Pelaajan juhlanumero ja PES2009 -turnausblogi

Thomas kertoo lokakuun Pelaajan sisällöstä ja tuotannosta, raportoi Roomassa järjestetystä Pro Evolution Soccer 2009 -tapahtumasta, jossa hän otti neljännen sijan pelitoimittajien PES 2009 Euroopanmestaruusturnauksessa.

14.9.2011 22:20

Keskiviikko 24. syyskuuta

Pelaajan numero 73 (lokakuu) eli 6-vuotisjuhlanumero menee painoon tänään.

Tiedotimme tänään myöskin uudesta World of Warcraft -spesiaalilehdestämme, joka ilmestyy 17. lokakuuta. Se saatiin valmiiksi edellisellä viikolla, jota edeltävällä viikolla puolestaan valmistui uusin Anime-lehti ja sitä edeltävällä viikolla Pelaa!-lehti. Niinpä syyskuu on ollut todella kiireistä ja stressaavaa aikaa meille kaikille täällä H-Townilla, mutta etenkin taittajille ja Pyykkösen Jannelle, joka hoitelee Pelaa!-lehden ohella myös WoW-spessun. Eikä uudella oikolukijallammekaan ole helppoa, mutta loppuvuosi on aina kiireistä pelialalla. Monilla toimituksen työntekijöistä on useampia tuotteita vastuullaan, joten välillä hommia riittää enemmän kuin tarpeeksi.


Tatuoitu Waksu.

Itse viihdyn parhaiten tässä stressaavassa ja kiireisessä tilassa, silloin olen parhaimmillani. Ei tarvitse ajatella kuin töitä. Kun muut valittavat, että kuinka tästä taas selvitään, ja stressaavat, niin itse tietää, että turha pelätä, hommat hoituu aina, kun vain keskittyy hoitamaan ne eikä ihmettelemään. Sitä on keitetty monessa liemessä, ja olen huomannut, että oikeastaan ainoa olotilani, jossa toimin parhaiten on sellainen, jossa on jatkuvasti paljon töitä. WoW-spessu oli jälleen kiva piristysruiske meille, ja mahdollisuus kokeilla jotakin uutta.


Janne on niin nopea, ettei kamera pysy perässä.

Janne viettää maanantain himassa leväten, mutta joudun pakottamaan hänet pelaamaan LittleBigPlanetia, jonka saimme viime perjantaina. Kävin hakemassa sen itse, kun en malttanut odottaa postia. Pelasin itse LBP:n läpi viikonloppuna, ja betakin on jo tuttu. Rakentelin ja pelasin tarinatilaa useamman pelaajan kanssa netissä, joten peli tuli hyvin tutuksi. Olimme jo kuitenkin aiemmin pähkäilleet toimistolla, kuka LBP:n arvostelisi.

Itse olen kirjoittanut pelistä jo paljon, enkä ole peitellyt sitä seikkaa, että tekijäryhmässä on todella hyviä kavereitani. Minulla ei ole ongelmaa kirjoittaa objektiivista arvostelua tuttujen peleistä (PES on varmaan hyvä esimerkki), mutta koska ilkeät ulkopuoliset tahot voisivat tarttua tähän, kirjoitan LBP:stä pitkän vaihtopelaajan / toisen mielipiteen, ja Janne, jonka on hyvin kiinnostunut pelistä, rustaa varsinaisen arvostelun ja päättää pelin arvosanan.

Olimme alun perin päättäneet jättää arvostelun marraskuun lehteen, sillä peli ilmestyy lokakuun loppupuolella. Pelattuani pelin läpi viikonloppuna – ja koska lokakuun lehti kaipaa isoja arvosteluja – päädymme lisäämään arvostelun lokakuun lehteen ja leikkaamaan sieltä Rock Band 2 -ensitestini ja tiivistämään muutaman arvostelun aukeamasta sivuun. Wipeout HD:n arvostelu ilmestyy sekin marraskuussa, koska haluan tehdä sarjan ympärille jotakin erityistä, johon ei lokakuun lehdessä ollut tilaa. Lokakuun lehdestä tulee rautainen, siellä on varmasti jokaisen alustan fanille jotakin!

