen reaktion.
 
Koska uutisviikko ei ole ollut millään tapaa ihmeellinen, tämä tarina toimikoon pohjana tämänkertaiselle blogilleni. Elämys nimittäin herätti minut ajattelemaan sitä, kuinka kiitollinen olen siitä, miten mielettömiä luomuksia videopelit tänä päivänä ovat. Samalla ymmärsin, kuinka sokeaa jääräpäisyyttä on vuosikymmenten kyynistämien “harrastajien” mutina siitä, kuinka kaikki oli ennen paremmin. 
 
Totuushan on nimittäin se, etteivät takavuosien helmiäisimmätkään retropelit pärjää nykypäivän peleille objektiivisessa vertailussa - enkä nyt puhu pelkästään grafiikoista. Menneiden aikojen mestariteoksien vaikutus toki näkyy ja tuntuu alalla tänäkin päivänä, mutta niiden kaikkien tarinankerronnalliset neronleimaukset ja tavaramerkinomaiset mekaniikat on jalostettu nykyteknologian avulla lähes tunnistamattomaan muotoon. Jopa Zeldan ja Marion kaltaisiin suorastaan myyttisiin sarjoihin on saatu vielä tässäkin sukupolvessa puhallettua uutta elämää, ja tästä on täysin kiittäminen tämän päivän teknologiaa, taitoa ja niiden luomia mahdollisuuksia. 
 
Argumenttini takana seisovat myös vanhojen pelien uusioversiot, joita tunkee kauppojen hyllyille tätä nykyä ovista ja ikkunoista. Crashin, Spyron ja Resident Evilin kaltaiset sarjat ovat kaikki olleet aikansa uranuurtajia tavalla tai toisella, mutta jos ne olisi julkaistu uusille konsoleille täysin muuttumattomina, melko moni fanikin olisi saattanut huomata vuosien kohdelleen niitä kaltoin. Hyvät pelilliset ideat eivät kanna kauas, jos tekninen toteutus ja käyttömukavuus eivät ole sitä luokkaa, mihin pelaajat ovat tänä päivänä tottuneet.
 
Täytyy tosin erikseen huomauttaa, ettei saarnani koske pelkästään kolmen A:n jättiluomuksia. Olemme pelaajina 2010-luvulla siinäkin mielessä onnellisessa asemassa, että meillä on näppiemme ulottuvilla ennenkuulumattoman mittava kirjo erilaisia lajityyppejä edustavia ja mitä erikoisempia aihepiirejä käsitteleviä indiepelejä. Markkinat olivat huomattavasti ahtaampia vielä verrattain vähän aikaa sitten.
 
Olen normaalisti melko kiihkeä nostalgian puolestapuhuja, mutta en voi vakavalla naamalla väittää, että lapsuuteni lempipeleillä olisi nykypäivän teoksiin verrattuna juuri muita ylivertaisia vahvuuksia. Ne happamat yksilöt, joiden mielestä 3D-grafiikka pilasi kaiken eikä Castlevaniaa parempaa toimintapeliä ole olemassa, eivät vain taida pystyä myöntämään, että aika on ajanut heistä ohi.
 
Johanna Puustinen

Kommentit

Käyttäjän jjl89 kuva
jjl89

Olen kyllä itse vahvasti eri mieltä. Kyllä se PS3/Xbox 360 aikakaudella tietynasteinen huippu saavutettiin.

Ennemminkin pelien uusioversioden tarkoituksena on myydä nostalgiannälkäisille pelaajille vanhat pelit uudestaan, että päästään vähän muistelemaan menneitä, näiden pelien kohderyhmä on aika selvä.

Hyvä peli on hyvä peli iästä huolimatta. Aika monen nykypelin suurimmaksi saavutukseksi on muodostunut grafiikka. Kyllähän konsolin tehoilla pitäisi saada aikaan paljon esim. tekoälyn ym. kanssa mutta näissä asioissa ollaan aika samoissa tilanteissa kuin viime sukupolvella.

