Pääkirjoitus: Suuret sanat käyvät kohtaloksi

Lokakuun pääkirjoituksessaan Miika Huttunen pohtii kohtaloa.

3.10.2014 07:45

Vihdoin syyskuun alussa ilmestyi Destiny, yksi viime vuosien suurimmista ja puhutuimmista – tai enemmänkin hypetetyimmistä – peleistä. Sen myötä pelitaivaan portit eivät kuitenkaan auenneet kaikille, sillä peli sai varsin ristiriitaisen vastaanoton niin pelaajilta kuin pelimedialtakin. Pelaajan arvostelun Destinystä voi lukea lokakuun lehden sivuilta. Alun perin oma tarkoitukseni oli kirjoittaa arvosteluun toinen mielipide, mutta Paavo on omassa arvostelussaan niin paljon samoilla linjoilla kuin minä, että en nähnyt siihen mitään tarvetta.

Destiny on myynyt kuin häkä, mutta palautteen suhteen sillä on ollut vaikea alku. Siitä saavat Bungie ja pelin kustantaja Activision syyttää vain itseään. Tämän suuruusluokan peliksi siitä paljastettiin tietoja kehityksen aikana hyvin vähän ja tarkasti, mutta epämääräisiä lupauksia ja suurella pensselillä maalattuja kuvia eeppisestä avaruussaagasta annettiin sitäkin enemmän. Pelaajat rakensivat niiden perusteella oman kuvansa siitä, mitä olisi lupa odottaa, eikä sillä ollut välttämättä paljonkaan tekemistä todellisuuden kanssa. Ei siis ihme, että niin moni pettyi peliin, sillä siltä odotettiin ihan muuta kuin mitä se lopulta on.

On ymmärrettävää, miksi tekijät eivät halunneet lokeroida peliä etukäteen yhteen tiettyyn lajityyppiin. Destiny ei ole perinteinen räiskintä, verkkomoninpeli tai toimintaroolipeli, vaan näitä kaikkia hieman eri tavalla yhdistävä kokonaisuus. Silti se sisältää niin paljon ominaisuuksia massiivista verkkoroolipeleistä, että sitä olisi ehkä kannattanut tuoda enemmän esiin. Vaikka itse kuulun täsmälleen lopullisen pelin kohdeyleisöön, olin silti yllättynyt siitä, kuinka paljon verkkoroolipeliä Destinyssä lopulta on. Verkkoroolipeleissä varsinainen peli alkaa vasta maksimitasolle pääsyn jälkeen, jolloin aletaan kehittää hahmon ominaisuuksia ja varusteita toden teolla pelaamalla päivä toisensa jälkeen samaa sisältöä muiden kanssa. Tämä ei kuitenkaan taatusti vastaa monien kuvaa eeppisestä avaruusseikkailusta.

Kommenttien perusteella monille pelaajille on myös jäänyt epäselväksi se, ettei peli suinkaan ollut tässä ja parissa tulevassa lisäsisältöpaketissa. Verkkoroolipelit tarvitsevat uutta pelattavaa säännöllisesti ja päivittyvät siksi koko ajan. Tämä lienee tarkoitus myös Destinyssä, jonka tarina on nyt hädin tuskin vasta lapsenkengissään. Silti jopa itselleni on epäselvää, miten se aiotaan tehdä, sillä kyseessä ei ole perinteinen verkkomoninpeli. Ilmestyykö vuoden päästä Destiny 2 vai emopelin suuri laajennus? Tuleeko tällä välillä pelkkää maksullista lisäsisältöä vai myös ilmaista? Kaikki on toki vasta alkua, mutta ehkä pelaajille kannattaisi kertoa näistä asioista, jos haluaa pitää heidät pelin parissa pidempäänkin.

Bungie osaa kiistatta rakentaa pelimekaanisesti erinomaista räiskintää, minkä vuoksi Destinyä jaksaakin tahkota tunti toisensa jälkeen ja päivästä toiseen. Sen suhteen haluttiin kuitenkin välttää MMO-termin käyttöä niin paljon, että se kääntyi lopulta sitä itseään vastaan. Kaikessa markkinoinnissa pitäisi välttää lupaamasta liikoja, eikä yksikään kuluttajaryhmä ole niin kriittinen kuin pelaajat. Aika näyttää, mikä on Destinyn lopullinen kohtalo.

Miika Huttunen
Pelaaja-lehden päätoimittaja

Kirjoitus on julkaistu Pelaaja-lehden lokakuun numeron 145 pääkirjoituksena.

Lisää luettavaa