Niinpä Janne viettää maanantain ja tiistain kotona pelaten LBP:tä ja keskiviikkoaamuna mies soittaa, että arvostelu on tehty ja hän menee nyt nukkumaan. Janne intoutui rakentamaan omaa kenttää läpi yön, joten hän nukkuu päivällä. Tiistaina kävin myös Harrin kanssa pitkään suunnitellulla hankintaretkellä…

Lokakuun Pelaajan kanssa on tuotannollinen ongelma, kun Gears of War 2 -artikkelimme kuvamateriaali jää puuttumaan. Kävimme Lontoossa pelaamassa GoW2:n käytännössä valmista versiota, ja saimme pelata kampanjan ensimmäisen kappaleen läpi. Yleisesti ottaen Microsoft ei päästä mediaa pelaamaan omia pelejään, etenkään yksinpeliä. Halojen tapauksessa on lähes aina esitelty vain moninpeliä, joten olin hieman yllättynyt, että pääsimme etukäteen käsiksi Gears of War 2:n kampanjaan.

Ongelmaksi tulee se, että emme saa kuvamateriaalia ajoissa. Meidän piti saada uusi GoW2-matsku maanantaina, mutta saamme ne vasta keskiviikkona jo sen jälkeen, kun lehti on painossa. Saamme kuitenkin ihmeen kaupalla sumplittua asiat niin, että vaihdamme artikkeliin uudet kuvat ja toivomme, ettei lehti myöhästy tämän takia. Käyn pari melko tulikivenkatkuista keskustelua aiheeseen liittyen.

Lehteä taitettiin käytännössä koko viikonloppu, sillä muut lehdet oli tehtävä valmiiksi ennen Pelaajaa. Tunnelmaa toimistolla ei erityisesti auta äärimmäisen synkkä kouluammuskelu, joka tietenkin puhuttaa ja masentaa.

Janne saapuu iltapäivällä toimistolle, ja synkkyydestä huolimatta meillä on sentään syytä juhlia, joten lähdemme koko H-Townin voimin juhlistamaan WoW-spesiaalin ja Pelaajan valmistumista. Käymme katsomassa Tropic Thunder -leffan ja sen jälkeen syömässä.


Tropic Thunder on hauska, mutta ei niin hauska kuin se olisi voinut olla. Trailerit oikeastaan kertovat hyvin, missä mennään, ne olivat nimittäin vain melko hauskoja. Ben Stillerin ohjaama leffa ei oikein tiedä, ollako Vietnam-sotaleffa tai puhdas komedia. Kantsii kuitenkin käydä katsomassa. Tom Cruise vetää aivan liekin roolin.

Pro Evolution Soccer 2009 -pressitapahtuma

En ehdi levätä tai nukkua kauaa, sillä lähden torstaina aikaisella lennolla Roomaan Konamin perinteiseen Pro Evolution Soccer -tilaisuuteen. Kun herään, tuntuu kuin olisi krapula. Sitä minulla ei ole, vaan yksinkertaisesti söin niin paljon edellisenä iltana, että voin sen takia huonosti. Taisin myös kadottaa turvatarkastuksen yhteydessä ainoan omistamani vyön, ja ihmettelin koko reissun, missä se oikein on. Taisin kadottaa sen jo Helsinki-Vantaan lentokentällä turvatarkastuksessa. Piru vie, pidin kovasti siitä vyöstä.


PES 2009 -pressitilaisuus.

Rooma on pelilehdistön perinteisen PES-turnauksen tapahtumapaikkana. Tänä vuonna turnauksessa oli peräti 64 toimittajaa Euroopasta. En ole koskaan selvinnyt alkulohkosta eteenpäin, ja tänä vuonna olen pelannut hyvin vähän PES:iä saati PES 2009:ää, josta meillä on toimituksessa vain aikainen versio. Sitä olen pelannut käytännössä vain ensitestin edeltämän määrän.

Roomassa pääsen ensi kertaa käsiksi täysin valmiiseen peliin, ja kuten olen moneen otteeseen todennut, PES 2009 on sitä mitä PES 2008:n piti (minimissään) olla. Grafiikka on selvästi parempaa ja ennen kaikkea valaistus ja värimaailma tuovat pelin paljon paremmin henkiin. Tämä tekee pelin yleisilmeelle ja fiilikselle paljon.

