Oikea mielipide: Pelit ovat nyt parempia kuin koskaan ennen / Blogit / pelaaja.fi

Oikea mielipide: Pelit ovat nyt parempia kuin koskaan ennen

13.04.2019 // Kirjoittanut: Johanna Puustinen
26
Oikea mielipide: Pelit ovat nyt parempia kuin koskaan ennen
Koin viikon sykähdyttävimmän hetken eilen, kun pysähdyin kesken kävelyretken ihailemaan havupuiden lomasta pilkahtelevan kuunvalon kelmeää kauneutta. Tapahtumapaikkana ei kuitenkaan toiminut koto-Kirkkonummen korpi, vaan muuan vielä nimeämättä jäävän arvostelupelin jylhät maisemat. Ryhdyin napsimaan henkeäsalpaavasta näystä välittömästi kuvankaappauksia ja naureskelin samalla sille, kuinka omituista on, että virtuaalinen luonto voi saada minussa aikaan moisen reaktion.
 
Koska uutisviikko ei ole ollut millään tapaa ihmeellinen, tämä tarina toimikoon pohjana tämänkertaiselle blogilleni. Elämys nimittäin herätti minut ajattelemaan sitä, kuinka kiitollinen olen siitä, miten mielettömiä luomuksia videopelit tänä päivänä ovat. Samalla ymmärsin, kuinka sokeaa jääräpäisyyttä on vuosikymmenten kyynistämien “harrastajien” mutina siitä, kuinka kaikki oli ennen paremmin. 
 
Totuushan on nimittäin se, etteivät takavuosien helmiäisimmätkään retropelit pärjää nykypäivän peleille objektiivisessa vertailussa - enkä nyt puhu pelkästään grafiikoista. Menneiden aikojen mestariteoksien vaikutus toki näkyy ja tuntuu alalla tänäkin päivänä, mutta niiden kaikkien tarinankerronnalliset neronleimaukset ja tavaramerkinomaiset mekaniikat on jalostettu nykyteknologian avulla lähes tunnistamattomaan muotoon. Jopa Zeldan ja Marion kaltaisiin suorastaan myyttisiin sarjoihin on saatu vielä tässäkin sukupolvessa puhallettua uutta elämää, ja tästä on täysin kiittäminen tämän päivän teknologiaa, taitoa ja niiden luomia mahdollisuuksia. 
 
Argumenttini takana seisovat myös vanhojen pelien uusioversiot, joita tunkee kauppojen hyllyille tätä nykyä ovista ja ikkunoista. Crashin, Spyron ja Resident Evilin kaltaiset sarjat ovat kaikki olleet aikansa uranuurtajia tavalla tai toisella, mutta jos ne olisi julkaistu uusille konsoleille täysin muuttumattomina, melko moni fanikin olisi saattanut huomata vuosien kohdelleen niitä kaltoin. Hyvät pelilliset ideat eivät kanna kauas, jos tekninen toteutus ja käyttömukavuus eivät ole sitä luokkaa, mihin pelaajat ovat tänä päivänä tottuneet.
 
Täytyy tosin erikseen huomauttaa, ettei saarnani koske pelkästään kolmen A:n jättiluomuksia. Olemme pelaajina 2010-luvulla siinäkin mielessä onnellisessa asemassa, että meillä on näppiemme ulottuvilla ennenkuulumattoman mittava kirjo erilaisia lajityyppejä edustavia ja mitä erikoisempia aihepiirejä käsitteleviä indiepelejä. Markkinat olivat huomattavasti ahtaampia vielä verrattain vähän aikaa sitten.
 
Olen normaalisti melko kiihkeä nostalgian puolestapuhuja, mutta en voi vakavalla naamalla väittää, että lapsuuteni lempipeleillä olisi nykypäivän teoksiin verrattuna juuri muita ylivertaisia vahvuuksia. Ne happamat yksilöt, joiden mielestä 3D-grafiikka pilasi kaiken eikä Castlevaniaa parempaa toimintapeliä ole olemassa, eivät vain taida pystyä myöntämään, että aika on ajanut heistä ohi.
 
Johanna Puustinen

Kommentit

Käyttäjän Paha_Arkkitehti kuva
Paha_Arkkitehti

Haerskilta hyvä pointti, pelien parissa törmää toisinaan tähän toteamukseen "objektiivisesta" paremmuudesta, jossa teknologinen kehitys kääntyy suoraan paremmaksi peliksi. Edellisen konsolisukupolven pelit koetaan korkeintaan remastered-versioina, kun taas niitä vanhemmista tuotoksista nauttiakseen pitää olla nostalgian sokaisema.

Jos taas mietitään vaikkapa elokuvia tai kuvataidetta, niin harvemmin ketään kutsutaan "happamaksi yksilöksi", jos suosii 60-luvun ranskalaista uutta aaltoa tai keskiaikaista taidetta, vaikka edellä mainitusta puuttuu värit ja jälkimmäisestä perspektiivi.

Käyttäjän ripulisaasta kuva
ripulisaasta

Taisi olla Johannalta nyt kovin rimanalitus tähän mennessä. Perustelut on annettu aikaisemmissa kommenteissa.

Käyttäjän Hayarigami kuva
Hayarigami

Aplodit Haerskille. Aivan täydellinen vastaus, joka varmasti antaa blogistillekin paljon miettimisen aihetta.

