Rakkaat johtajamme
Kesän suru-uutinen etenkin Nintendon faneille oli yhtiön pidetyn johtajan Satoru Iwatan menehtyminen sairauteen vain 55-vuotiaana. Iwatan urasta ja merkityksestä voi lukea tarkemmin sivulta 8 alkaen, mutta silti moni voi ihmetellä, miksi hänen kuolemaansa uutisoitiin ja kommentointiin pelimaailmassa niin suuresti. Hänhän oli kuitenkin ”vain” suuren viihdeyhtiön johtaja.
Vaikka kyse onkin isojen yhtiöiden kohdalla puhtaasta liiketoiminnasta, pelialalla on silti monia omia erityispiirteitään. Yksi näistä on yhtiöiden johtajien asema. On varsin ennenkuulumatonta, että suurten yhtiöiden johtajat esiintyisivät tai puhuisivat suoraan asiakkailleen siinä mittakaavassa kuin pelialalla tapahtuu. Tällä saralla Iwata oli varsin omaa luokkaansa ja tuli Nintendon faneille hyvin tutuksi lukuisten videolähetysten ja lehdistötilaisuuksien kautta.
Tällaisessa tilanteessa pelialan johtajilta vaaditaan myös ominaisuuksia, joita ei välttämättä pidetä tärkeinä muiden alojen suurilla johtajilla. Toki kaikkien johtajien pitää esiintyä kokouksissa ja vuosikatsauksissa sekä ajoittain myös lehdistölle, mutta ne hoidetaan yleensä jäykän arvokkaasti pukuun sonnustautuen. Esiintyminen suoraan asiakkaille ja omien tuotteiden kasvoina toimiminen kuitenkin vaatii myös karismaa, esiintymistaitoa ja huumorintajua.
Tätä kaikkea Iwatalta löytyi runsain mitoin, kuten myös nöyryyttä, joten ei ole ihme, että hän oli niin pidetty pelaajien keskuudessa ja myös koko alalla. Toki julkinen kuva ei välttämättä vastaa todellisuutta ja se voi olla tarkkaan suunniteltu ja käsikirjoitettu, mutta on paljon hauskempaa uskoa, että pelialan johtajatkin ovat vain ”yksiä meistä”, eivätkä pelkkiä rahaa ja osakkeenomistajia ajattelevia kylmiä pukumiehiä.
Tällaiset johtajat myös muistetaan. Sonyn studioiden nokkamies Shuhei Yoshida tunnetaan miehenä, jolla on aina pilke silmäkulmassa, ja ainakin hänestä annettu kuva on rento ja ystävällinen. EA Sportsin nykyinen johtaja Peter Moore on puhelias ja karismaattinen mies, joka saa yleisön aina puolelleen ja joka muistetaan jo Amerikan Segan ja Xboxin ajoilta.
Eniten näiden epätavallisten vaatimusten kanssa on joutunut kamppailemaan Microsoft. Se on valtava yritys, jossa Xbox ja peliviihde ovat vain yksi osasto ja jossa on taatusti totuttu perinteisempiin johtajavaatimuksiin. Tämä näkyi etenkin Xbox Onen julkistuksen aikaan, kun Moorelta johdon ottanut Don Mattrick joutui huomion keskipisteeseen. En tiedä Mattrickin johtajantaidoista tarpeeksi niitä kommentoidakseni, mutta yleisön edessä esiintyminen ei selkeästi ole hänen lahjojaan, mikä tietenkin heijastui suoraan Xboxin imagoon. Nykyinen johtaja Phil Spencer on tässä suhteessa aivan toista maata ja osaa ottaa etenkin amerikkalaisyleisön haltuunsa rennon jämäkällä otteellaan.
Iwata ei siis ollut harvoin julkisuudessa esiintyvä johtohahmo, vaan aktiivisesti suoraan pelaajille esiintyvä leikkisä herrasmies, joka oli helppo uskoa yhdeksi meistä. Siksi hänen menetyksensä noteerattiin niin laajalti pelimaailmassa ja fanien keskuudessa. Kuka tahansa hänen seuraajansa onkin, sydämellinen Iwata jättää näkyvän roolin täytettäväksi.
Miika Huttunen
Pelaaja-lehden päätoimittaja
Kirjoitus on julkaistu Pelaaja-lehden elokuun numeron 155 pääkirjoituksena.
