Oikea mielipide: Viisi huippuhetkeä Gamescomista / Blogit / pelaaja.fi

Oikea mielipide: Viisi huippuhetkeä Gamescomista

31.08.2019 // Kirjoittanut: Johanna Puustinen
2
Oikea mielipide: Viisi huippuhetkeä Gamescomista

Olin viime viikolla ensimmäistä kertaa Gamescom-messuilla Saksassa, ja matka oli niin mahtava, etten ole vieläkään aivan toipunut kokemuksesta. Kukaan toimiston kyynisistä jurottajista ei kuitenkaan jaksa kuunnella hehkutustani ja varsinaisten messuraporttienkin valmistumiseen on vielä jonkin verran aikaa, joten päätin purkaa viikon parhaita paloja ensi hätään tänne blogin puolelle.

Alle olen listannut messuviikkoni kiistattomia kohokohtia, joista voi myöhemmin lukea pidemmän kaavan kautta Pelaaja-lehdestä. Pitäkää siis silmät auki!

 

1. Predator: Hunting Grounds

Kun alun perin sain komennuksen käydä katsomassa Friday the 13th -pelin kehittäjien uutta Predator-moninpeliräiskintää, en varsinaisesti kokenut itseäni etuoikeutetuksi. Kaikki yhdistelmässä oli kohdallani pielessä: en nauti verkkopelaamisesta, ensimmäisen persoonan ammuskelu ei ole ollenkaan lajini, eivätkä Predator-elokuvatkaan kummemmin kiinnosta minua.

Yllätys oli valtava, kun hymy hiipi huulilleni jo testisession ensimmäisessä matsissa. Pidin Turtle Rockin asymmetrisestä monsteriräiskintä Evolvesta aikoinaan kuin hullu puurosta, ja Predator: Hunting Grounds muistutti minua siitä parhaalla mahdollisella tavalla. Predatorin metsästäminen oli hauskaa täysin tuntemattomienkin pelitovereiden kanssa, mutta pahisten puolella onnistumisen tunteet puhkesivat kukkaan.

Oma vuoroni Predatorina kesti vain muutaman minuutin, sillä vastustajani tekivät kohtalokkaan virheen. Neljästä hahmoluokasta heidän poppooseensa valikoitui vain kaksi erilaista, ja epätasapainoinen ryhmä oli tämän vuoksi hyvin haavoittuvainen lähitaisteluissa. Predatorin ranneveitset tekivät tehtävänsä, ja koko metsästäjäryhmä oli mennyttä kertalaakista. Aloittelijan tuuriako? Se selviää, kun pääsemme peliin käsiksi ensi vuoden puolella.

 

2. Age of Empires II: Definitive Edition

Onnekseni suurin osa muista tapaamisistani käsitteli pelejä, jotka kiinnostivat minua jo valmiiksi. Haastatteluihin valmistautuminen on huomattavasti helpompaa, jos kokee itsensä edes jollain tasolla asiantuntijaksi.

Mainio esimerkki innostavasta kohtaamisesta oli haastattelu vanhaa kunnon Age of Empires II:ta uuteen uskoon remontoivien kehittäjien kanssa. Rakkauteni pelisarjaa kohtaan juontaa juurensa pitkälle lapsuuteeni, ja voisin pelata Age of Empires II -matsin todennäköisesti silmät kiinni - enkä todellakaan ole ainoa tällä planeetalla. Oli mahtavaa päästä keskustelemaan siitä, kuinka näinkin pyhä klassikko voidaan modernisoida pilaamatta suorastaan pelottavan intohimoisen fanijoukon ruusunpunaisia muistikuvia sen parhaudesta.

Häpeilemätön fanityttöilyni selkeästi puri haastateltaviini. Tiukkapipoisen kysymysten pallottelun sijaan pääsin kerrankin käymään kehittäjien kanssa oikeasti vapaamuotoista keskustelua, jossa molempien osapuolien rakkaus peliä kohtaan kävi päivänselväksi. Läpi kahlattavaa materiaalia syntyi lopulta viitisen liuskaa, eli koko mitassaan haastattelu ei missään nimessä mahdu lehteen. Sääli!

 

3. Final Fantasy VII

Pääsin Gamescomissa testaamaan myös Final Fantasy VII:n uusioversiota, joka lienee monilla mittareilla ensi vuoden yleisluontoisesti odotetuin peli. Itse pääsin ikäni puolesta hyppäämään Final Fantasy -kelkkaan vasta muutamaa osaa myöhemmin, eli nostalgia ei väritä odotuksiani tosifanin tapaan, mutta olin silti innoissani demosta - ja se kannatti.

