Facebookin synnystä kertoneessa The Social Network -elokuvassa Mark Zuckerbergiä esittänyt Jesse Eisenberg esiintyi myös viime kesän hittielokuvassa Suuri puhallus. ”Se oli elokuva, jonka pitikin menestyä hyvin. Sen tyyppisten leffojen onnistuminen lasketaan rahassa. Ne ovat bisnestä. Indieleffat tehdään eri syistä”, hän totesi äskettäin lehtihaastattelussa.
Eisenberg olisi aivan yhtä hyvin voinut puhua pelialasta.
Tämänvuotisia E3-messuja on laajalti luonnehdittu sisällöllisesti hyviksi, mutta myös turvallisiksi ja yllätyksettömiksi. En ymmärrä, miten tämä jaksaa edelleen yllättää pelaajat. Jo usean vuoden ajan on ollut päivänselvää, etteivät suuret kustantajat enää uskalla ottaa minkäänlaisia riskejä peliensä kanssa. Pelien tekeminen yksinkertaisesti maksaa nykyään niin paljon, ettei kovin uutta tai ihmeellistä ole varaa kokeilla. Assassin’s Creed– ja Call of Duty -pelit myyvät miljoonia, mutta niin niiden täytyykin, jotta valtavat kehitys- ja markkinointikustannukset saadaan katettua. Uusi ja ihmeellinen ei myy – ainakaan tarpeeksi. Jos myisi, suurilta kustantajilta ei mitään muuta nähtäisikään.
Niinpä pelien innovointi on edelleen vahvasti indiekehittäjien hartioilla. Indiet ovatkin näiden messujen perusteella onneksi yhä vahvemmin osana myös Microsoftin ja Sonyn tarjontaa, ja hyvä niin. On hienoa, että suurpelien välissä nähdään lehdistötilaisuuksissa laajalti myös pienempiä pelejä, jotka eivät suinkaan kalpene niiden rinnalla. Tästä on hyvänä esimerkkinä uskomaton No Man’s Sky. Indiepelit ovat nousemassa selkeiksi myyntivalteiksi konsoleilla, sillä ne tarjoavat huomattavasti erilaisempia kokemuksia kuin suuret viihteelliset hittipelit, jotka noudattavat enemmän tai vähemmän samoja menestyskaavoja. Kun Sonyn ja Microsoftin omat yksinoikeuspelit ovat harvassa ja muiden kustantajien pelit nähdään lähes poikkeuksetta kummallakin koneella, on helpompaa kilpailla indietarjonnalla. Tällä saralla Sony on ollut aikaisemmin hereillä, mikä onkin näkynyt varsin värikkäänä pelitarjontana kaikilla sen pelikoneilla. Poikkeus on Nintendo, jonka lähes koko pelitarjonta on puhtaasti sen omia yksinoikeuspelejä, eikä se tarvitse mitään muuta.
Puhun tästä siksi, että yllättävän monet pelaajat tuntuvat edelleen pitävän indiepelejä jotenkin vähempiarvoisina kuin isojen kustantajien suurpelejä. On ihmisiä, jotka katsovat lähinnä vain suuria viihde-elokuvia ja pelaavat vain suuria viihdepelejä ja ovat aivan tyytyväisiä. Jos kaipaa jotain hieman enemmän, kannattaa lopettaa valitus viihdebisneksen kaavamaisuudesta kummallakin alalla ja tutustua indietarjontaan laajemmin. Indie- ja kaupallinen viihde eivät sulje toisiaan pois, vaan kummankin tarjonnasta voi nauttia yhtä aikaa – ne itse asiassa täydentävät hyvin toisiaan. Varsinkin nyt, kun aitoja uuden sukupolven pelejä joutuu odottamaan ensi vuoteen asti, on aikaa tutustua myös pienempiin, mielenkiintoisiin peleihin – tai vaikkapa käydä katsomassa Jesse Eisenbergin tähdittämä uusi indie-elokuva The Double. Monet näyttelijät vuorottelevat indien ja kaupallisemman viihteen välillä, joten miksi myös katsojat ja pelaajat eivät tekisi samoin?
Miika Huttunen
Pelaaja-lehden päätoimittaja
Kirjoitus on julkaistu Pelaaja-lehden heinäkuun numeron 142 pääkirjoituksena.