Käyttäjän Erik H. kuva
Erik H.

Muuten paljolti blogin kanssa samalla ladulla, mutta lisääntyneen yksityiskohtaisuuden myötä kaipaan peleiltä enemmän tarpeetontakin vuorovaikutteisuutta (komeissakin peleissä on ylittämättömiä esteitä ja esineitä, joihin ei voi koskea). Myös kaipaan puhuttua suomea, ei auta siihen tehokkainkaan peli-pc.

Käyttäjän Kornholic kuva
Kornholic
Lainaus ripulisaasta

Taisi olla Johannalta nyt kovin rimanalitus tähän mennessä. Perustelut on annettu aikaisemmissa kommenteissa.

Kuten haerski jo arveli, nämä blogit on tehty provokaatiomielessä. Joskus Johanna onnistuu paremmin ja toisinaan huonommin kehittämään kuhinaa kommenteissa. Joten ei voida oikeasti rimanalituksesta puhua nyt. Se Borderlands 3 -artikkeli oli harvinaisen heikko provoblogiksi, ja se heijastui myös kommenttien määrässäkin.

Käyttäjän Oselot kuva
Oselot

Olipa jälleen typerä ja paska blogi.

Käyttäjän make72 kuva
make72

Vaikka pelaan nykyään esim.huippu pcllä 2x1080ti grafiikat tapissa,niin en jaksa uskoo et löydän näistä nykyisistä peleistä samanlaista tunnetta.Että jaksaisin palaa viellä 37 vuoden jälkeen intoa täynnä pelaan niin kuin mulle käy joka kerta kun pääsen pelaan Defenderin arcadee:).Peli joka vie yhtä paljon muistia kun hiiren pointteri näytöllä nykyään(Pelin tekijä Eugene Jarvis kerto mulle).

Käyttäjän zappah kuva
zappah
Lainaus Paha_Arkkitehti

Edellisen konsolisukupolven pelit koetaan korkeintaan remastered-versioina, kun taas niitä vanhemmista tuotoksista nauttiakseen pitää olla nostalgian sokaisema.

Jos pelistä löytyy remaster/remake, niin totta kai se kannattaa valita. Esimerkiksi Shadow of the Colossus on vihdoin sulava edes ruudunpäivitykseltään. Itse liikkuminen on yhä vaivalloisen oloista mutta se ilmeisesti on sitten enemmän suunnitteluvalinta.

Totta kai sitä PS2-versiotakin voi pelailla ja nauttia siitä mutta täytyy siinä jotain nostalgiaa olla jos pelaa mieluummin sitä kuin uutta versiota.

Pelit, joista taas ei ole remakea/remasteria tai joiden remake/remaster eroaa alkuperäisestä merkittävästi (esim. Resident Evil 2), on totta kai jopa pakko nauttia alkuperäisessä muodossaan.

En myöskään enää pelaisi PS3-versiota The Last of Usista vaikka yhä senkin omistan PS4-version lisäksi. En näe yhtään mitään syytä pelata objektiivisesti huonompaa versiota (ellei ole joku pakko).

Käyttäjän Brutal1ty kuva
Brutal1ty

Niin, onhan se helppo katsoa tämän päivän "hyviä" pelejä ja verrata niitä entisaikojen "hyviin" peleihin, ja sen jälkeen sanoa että myöhemmin tullut on parempi.

Mutta puhutaampa pahoista ja rumista. Esimerkiksi nykypelit alkavat mennä aika pahasti mobiilipelien suuntaan, niistä tehdään niin hidastempoista, tuskaisaa vääntöä että pelaaja olisi avoimemepi kuluttamaan rahaa pelaamista helpottaviin mikromaksuihin. Jos nyt otamme ensimmäiset Final Fantasyt ja Dragon Questin kaltaiset gridfestit pois laskuista, suurin osa videopelien tekijöistä halusi vain tehdä mahdollisimman hyvän pelin, laatu olisi näin myynyt lisää kopioita ja studio olisi tehnyt rahansa siten. Jos peliä halusi helpommaksi tai halusi muuten vaan pitää hauskaa, huijauskoodit antoivat siihen mahdollisuuden, Game Genien ja Action Replayn kaltaisia huijauslaitteita myytiin kaupoissakin.

Peleistä on tullut kyynistä bisnenstä nykypäivänä jossa mentaliteetti "Turning players into payers" on vahvasti läsnä, kurkkien olkapään takana pusertelemassa lompakkoasi takataskussasi. Vaikkaan että Johanna ei löytänyt kuutamokuvaansa yhdestäkään noista peleistä. Itse arvostan entisaikojen mentaliteettia pelejä tehtäessä joka myös antoi useita loistavia pelinimikkeitä, mitkä nyt ovat näiden nykypäivän remakejen pääkohteita, ei siis yhtään hullummin.

Käyttäjän Qvistus kuva
Qvistus

Keskimäärin pelit onkin parempia kuin ikinä. Pelit on isompia ja kauniimpia ja nyt on jakelukanavia mitä kautta pienemmätkin kehittäjät saa pelejään julkaistua. Klassikot on silti klassikoita. Esimerkiksi Super Metroid on peli jota ei ole vielä omassa genressään ylitetty vaikka Hollow Knightit ja muut kovasti yrittää.