Varsinainen ennakkokatsaus on tämänkin pelin kohdalla tulossa myöhemmin, mutta voin jo tässä ja nyt julistaa nauttineeni joka minuutista. Uusituissa hahmoissa, laajennetussa maailmassa ja herkullisessa visuaalisessa toteutuksessa riittää jo puitavaa, mutta erityisen valtavan vaikutuksen minuun teki uusioversion nerokas taistelujärjestelmä.

Järjestelmän hienoutta on vaikea purkaa paperille näin lyhyessä formaatissa, mutta tapa, jolla se yhdistelee nopeatempoista toimintaa harkittuun strategiaan on puhdasta hunajaa. Perushyökkäykset, väistely ja torjuminen suoritetaan reaaliajassa nappeja kiivaasti rämpyttäen, mutta erikoishyökkäykset ja muiden hahmojen hallinta taistelukentällä tapahtuu taktiikkavalikossa, jonka avaaminen pysäyttää pelin hetkeksi. Järjestelmä on mieletön sekoitus Final Fantasyn kiireettömyyttä ja Kingdom Heartsin kaaosta, ja jokainen hetki sen parissa oli silkkaa riemua. Vakaalla 20 minuutin kokemuksella voin siis sanoa, että ennakkoluulot uusioversiota kohtaan saa kipata suoraan romukoppaan.

 

4. Yu Suzuki ja Shenmue III

Jännitin koko messuviikon lukujärjestykseni huipentumaa, joka oli henkilökohtainen tapaaminen kulttiklassikko Shenmuen luoneen Yu Suzukin kanssa. Shenmue on pelisarja, joka hivelee omia hermojani suorastaan maagisilla tavoilla, ja arvostan Suzukin luovaa neroutta ja uskallusta puskea eteenpäin alan edelläkävijänä äärimmäisen paljon. Moni moderni suosikkipelini ammentaa ideoitaan suoraan Shenmuesta, eikä syyttä.

Tulin tapaamiseen juosten Blair Witch -kauhupelin kuumottavasta ennakosta, joten adrenaliinia virtasi suonissani jo valmiiksi enemmän kuin laki sallii. Kompuroin haastattelun läpi hikiset kädet täristen, eikä oloani parantanut yhtään se, että miehen vastaukset kysymyksiini olivat lähes poikkeuksetta aivan muuta, kuin mitä alun perin oletin. Vaivanpalkaksi sain kuitenkin yhteiskuvan ja nimikirjoitukset paremman puoliskoni Dreamcast-Shenmueihin, joten kärsimys kannatti!

 

5. Vapaa-aika

Aikatauluni oli melkoisen täyteen ahdettu, ja valtavaa messukeskusta edestakaisin rampatessa mittariin kertyi helposti 15 000 askelta päivässä - joista moni hölkkävauhtia. Parina päivänä Huttunen oli kuitenkin suonut minulle armollisesti tauon tai kaksi, joiden aikana pystyin tutkimaan tapahtuman tarjontaa vapaammin ja poistumaan tylsääkin tylsemmältä bisnesalueelta varsinaisille messuille.

Tiistai tarjosi tähän harrastukseen optimiolot, sillä ovet pysyivät vielä suljettuina tavisyleisölle, ja alueella pääsi liikkumaan vapaasti ruuhkista ja jonoista välittämättä. Kuten Pelaajaa Instagramissa seuraavat saattoivat huomata, yleisöpuolen visuaalinen ilotulituskin pääsi oikeuksiinsa, kun satatuhatpäinen yleisö ei ollut vielä paikalla peittämässä näyttäviä patsaita ja rakennelmia. Pääsin myös jonottamatta kokeilemaan sellaisia pelejä, joiden tiimoilta minulle ei ollut suotu virallisia tapaamisia.

Loppuviikossakin oli kyllä puolensa. Ihmisvirran vietäväksi oli hauska heittäytyä, ja Death Strandingin ja Borderlandsin kaltaisten supersuosikkien monen tunnin mittaiset jonot olivat jo itsessään melkoinen näky. Gamescom on kävijäluvultaan maailman suurin pelitapahtuma, ja sen todella huomasi. Onko mitään hienompaa, kuin päästä nauttimaan maailman parhaasta harrastuksesta yhdessä tuhansien ja taas tuhansien samanhenkisten ihmisten kanssa?

Johanna Puustinen

Kommentit

Käyttäjän mantelirapu kuva
mantelirapu

Tästä kirjoituksesta tuli hyvä mieli, kiitos! Heti alkoi mieli pelata. Täytyy kuitenkin saunoa ensin :P

Käyttäjän mur72 kuva
mur72

Ens vuonna sitten koko homma yksin ja festareilta palaa harmaahapsinen katkeroitunut ihmisraunio, josta on viimein tullut "oikea" pelitoimittaja? ;)
(Eikö ArveGaryllekin käynyt juuri niin?)

Nostoja