Käyttäjän Refloni kuva
Refloni

Pelien käyttömukavuus on tosiaan nykypäivänä hiottu paremmaksi kuin koskaan ennen. Fallout 2, Deus Ex, The Longest Journey, KOTOR, Bloodlines ja Planescape Torment ovat kaikki huikeita pelejä, jotka kärsivät tönköstä ohjattavuudesta ja käyttöliittymästä. (Tuossa ei muuten ole nostalgiabonusta. En pelannut yhtäkään kymmenen vuoden sisällä julkaisupäivästä.) Vanhoihin peleihin tarttuminen vaatii nykypelaajalta oikeaa asennetta, jotta pääsee yli sulavuuden puutteen aiheuttamasta alkujärkytyksestä. Kärsivällisyys kuitenkin palkitaan nopeasti.

Huippupelejä julkaistaan nykyäänkin. Jotkut Witcher 3 ja Prey on ihan vertailukelpoisia noiden mainitsemieni klassikoiden kanssa, ja saattavat sulavuusbonuksensa ansiosta ajaa ohikin. Näiden "kausien" väliinkin eli vuoden 2010 kieppeille mahtuu myös Fallout New Vegasin, Mass Effectin ja Portal 2:n kaltaisia mestariteoksia.

"Ennen oli kaikki paremmin" on harha, joka johtuu siitä että hyvät asiat muistetaan ja huonot unohtuvat. Pätee kaikilla elämän osa-alueilla eikä pelkästään pelien suhteen.

Mutta se on fakta, että Half-Life 2 on rautaa vielä tänäänkin.

Käyttäjän Celoril kuva
Celoril

Olen kyllä kolumnin kanssa ihan samoilla linjoilla. Tämä jopa myyttinen lausahdus: "Ennen oli kaikki paremmin." kertoo hyvin usein enemmän henkilöstä, joka tätä käyttää kuin varsinaisesta asiasta, johon tällä viitataan. (Ja kyllä, syyllistyn itsekin tähän samaan fraasiin aina välillä.)

Peliala on sen verran nuori edelleen, että kehitys ottaa/ on ottanut suuria harppauksia kaikilla osa-alueilla. Kyllä tämän päivän pelintekijöillä on huomattavasti enemmän tietotaitoa kuin 20-30 vuotta sitten vastaavilla ja tietysti tämä kaikki kehitys näkyy ja kuuluu.
Ja grafiikan merkitystä peleissä/pelaamisessa ei voi koskaan vähätellä, sillä ruudun katsominen ja siinä tapahtuviin asioihin reagoiminen on isoin osa pelien immersiota.

Käyttäjän Kornholic kuva
Kornholic

Jos tämä olisi sanottu viime sukupolven aikana, olisin ollut ehkä samaa mieltä. Jokaista God of Waria ja RDR2:ta kohden (ensimmäinen RDR oli muuten selkeästi parempi kuin jatko-osa) on tusina EA:n, Ubisoftin ja Activisionin peliä, jotka ovat tehty liukuhihnatuotantona ja ovat mikromaksuja täynnä. Viime sukupolvessa jopa EA:n Battlefieldeissä oli melko suuret erot toisiinsa nähden: Bad Company -> Bad Company 2 -> Battlefield 3.

Käyttäjän Balnazzard kuva
Balnazzard

Siis kyllä, pelien taso on yleisesti ottaen erittäin korkealla tasolla ja monet vanhemmista klassikoista eivät ole vanhentuneet hyvin/kestä vertailua moniin uusiin AAA teoksiin, MUTTA samaan hengenvetoon haluan myös sanoa että silloin kultaisella 90-luvulla ja 2000-luvun alussa ne aikansa merkkiteokset ottivat sellaisia harppaukssia ja asettivat riman niin korkealle, että sellaisia merkkiteoksia harvemmin enää nähdään.