Ruudunpäivitys on täysin tasaista, eivätkä uusinnatkaan pätki. Pitkästä aikaa, nyt on taas hauska pelata PES:iä, ja se on vuoden 2009 version paras saavutus – se on viihdyttävä etenkin moninpelinä. FIFA 09:n teknisestä taituruudesta ja realismista ollaan kaukana, mutta se vanha kunnon PES-fiilis on back. Tosin, Konamilla kesti kolme vuotta päästä takaisin PS2-aikakauden huipputasolle, mikä on varsin synkkää.

Pelasin torstaina arviolta kahdeksan ottelua uutta peliä ennen turnausta ja olin todella hyvillä fiiliksillä. Minulla ei ole mitään odotuksia turnauksen suhteen, ei paineita, mutta PES 2009 tuntui minulle sopivalta PES:iltä. Päivä kuluu tuttujen toimittajien kanssa jalkapallosta ja PES:istä puhuen. Mikäs sen hienompaa. Toimistolla en pysty käymään tällaisia keskusteluja juuri lainkaan.


Skandinavian pelimedian edustajat hyvissä fiiliksissä.

Turnauksessa on lisäkseni kaksi ruotsalaiskollegaa, Erik ja Michael. Molemmat futismiehiä ja eteviä PES-pelaajia. Puhumme paljon PES 2009:stä, johon saamme kaikki ensimmäistä kertaa kunnon kosketuksen. Champions League on kiva lisä, mutta ei se oikeastaan ole muuta kuin parit fanfaarit ja presentaatiota. On se silti mukava lisä, mutta itseäni harmittaa Espanjan liigan menettäminen. Barca, Real Madrid ja Villareal ovat tosin lisensoitu, mutta muita espanjalaisjoukkueita en muista. Nimet ovat kuitenkin pelaajilla oikein.

Pelituntuma on kuitenkin pitkästä aikaa maittava, ja vaikka vauhti on melko korkea (silti hitaampi kuin PES 2008:ssa), niin etenkin moninpeliä on ihan mielettömän hauskaa pelata. Kyllä se vanha kipinä alkaa taas löytyä. Nähtäväksi jää, miten nettipuoli tulee toimimaan… Kuuleman mukaan hyvin, mutta turha odottaa EA Sportsin kehittyneitä ja innovatiivisia nettipelitiloja. Niitä ei ikinä tulla PES:iin saamaan.

Pro Evolution Soccer 2009 Media Cup

Ilmassa on sähköinen fiilis, kun kokoonnumme meille varattuun suureen saaliin, jossa on vieri vieressä PES 2009:ää pyörittäviä PS3-konsoleita, tuomareita, toimittajia ja Konamin henkilökuntaa. Turnaus alkaa. Olen aina pelannut Espanjalla – ja niin pelaan nytkin. Monet muutkin ovat valinneet Euroopan mestarin joukkueekseen Brasilian sijaan.

Voitan ensimmäisen otteluni israelilaistoimittajaa vastaan, ja olen siitä hieman yllättänyt, mutta kuten aiemmin totesin, PES 2009 tukee puolustavaa pelityyliäni. Torres on todella kuuma pelaaja joukkueessani, jota Marcos Senna ankkuroi Xavin, Iniestan ja Silvan hoitaessa pelinrakentamisen. Ottelu päättyy 2–1, ja pelastin pilkun. Tästä on hyvä jatkaa.

Fiilis on tiukka. Sitä jännittää ihan oikeasti ja paine on kova. Ympärillä on tv-ryhmiä kameroineen, salamavalot välkkyvät ja kannustusjoukot huutavat ympärillä. Ilmassa on sitä legendaarisen urheilujuhlan meininkiä, jota avittaa paikallisen Sky-urheilukanavan futisselostajan kuivakkaan hauska kommentointi eri matseista. Mahtava meininki.


Tiukka tilanne! Ei, vieressäni ei ole se haiseva kaveri.

