12 240 sivua myöhemmin
Maaliskuussa juhlistamme Pelaajan 150. numeroa. Se on varsin hyvä saavutus kotimaiselta erikoisharrastelehdeltä, jota kustantaa pieni ja edelleen itsenäinen kustannusyhtiö. Pelaajan kaltainen lehti ei valmistuisi joka kuukausi ilman intohimoa aiheeseen, sillä pelitoimittajan ammatti on kutsumustyö – taloudellisesti tai ammatillisesti on paljon parempia vaihtoehtoja. Kuuleman mukaan ns. oikeiden toimittajien keskuudessa pelitoimittajia arvostetaan urheilutoimittajiakin vähemmän. Pelaajan tunnuslause ”rakkaudesta videopeleihin” ei siis todellakaan ole tuulesta temmattu, sillä ellemme ottaisi pelejä ja pelaamista vakavasti ja haluasi levittää niiden kulttuuria sekä ilosanomaa, ei tätä työtä voisi tehdä.
150 numeron aikana pelit ja pelaaminen ovat muuttuneet valtavasti ja muuttaneet myös maailmaa. Parhaimpina esimerkkeinä ovat mobiilipelien nousu sekä internet, jonka vaikutuksesta pelit ovat muuttuneet läpeensä sosiaalisiksi kokemuksiksi, vaikka niitä pelaisikin yksin omassa olohuoneessaan. Niitä ei edes enää tarvitse pelata itse, vaan voi seurata verkosta muiden pelaamista joko livenä tai YouTube-videoiden muodossa. Urheilupelaaminen on puolestaan kasvanut yksittäisistä LAN-tapahtumista valtavaksi ilmiöksi, jota seuraavat miljoonat ihmiset ympäri maailmaa ja joka on päässyt myös Suomessa asti Veikkauksen peleihin ja Ylen kanaville saakka.
Mitä pelaamisen tulevaisuus sitten tuo mukanaan pelaajille ja Pelaajalle? Sitä on vaikea ennustaa. Myös pelien luonne on muuttunut. Nyt ne ovat monella tapaa enemmän jatkuvia ja kehittyviä kokemuksia kuin itsenäisiä ja valmiita paketteja. Tämä vaikeuttaa myös niiden arviointia, mikä on jälleen johtanut keskusteluihin peliarvostelujen arvosanojen tarpeellisuudesta. Kuvaako pelin julkaisussa saama arvosana sitä enää parin viikon tai kuukauden jälkeen? Ja ovatko arvosanat alun perinkään tarpeellisia?
Pelaajalehti.comin lisäksi aiheesta keskusteltu myös Pelaajan toimituksessa, eikä vähiten siksi, että suuri ulkomainen pelisivusto päätti lopettaa pisteiden käytön arvosteluissaan. Nyt odotetaan, leviääkö ilmiö laajemminkin pelimediassa. Sitä pohdimme mekin, sillä asiantunteva kritiikki tai arviointi ei ole kiinni numeroista.
Kyse on lopulta kuitenkin siitä, mistä Pelaajassa on aina ollut kyse: yleisön palvelemisesta. Ovatko arvosanat arvosteluissa tarpeellisia, ja mitä te lukijat niissä kaipaatte? Näihin kysymyksiin voi antaa vastauksia verkkosivuillamme tai suoralla palautteella.
150. numeron kunniaksi halusimme myös tarjota lukijoillemme hieman erikoisemman jutun. Kokosimme mielestämme 150 kaikkien aikojen parasta pelien kansikuvaa. Pelien muuttuessa koko ajan digitaalisimmiksi niiden kotelot menettävät merkitystään, joten on syytä muistella tätäkin osaa pelikulttuurista.
Näin lopuksi haluan kiittää kaikkia Pelaajan tekemiseen nyt ja aiemmin osallistuneita ihmisiä sekä tietenkin teitä, rakkaat lukijat, sillä ilman teitä lehteä ei olisi olemassa. Kiitos.
Miika Huttunen
Pelaaja-lehden päätoimittaja
Kirjoitus on julkaistu Pelaaja-lehden tammikuun numeron 150 pääkirjoituksena.