Silloin kun peliala oli vielä suhkot nuori/lapsenkengissä niin noita suurempia harppauksia tarinankerronassa, pelimaailman rakenteessa, tekoälyssä, pelimekaniikassa ja grafiikassa pystyttiin tekemään tekemään ja ne aikansa merkkiteokset todella erottuivat muista...nykyään mielestäni näin ei enää ole, vaan päinvastoin koska taso muuten on niin korkea, niin ne heikommat AAA pelit (kuten Fallout 76 ja Anhtem) sen sijaan heti erottautuvat sillä kuinka heikkoja tekeleitä ne ovat etenkin kun ottaa huomioon millaisia pelejä studiot näiden pelien taustalla ovat aiemmin tehneet.

Ja vastaavasti taas harvemmin tulee vastaan sellaisia pelejä jotka todella säväyttävät ja muuten erottuvat siitä muuten varsin laadukkaasta pelien joukosta. Siis näin olen ainakin itse asian viimevuosina kokenut, toki myönnän että paljon on joukossa myös sellaisia "helmiä" joita en vielä ole kerennyt pelaamaan, mutta pysyn siinä kannassa, että nykyään enää harvemmin pystytään jotain todella vallankumouksellista kuin ne klassikot 90-luvulla ja 2000-luvun alusta pystyivät tekemään.

Tottakai myönnän että monella tapaa aika kultaa muistot ja monet oman aikansa vallankumoukselliset pelit eivät tunnu enää 20 vuotta myöhemmin läheskään yhtä ihmeellisiltä ja monesti eivät ole vanhentuneet kovinkaan arvokkaasti, mutta se ei silti poista sitä faktaa, että tuolloin ne oman aikansa parhaat pelit veivät alaa jättiharppauksin eteenpäin, loivat täysin uusia genrejä tai mullistivat vanhoja jo olemassa olevia genrejä. Nykyään tuollaista ei vain enää juuri tapahdu.

Annan myös yhden hyvän esimerkin 90-lvun ja 2000-luvun alun peleistä jotka onnistuivat viihdyttämään ensi kertaa pelattuna pari-kolme vuotta sitten paremmin kuin monet uudemmat pelit: Thief ja Thief 2: Metal Age.

Vaikka niin monella tapaa vanhentuneita pelejä ovatkin, niin kyseisten pelien tunnelma, maailma ja kenttäsuunnittelu iskivät minuun yllättävkin lujaa ja alkeellisesta tekoälystä ja vanhentuneesta grafiikasta huolimatta nautin kyseisten pelien pelaamisesta todella paljon, kuten todettua enemmän kuin monien +10 vuotta myöhemmin julkaistujen pelien pelaamisesta. Monenko tämän päivän pelistä voisi sanoa samaa vaikka 15-20 vuotta tästä eteenpäin?

Käyttäjän zappah kuva
zappah

Totta kai pelit, jotka edustavat täysin samaa genreä, ovat nykyään parempia kuin ennen.

Eri asia taas jos verrataan yleisemmin vaikkapa tasohyppelyitä: ei joku Crash edes tarjoa samaa mitä esim. Super Mario 3. Jos verrataan taas SMB3:sta nykyajan sivulta kuvattuun (eikä Crashin 3D) tasohyppelyyn, niin joku Celeste tai Ori and the Blind Forest on todella kovia vastuksia - muttei silti sama asia. Toisaalta en keksi yhtään peliä, joka olisi kuten SMB3, joten ainakin tämän esimerkin kohdalla on myönnettävä, että ennen oli asiat paremmin.

Mikäli taas verrataan Mario Odysseyta SMB3:en, niin onhan se kehittynyt mutta siinäkin vertaillaan niin erilaisia pelejä vaikka ovatkin molemmat tasohyppelyitä.

Olen ollut todellakin about aina sitä mieltä että uudemmat pelit on parempia (vaikka uusin Tomb Raider vs. ensimmäinen) mutta on olemassa tiettyjä pelejä, joille ei edes löydy kunnollista vaihtoehtoa uusista (tai vanhoistakaan) peleistä.

Yleisesti ottaen on kuitenkin helppo todeta että kyllä ne uudet pelit on järkiään parempia kuin vanhat. Hommat kehittyy koko ajan. Tietenkin sinne mahtuu myös vivahderoja: jonkun pitkän pelisarjan uusin osa voi helposti olla jollain osa-alueella huonompi kuin vanhempi peli.