Seuraavan otteluni päättyy 1–1. Nousin tappiotilanteesta pilkulla tasuriin. Voitan viimeisen matsin 2–0 ja alan löytää mainion pelirytmin. Itseluottamukseni kasvaa, ja muut skandit hehkuttavat takanani. Teen heille saman heidän pelatessaan. Mitäs Fintelligens sanoi? Kerrankin skandinaavit muodostaa linkin välille Tukholma-Helsinki, niin kuin Silja Line ja viikinki? Jotakin sellaista.

Keskityn enemmän puolustamiseen lähettämällä aina tekoälyn ohjaaman pelaajan vastapuolen pallollisen pelaajan kimppuun ja itse varmistan alempana. Nyt alkaa tuntua todella hyvältä, ja on vaikea kuvailla, miten erilaista kilpailutilanteessa pelaaminen on verrattuna tavalliseen pelaamiseen. Kädet hikoavat ja sitä pelaa uskomattoman keskittyneenä. En anna ympäröivän hälinän häiritä, vaan yritän hyötyä siitä. Keskityn täysin omaan pelaamiseeni ja yritän laskea vastustajan itseluottamusta välillä riskeilläkin syötöillä puolustusalueellani. Pelaan usein pallon varmuudella ulos lyhytsyötöillä sen sijaan, että pistäisin ilmoille korkean purkupallon. Niillekin on tietenkin paikkansa. Elän pari kertaa todella vaarallisesti, mutta luotan omaan pelitapaani enkä karvaa koko ajan omalla pelaajallani, vaan yritän pitää huolta siitä, ettei kentälle synny liikaa tyhjää tilaa.

Selviän jatkoon, kuten myös ruotsalaiskollegani, mutta todella ärsyttävästi joudumme pelaamaan pudotuspelivaiheessa heti keskenämme. Voitan Erikin 2–0 ja seuraavaksi vastassa on Michael, ja tiputan hänetkin jatkosta. Ruotsalaiset ottavat tämän hyvässä hengessä, mutta päivittelemme kaikki sitä, miksi skandinaavien piti heti pelata toisensa ulos. Konamin olisi pitänyt arpoa jatkopelit fiksummin.


Tältä ilmeet näyttävät, kun Puha on kouluttanut jengiä!

Välieräotteluni on puolalaistoimittajaa vastaan, ja nyt olen aivan tulessa. Murskaan hänet 5–3. Onnistun lähes kaikessa ja pistän koko ajan L1+kolmiolla kohopalloja hänen puolustuksensa yli. Torres juoksee nämä pallot kiinni ja tuikkaa ne maaliin. Hukkaan vielä pari paikkaakin. Johdin 5–1, mutta liiallinen puolustamiseen keskittyminen päästää puolalaisen kahden maalin päähän. Pelaan aikaa. Pistän vaparit kohti kulmalippuja R2-kohopalloilla ja taklaan keskikentällä, jos tilanne sitä vaatii, koska kortteja ei tässä turnauksessa lasketa. Ikävä pelityyli, muttei niin ikävää kuin monien pelaajien PES 2008:n pelaajien tyyli.

Olen semifinaalissa! Huh. Nyt joudun pelaamaan jo lavalla kaikkien edessä. Paineet kasvavat. Kaikki skandinaavit tukevat minua, kuten myös tutut britti-, italialais- ja espanjalaistoimittajat. Go on Tommy! -huudot kaikuvat, ja ranskalaiset hypettävät omaa miestään, jolla on valmentajan virkaa toimittava toimittaja vieressään matsin aikana.


Semifinaalitappio häämöttää.

Lavalla pelattavat ottelut näytetään isolla screenillä, mistä johtuen kuva meidän pelaajien teräväpiirtotelevisioissa on surkea. Kuva johdetaan ensin jakajaan, josta signaali kulkee tykkiin ja siitä sitten kahteen lavalla olevaan pelitelkkariin. Kuvanlaatu on surkea ja se oikeasti haittaa pelaamista.


”Managerini”, Kenneth Ruotsin Konamilta yrittää antaa neuvoja minulle. Se lähinnä aiheutti 3-0-maalin.

