Pilvipelaaminen eli pelien Netflix-henkinen suoratoisto on ilmiö, jonka saapumista on povattu jo reilun vuosikymmenen verran ilman kovin kummoisia tuloksia. Yrittänyttä ei kuitenkaan laiteta. Tällä kertaa leikkiin ovat päättäneet lähteä Microsoft ja Google, joista kumpainenkin on tuoreeltaan julkistanut omat suoratoistopalvelunsa.
Konseptivideoiden ja pöhinämiesten puheiden perusteella teknologiajättien projektit ovat kenties lajinsa varteenotettavimpia. Eritoten Microsoftin visio kannettavuudesta miellyttää omaa silmääni. Ihka oikean Xbox-ohjaimen päällä nököttävä puhelin toimii pikku ruutuna vaikkapa bussissa, vessassa tai oikeastaan missä tahansa paikassa, missä moista härveliä kehtaa julkisesti käyttää.
Mainonta on kuitenkin aina mainontaa, eikä Microsoftinkaan palvelu ole vielä täyttä todellisuutta. Sisäinen kyynikkoni kaiveli heti trailerin nähdessään esiin ne lukuisat syyt sille, miksi en itse ole vielä hypännyt pilvipelaamiskelkkaan. Niistä ensimmäinen on ilmiselvä. Nykypäivän verkkoyhteydet eivät vielä ole siinä kunnossa, että pelikokemus olisi omaan makuuni tarpeeksi juoheva. Vaikka Microsoftin Project xCloudin pelien väitetään pyörivän 4G-verkossakin, ovat HSL:n lähijunat sen tason Faradayn häkkejä, ettei kotimatkalla voi selailla edes Twitteriä.
Vaikka varsinaista verkon hitaudesta johtuvaa pykimistä ei olisikaan, olen huolissani myös kaukopelaamiseen kuuluvasta tavanomaisemmasta latenssista. Jokaisella millisekunnilla on väliä yleisölle, jolla on tapana valittaa jopa ohjaimen ja television välisestä viiveestä. Kokemuksen miellyttävyys riippuu toki paljon myös itse pelistä. The Walking Deadia pikku latenssiongelmat tuskin pilaavat, mutta pilven yli pelatuista Rocket League -turnauksista tuskin kannattaa haaveilla.
Niin pitkälle en itse mene, että kuvittelisin jääväni kaipaamaan fyysistä mediaa, mutta tiedän monien olevan asiasta eri mieltä. Keräilijät eivät suinkaan ole ainoita, jotka konkreettisista levyistä hyötyvät. Kun ostat fyysisen pelin, on se hallussasi silloinkin, kun verkko pätkii tai tili huutaa punaista pilvipalvelumaksujen kohdalla.
Oma siirtymäni aineettoman median kuluttajaksi muilla viihteen osa-alueilla on kuitenkin tapahtunut kivuttomasti ja ennen kaikkea huomaamatta. Viimeisin ostamani cd-levy oli Eminemin kahdeksan vuotta sitten julkaistu Recovery, enkä edes muista, koska olen viimeksi vuokrannut elokuvan jostain muualta kuin verkosta. Spotifyn ja Netflixin kaltaiset palvelut ovat tehneet minusta ennakkoluulottomamman ja kokeilunhaluisemman, ja uskoisin ilmiön toistuvan myös pelien kohdalla, jos teknologia saadaan pelaamaan.
Jos joku siis nyt väittäisi, että muutaman vuoden päästä minäkin pelaan yksinomaan pilvessä, en lähtisi kiistämään asiaa. Rauta ei ole parhaimmillaan juuri nyt, mutta se ei tarkoita, etteikö ideassa olisi teoriatasolla itua. Emme voi kuin odottaa, että todellisuus ottaa vision kiinni kaikessa nerokkuudessaan.
Johanna Puustinen