Liekö tämän tiivistys siis se, että tekniseltä puolelta pelit on loogisesti parempia mutta taiteellisen puolen osalta homma voi olla kummin vain. Tässäkin tietenkin on ne poikkeukset: joku uusi peli voi tönkömpi kuin paljon vanhempi teos.

Käyttäjän Bloob kuva
Bloob

Tosiaan, moni nykypeli on aivan ylivertainen moneen vanhaan klassikkoonkin verrattuna, mutta monet klassikot toimivat edelleen erittäin hyvin ihan sellaisenaan, ja vielä paremmin pienin käyttömukavuusparannuksin. Mariot, Zelda, Diablot ja Starcraftit toimivan edelleen ihan sellaisenaan, ja ovat tarinoiltaan tai tunnelmaltaan monia nykypeliä parempia. Osa kokemuksista on myös ihan puhtaasti erilaisia, esim. ääriesimerkkinä VR, mitä ei säällisesti pystynyt ennen tekemäänkään, en silti haluaisi Marioani VR-pelinä, vaan ihan mielellään palaan vaikka NES-versioihin aina välillä.

Käyttäjän Vaapukkamehuw kuva
Vaapukkamehuw

Minusta animaatioiden kehittyminen on osittain vienyt pelattavuutta kankeampaan suuntaan, kun pelinkehittäjät asettavat realistiset animaatiot pelattavuuden edelle. Esimerkkeinä mainittakoon vaikka Red Dead Redemption 2 ja Witcher 3.

Toki poikkeuksiakin on niin vanhoissa kuin uusissa peleissä.

Käyttäjän Paha_Arkkitehti kuva
Paha_Arkkitehti

Ajatuksia herättävä blogikirjoitus. Asiaan toki vaikuttaa, että millaisen ajanjakson tekstissä kätetty termi “nyt” pitää sisällään. Tämän konsolisukupolven vai vaikkapa viimeiset kymmenen vuotta? En itsekään ymmärrä esimerkiksi Atari-pelien viehätystä ja ilmeisiä klassikoita lukuunottamatta NES:n ääressä istuminen tekee kohtalaisen tiukkaa. Näiden jälkeen ilmestyneistä konsoleista ja peleistä puhuttaessa ymmärrän kuitenkin monenlaisia mieltymyksiä ja mielestäni ne voivat myös olla hyvin perusteltuja.

Kysymys on tietysti myös siitä millaisia pelejä haluaa verrata keskenään. Jos puhuu yleisellä tasolla “toimintapeleistä”, niin Castlevanian ja Assassin’s Creed Odysseyn asettaminen rinnakkain on vähän sama kun vertaisi tammea Monopoliin. Jos taas kyse on sivulta kuvatuista metroidvanioista, niin Symphony of the Night pärjää mielestäni vertailussa ihan hyvin viime vuosien verrokeille.

Nykyaikaisempien genrejen sisällä uudempi ei myöskään aina tarkoita parempaa. Esimerkiksi vuonna 2010 ilmestyneessä Vanquishissa on mielestäni hyvin uniikki pelimekaniikka, jolle ei oikeastaan löydy vertailukohtaa uudemmista kolmannen persoonan räiskinnöistä. En siis ihmettele, jos joku pelaa sitä mieluummin kuin vaikkapa uusinta Gears of Waria.

Mitä taas pelisarjoihin tulee niin välillä kehittäjät tosiaan onnistuvat puhaltamaan uutta eloa tuttuihin nimikkeisiin, mutta toisinaan taas eivät. Vai löytyykö täältä joku, jonka mielestä uudempi Andromeda peittoaa vanhemman sukupolven konsoleille ilmestyneen alkuperäisen Mass Effect -trilogian? Kukaan tuskin tarvitsee nenälleen kummempia nostalgialaseja voidakseen myös todeta, että 20 vuotta vanha Tony Hawk’s Pro Skater 2 on pelinä onnistuneempi kuin muutama vuosi sitten ilmestynyt viides osa. Mariosta puhuttaessa taas ikivanha kolmonen päihittää omissa kirjoissani uudemmat New-sarjan pelit jopa esitystavassa.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että nykyään on paras aika peliharrastukselle jo ihan siitä syystä, että pelejä julkaistaan hyvin laajalla skaalalla ja ne ovat kohtalaisen helposti kaikkien saatavilla. Lisäksi latauskaupoissa on hyvin tarjolla vanhempia teoksia, joten kiinnostuneiden on mahdollista päästä halutessaan myös niihin käsiksi.