Olen jo ylittänyt itseni ja saavuttanut edes jotain elämässäni pääsemällä turnauksen semifinaaliin. Otan turpaan 4–0 taitavalta ranskalaispelaajalta, joka pelaa Argentiinalla. Minulla on täysi työ pitää hänet aisoissa ja onnistuin tuhlaamaan ne pari paikkaa, jotka sain luotua. Tevez ja Messi aiheuttavat tuhoa – ja todella veemäisellä tavalla. Ranskalaistoimittaja hyödyntää Messin nopeutta ja juoksee pystysuuntaan boksiin jolloin, kun jään hivenenkin jälkeen puolustajallani, veto lähtee ja verkko heilahtaa. Ei voi mitään, hävisin selvästi paremmalleni, mutta harmittaa silti. Jäähdyin ehkä hieman, kun olisi pitänyt tehdä vaihtoja, mutta se oli vaikeampaa yleisön edessä. Tosin, ei homma kaatunut pelaajiini, vaan ehkä käyttämääni muodostelmaan.

Pronssimatsi on hauska juttu, sillä pelaan kahden vuoden takaista mestaria, eli PSM3-lehden Nathan Irvineä vastaan, joka on hyvä kaverini. Nathan on todella tiukka pelaaja ja hoitelee minut Brasilialla 2–0, joskin helpotan hänen tehtäväänsä ottamalla kaksi keltaista Sergio Ramosilla.

Lupaava alku, mutta huono loppu. Neljäs sija 64:stä pelaajasta on kuitenkin kevyesti PES-turnauksen historian paras pohjoismaalainen sijoitus. Aamulla homma tuntuu jo voitolta.

Futista Stadio Olimpicon kupeessa

Perjantaina käyn aamiaisella, pelaamme lisää PES 2009:ää (tämä on se ainoa pressitapahtuma, jossa oikeasti lähinnä vain pelataan) ja käyn salilla. Käyn haastattelemassa PES-sarjan tuottajaa Seabassia kahden muun toimittajan kanssa, ja saamme aikaa ruhtinaalliset 15 minuuttia. Ehdin jutella kuitenkin tutun tuottajan kanssa tapahtuman aikana pitkät tovit sarjasta ja myöskin Metal Gear Solidista, jonka parissa Aki Saito työskentelee.

Ilalla menemme Rooman legendaarisen Stadio Olimpicon vieressä olevalle harjoituskentälle, jonne roomalaissoturit saattavat meidät Mestarien Liigan musiikin pauhatessa. Meininki on eeppistä. Tällä kentällä Totti ja kumppanitkin ovat treenanneet. Uskomaton meininki, ja voin vain ihmetellä, mihin videopelitoimittaja oikein pääseekään.

PES-tapahtumaan kuuluu aina myös 5 vs. 5 -futisturnaus, jossa me ylipainoiset pelitoimittajat ja pari todellista wannabe-futaria, lähinnä brittejä ja saksalaisia, ottavat homman aivan liian tosissaan. Viime vuonna pelasin joukkueessa kahden hollantilaisen, yhden englantilaisen ja muistaakseni saksalaisen kanssa. Saavutimme hopeasijan. Tämän vuoden tapahtumassa ovat jo mukana toimittajien lisäksi PES-turnauksia Euroopassa voittaneet kuluttajat, jotka pelaavat lauantaina PES 2008 -mestaruudesta.

Syystä tai toisesta, Konami on päättänyt pistää kasaan ruotsalaisjoukkueen perinteisen pohjoismaalaisen joukkueen sijaan. Ruotsalaiset muodostavat näin tarvittavan viiden hengen joukkueen norjalaisten kera, joten minä pelaan Venäjän joukkueessa. Saimme kaikki pelipaidat jo aiemmin päivällä ja ihmettelinkin, että oma punamusta paitani oli erilainen kuin muitten pohjoismaalaisten. No, Venäjän naapureitahan tässä ollaan.

Uskomatonta kyllä, yritän vaihtaa ruotsalaisjoukkueeseen, mutta se ei onnistu. Ei mitään venäläisiä vastaan todellakaan, kauniita naisia heillä, mutta on hieman nihkeä fiilis pelata täysin ulkopuolisena heidän joukkueessaan.

No, päivän päätteeksi saan kultamitalin kaulaan, sillä voitamme koko turnauksen! Turnaus käytiin pudotuspeliperiaatteella, ja kun venäläiset keskittyvät maalintekoon, niin hoitelen keskikentän pohjan viikatemiehen virkaa. Niittaan sukkasillaan pelaavan ranskalaisprimadonna-toimittajan kunnolla nurmeen ja otan myös itse kovan tällin vastaan, jonka ansiosta polveni turpoaa mukavasti seuraavana päivänä.

