Oikea mielipide: Viatonta piratismia on olemassa

Onko tilanteita, joissa piratismi on anteeksiannettavaa? Lauantain blogissa Johanna lähes pyörtää pahat puheensa verkkorikollisista.

28.7.2018 08:31

Totistakin totisemmille vastuuvapauslausekkeille on harvoin tarvetta tässä blogissa, mutta koska tämänviikkoinen teksti käsittelee kevyitä laittomuuksia, ajattelin alkuun huomauttaa sen kuvastavan nimenomaan omia ajatuksiani ja mielipiteitäni eikä suinkaan Pelaajan kantaa toimituksena tai brändinä. Näiden kahden eroa on puitu menneellä viikolla Petterin Idän lumo -blogissa, enkä tahdo kenenkään sekoittavan niitä toisiinsa omalla kohdallani.

Nyt kun muodollisuudet on hoidettu pois alta, voimme siirtyä oikeaan aiheeseen – nimittäin emulaattoreihin eli pelikonsolikokemusta muilla laitteilla matkiviin ohjelmistoihin. Nintendo on kunnostautunut tässä kuussa tuomioistuimessa ja jättänyt miljoonien dollarien korvausvaatimuksia useammalle ilmaisia Nintendo-pelejä tarjoavalle emulaattorisivustolle, jotka ovat jättifirman raivon kohdattuaan laittaneet lapun luukulle pikavauhtia.

Tässä blogissa on ennenkin käsitelty tekijänoikeusrikoksia ja piratismia kovalla kädellä, ja olen tälläkin kertaa sitä mieltä, ettei oikeuteen joutumisen olisi pitänyt tulla yllätyksenä yhdellekään haasteen saaneelle. Pelien emulointi ja levitys on ehdoton tekijänoikeusrike, ja tämän valossa olen täysin Nintendon puolella taistelussa pelipiratismia vastaan.

Minun täytyy tällä kertaa kuitenkin myöntää, että ymmärrän tässä tilanteessa myös vastapuolen harmia. Emulointia harrastetaan monesta syystä, enkä näe kaikkia skenaarioita aivan peruspiratismiin rinnastettavana pihiytenä.

Tuoreiden pelien piratisointi on omissa silmissäni aina tuomittavaa, mutta en lähtisi syyllistämään bussimatkalla NES-pelejä puhelimellaan pyörittävää harrastelijaa aivan yhtä kärkkäästi. Nintendon Virtual Console -retrotarjooma on rajallinen, eikä minikonsoleita riitä edelleenkään kaikille halukkaille. Karvalakkimallin Super Mariot ja Zeldat on kyllä helppo hankkia käsiinsä miltei mille alustalle tahansa, mutta monen muun retrokokemuksen tavoitteleminen laillisia teitä pitkin menee sirkustemppuiluksi, joten ymmärrän emuloinnin houkutukset hyvin.

Erityisen anteeksiannettavaa emulaattoreiden käyttö on mielestäni silloin, kun muita vaihtoehtoja ei käytännössä ole. Tähän kategoriaan kuuluvat muun muassa tietyillä alueilla julkaisemattomat pelit, fanikäännökset ja yltiöharvinaiset tapaukset, joiden hankkiminen hetken mielijohteesta ei onnistu edes oman elämänsä massipäälliköiltä. Esimerkiksi lukuisat pelkästään Japanissa julkaistut kulttipelit olisivat jääneet lännessä kokonaan huomiotta, jos emulaattoreita ja omistautuneita fanikääntäjiä ei olisi olemassa.

On toki mahdollista, että Nintendo lisää pelin kuin pelin viralliseen valikoimaansa ennemmin tai myöhemmin. Esimerkiksi roolipeliklassikko Mother julkaistiin lännessä virallisesti fanien toiveesta vasta 26 vuotta ensidebyyttinsä jälkeen, mutta siitä on kiittäminen yksinomaan laitonta kopiota, joka on kiertänyt verkossa nyt jo pari vuosikymmentä. Ironista onkin, että peliä käytetään usein emuloinnin vastaisena esimerkkiargumenttina.

Nintendolla on toki täysi oikeus suojella hypoteettisia tulevia tulojaan myös silloin, kun minkäänlaisia suunnitelmia emuloitujen pelien uudelleenjulkaisusta ei olisi vireillä. Kylmästi taloudelliselta kannalta katsottuna piratismi on pohjimmiltaan aina piratismia, vaikka perustelut olisivat mitkä.

Edes minusta, maailman mustavalkoisimmasta ihmisestä, emulointi paremman puutteessa ei siltikään ole pahin mahdollinen rike, ainakaan jos moisia mahdollisuuksia osaa hyödyntää moraalin mielessä pitäen ja pelinsä hankkii tilaisuuden tullen perinteisin tavoin. Vaikka Nintendo ei ole kanssani samaa mieltä, voin kerrankin ymmärtää vastapuolta ilman ongelmia. Hassua, että maailmasta voi löytää myös harmaan sävyjä, kun oikein tarkkaan katsoo!

Johanna Puustinen

Lisää luettavaa