Käyttäjän Haerski kuva
Haerski

En oikein ymmärrä mikä blogin tarkoitus oli? En keksi tähän hätään oikein mitään muuta kuin provosointi, koska ihmisten subjektiiviselle kokemukselle ei jätetä lainkaan tilaa. Muutenkin asiat katsotaan tässä aika kapeasta näkövinkkelistä.

Mitä jos tehtäisiin absurdi testi ja kysyttäisiin minkä henkilökohtaisen pelivuotensa pelaajat ottaisivat mukaan autiolle saarelle uudelleenelettäväksi? Monikohan valitsisi tämän viimeksi kuluneen vuoden? Varmaan niitäkin löytyy, mutta veikkaan, että hajontaa tulisi sen verran, että blogin argumentilta joka tapauksessa tippuisi pohja aika äkkiä. Vika on siinä, että objektiivisilla mittareilla ei tee näissä kysymyksissä juuri hittoakaan.

Eihän jatkuvasti vanhan perustuksille uutta rakentavan viihteenalan aikakausia voi mitenkään vertailla paremmuuksien suhteen keskenään. Miten eilinen voisi olla parempi kuin tämä päivä, jos paremmuuden määritelmäksi otetaan kumulatiivisesti karttuva tietämyksemme ja osaamisemme? Ei tällaisen argumentoinnissa ole mitään järkeä. Eilinen häviää aina. Ja jos ihmisiltä kysytään, missä ajassa mieluiten haluaisi elää pelien näkökulmasta, niin tietenkin vastaus olisi nykyajassa, koska ei menneisyyden pelit ole minnekään kadonneet, rinnalle on vain tullut tuhottomasti uusia vaihtoehtoja, vaikkei niitä arvostaisikaan samaan malliin.

Jos heitetään vertaus elokuva-alaan, niin voidaanko sanoa, että elokuvat ovat tätä nykyä parempia kuin koskaan, koska meillä on moderni tekniikka ja kaikki menneiden sukupolvien tietotaito käytössämme? No ei todellakaan voida. Nykyelokuvissa moni ennen mahdoton asia voi olla mahdollista ja elokuvantekijät voi tuntea klassikot kuin omat taskunsa, mutta se ei tarkoita, että kaikki elokuvat ovat tätä nykyä Kummisetiä, Citizen Kaneja ja Casablancoja. Todelliset klassikot ovat edelleen vähintään yhtä harvinaisia.

Minusta blogia vaivaa tässä pieni näköalattomuus. Itse välttelisin viimeiseen asti sanomasta yleistävästi, että pelit olisi olleet tai ovat jonain tiettynä ajanjaksona parempia tai huonompia, koska meillä on kautta historian ollut hyviä ja huonoja pelejä, samoin kuin elokuviakin. Vasta aika kertoo mitkä teokset oikeasti kestää aikaa ja jää historiankirjoihin. Liekö se pelikuutamo enää niin kova juttu vuosien päästä, kun tekniikka on mahdollistanut aina vaan realistisempien tekokuutamoiden luomisen? Silloin sitä alkaa huomata millä asioilla on oikeasti merkitystä ja tuo kuutamo varmasti kalpenee ensimmäisenä niiden asioiden rinnalla, jotka teki esimerkiksi Link to the Pastista aikanaan ja edelleen ehkä kaikkien aikojen täydellisimmän videopelin.

Siksi nykyajan mahdollisuuksien ihannointi menneiden aikojen kustannuksella on kaikin puolin lyhytnäköistä toimintaa. Nykyisyys on nykyisyyttä vain hetken ja sitten siitä tulee menneisyyttä.