Finaalissa hoitelemme Puolan, joka on venäläisille melkoinen hegemoniaottelu, ja tunteet käyvät todella kuumina. Mokasin rankkarin semifinaalissa, mutta finaalissa osoitan kylmyyteni upottamalla tärkeän pilkun, ja voitamme finaalin.

Pääsemme suihkuun Stadio Olimpicon uumeniin SS Lazion pukuhuoneeseen. Ei se ole kovin kummoinen, mutta fiilis on tietenkin ihan mahtava, ja räpsimme urakalla kuvia. Sitten menemme illalliselle, mutta voittajina tulemme viimeisinä, joten esimerkiksi tiramisu-kakkua ei minulle riittänyt. No, sain sentään kultamitalin! Nauhoitamme myös PES-maailmassa hyvin tunnetun Caniggian kanssa pika-podcastin www.winningelevenblog.comin hemmoille.

Pro Evolution Soccer 2008:n kuluttajamestaruus

Lauantaina on vuorossa kuluttajien PES 2008 -turnaus. Kuluttajat pelaavat viime vuoden pelin mestaruudesta, kun taas me toimittajat pelasimme uudella pelillä. Paikalla on ruotsalainen ja norjalainen pelaaja, joista norjalainen selviää jatkoon, mutta putoaa heti ensimmäisessä pudotuspelissä. Kilpailun taso on todella korkea, ja samalla on syvältä, kuinka kaikki paitsi kaksi pelaajaa pelaavat Brasilialla.

Ruotsalaispelaaja veivaa Italialla ja joku Ranskalla. Muut pelaavat Brasilialla ja pistävät kasan pelaajia kärkeen. Meininki näyttää tyhmältä, kun kaikki veivaavat siksakkia rankkarialueen sisällä, mutta peli sallii sen. Pelaaminen ei hirveästi futikselta näytä, ja pistän merkille, että FIFA:ssa tällainen pelaaminen ei ole mahdollista. Siinä ei pahemmin pelata flipperiä boksissa. Porukan pelaaminen on mielenkiintoista katsottavaa. Pelaajat ovat todella taitavia, ja he sekä harhauttavat että pitävät palloa vastustajan boksissa todella näppärästi, ja ellei ole 110-prosenttista tilaisuutta pistää pallo maaliin, vetoa ei tule. Näin useita tilanteita, joissa hyökkääjä rynnii kohti maalia puolustaja rinnallaan ja vetoa ei tule, vaan pallo pelataan taakse ja yritetään hakea vielä parempi paikka.

Kuluttajaturnauksessa metakka on melkoinen. Aiemmin illallisella huomasin, että lippispäinen saksalaispelaaja ”douppasi” itseään Jägermeisterilla. Pullo löytyi laukusta. Omia viinoja ei koskaan juoda ravintoloissa.

Paikalla on kaksi englantilaispelaajaa, joista toinen voitti Play.comin 50 000 punnan turnauksen. Kuka väittää, ettei pelaaminen kannata? Kaveri on kieltämättä kova pelimies, mutta samalla osasyy hänen voittoihinsa taitaa piillä miehen pojan järkyttävässä hienhajussa. Seisomme parin metrin päässä, ja taju meinaa lähteä. Ei näin. Se suihkussa käyminen ja deodorantin käyttäminen on ihan oikeasti kannattavaa ja pakollista. Kuulen myöhemmin todella nihkeän jutun, mitä tälle kaverille tapahtui, kun hän voitti Play.comin turnauksen. Joku lähetti tekstariviestissä valokuvan hakatusta tyypistä, ja viesti sanoi, että tälläistä on luvassa, ellet luovu palkintorahoista. Voi jumalauta! Mihin tämä maailma on menossa? Kaveri joutui menemään poliisille asian takia.

Kun pohjoismaiset edustajat ovat pudonneet, pelaamme pari matsia PES 2009:ää harjoitushuoneessa, ja sitten menen nukkumaan. Aamulla on aikainen herätys ja matka kotiin.

Lisää luettavaa