Liian pitkä vai liian lyhyt?
Kuten Albert Einstein aikoinaan totesi, aika on suhteellista. Sanotaan myös, että aika on rahaa, mikä tuskin koskaan on pitänyt paikkansa tavallisen ihmisen kohdalla niin hyvin kuin nykypäivän informaatioyhteiskunnassa – monilla aika tuntuu olevan enemmän kortilla kuin raha. Kaltaiseni vanhemman polven pelaajat naureskelevat mielellään, että nuorempana riitti aikaa, mutta ei ollut tarpeeksi rahaa pelaamiseen, ja nyt vanhempana kun sitä rahaa olisi vähän enemmän, aikaa pelaamiseen ei ole. Tästä seuraa se mielenkiintoinen tilanne, että toisille sama peli voi nykyään olla liian pitkä ja toisille liian lyhyt. Kumpi on oikeassa vai onko kumpikaan – onko pelien pituus ajan tavoin myös suhteellista?
Kysymys nousi jälleen esille elokuun alussa, kun Steamin käyttäjänimellä Raferty kulkeva henkilö julkaisi käyttäjäarvionsa Terraria-pelistä. Arvosana oli ”en suosittele”, vaikka Raferty oli pelannut peliä jo yli 300 tuntia ja peli itsessään oli hänestä hyvä. Syynä negatiiviseen suositukseen oli se, että tekeminen oli kuulemma loppunut reilu 250 tunnin pelaamisen jälkeen. Tähän väliin on hyvä huomauttaa, että pelillä on hintaa kymmenen euroa. 250 tuntia mielekästä pelaamista kymmenellä eurolla ei varsinaisesti kuulosta pahalta, mutta ilmeisesti se ei silti ole kaikille tarpeeksi. Eikö siis mikään enää riitä?
Tämä osoittaa, kuinka pelit ovat moniulotteisia kokonaisuuksia, joissa pituus on vain yksi tekijä. Siksi onkin vaarallista kiinnittää liikaa huomiota vain pelien kestoon muun sisällön kustannuksella, kuten liian usein käyttäjäarvoissa tuntuu tapahtuvan. Pelin pituus ei ole itseisarvo, vaikka sillä yksittäiselle pelaajalle voikin olla suuri merkitys. Ei kuitenkaan ole olemassa mitään tiettyä aikaa, mikä tekisi pelistä objektiivisesti katsottuna automaattisesti paremman tai huonomman. Jos olisi, pelintekijöiden ei tarvitsisi tehdä muuta kuin poistaa peleistään pikamatkustusmahdollisuudet ja välitallennuspisteet, lisätä niihin tolkuttomasti toinen toistaan turhempia keräilytehtäviä sekä edestakaisin ramppaamista ja niin edelleen. Peliaika olisi taatusti pidempi, mutta olisiko se oikeasti silloin parempi ja sisältörikkaampi peli? Malliesimerkkinä tästä turhasta pidentämisestä toimivat vaikkapa Assassin’s Creed -sarjan viimeisimmät pelit.
Jos on eri mieltä asiasta, niin suosittelen kokeilemaan muutamaa niin sanottua ilmaispeliä käyttämättä niihin yhtään rahaa. Peliin saa silloin kulutettua tolkuttomasti aikaa, mutta on asia erikseen, kuinka suuren osa siitä voi sanoa olevan mielekästä pelaamista. Mikään ei ole ilmaista. Tavalla tai toisella kaikesta annetaan jonkinlainen vastine – oli se sitten pelien kohdalla aikaa tai rahaa.
Miika Huttunen
Pelaaja-lehden päätoimittaja
Kirjoitus on julkaistu Pelaaja-lehden elokuun numeron 156 pääkirjoituksena.