Yeaah! Surprise, bitches! Vuoro osui kohdalle, eli nyt on minun blogini vuoro. Edellisestä onkin aikaa. Viimeksi taisin rustailla kesäkuussa Japani-reissuni jälkeen.
Ennen vanhaan bloggaus meni niin, että Thomas kirjoitti järisyttävän pitkiä ja laadukkaita tekstejä kuukausittain, kun muut kirjoittelivat lähinnä satunnaisemmin. Tämä siksi, että Thomas on käytännössä keksinyt bloggaamisen ja on siksi parempi bloggaaja kuin kukaan muu meistä. Mistä tulikin mieleen, että kaikki blogit alkavat nykyään Thomaksen blogien hehkutuksella. Osataanhan me muutkin jotain, vai mitä?
Kevät lähestyy ja linnut laulaa. Tosin nyt on nähty takatalvea jo pariinkin otteeseen, mutta kyllä se siitä. Täällä Etelä-Suomessa ei onneksi joudu koskaan kovin kauaa odottelemaan kevättä ja kesää. Muistan, kun 1990-luvulla asustelin tuolla Suomi-neidon keskivartalon kohdilla. Pahimmillaan leikittiin kesäloman alkuviikoilla vielä lumisotaa.
Pelaajalehti.com
Minun piti itse asiassa kirjoittaa Pelaajalehti.comin luvuista blogia jo vuoden alussa, jossa olisin kiittänyt kaikki Pelaajalehti.comin käyttäjiä ennätysluvuista. Viime vuonna ylitettiin 40 000 viikkokävijän haamuraja useampaan otteeseen. Tämä on vaatinut paljon duunia, mutta on myös ollut vaivan arvoista!
Hauskana yksityiskohtana, Pelaajalehti.comin uskollinen käyttäjä ja myös Kuukauden pelaajaksi valittu himopelaaja on aina piristänyt meikäläisen päivää positiivisella asenteellaan ja pakkohankinta-viesteillään. Himopelaajan profiilia luettiin muuten viime vuoden aikana yli 17 000 kertaa. Oma profiilini ylsi vain runsaaseen kymmeneen tuhanteen, ja jotain kertoo se, ettei edes Puhan profiilia oltu luettu lähimainkaan samoissa määrin himopelaajan kanssa. Mies on varmaan tunnetuin uutiskommentoija internetissä. Kunnioitukset siis himopelaajalle ja nöyrä kiitos saitin ahkerasta seuraamisesta!
No, se virallisesta osuudesta!
The Wrestler
Allekirjoittanut käy suhteellisen harvoin elokuvissa, ja silloin kun käyn, draamaelokuvat ovat viimeinen lajityyppi, mitä menen katsomaan. Minuun kun iskee huomattavasti paremmin vähän kevyemmät elokuvat. Siis sellaiset, jotka ovat ehkä enemmän massojen makuun suunniteltuja. Haen kuitenkin henkilökohtaisesti elokuvilta kahden tunnin mittaista eläytymistä, en useinkaan mitään sen suurempia tunteita.
The Wrestler on kuitenkin poikkeus. Ammattilaispainin ystävänä jo aihepiiri on kiinnostava – ja Rourke on aina Rourke. Wrestler on helvetin hyvä leffa! Suorastaan pelottavan todellinen. Lajiin tutustuneet huomaavat siitä heti, miten paljon taustatutkimusta sitä varten on tehty. Mutta raskashan tuo leffa on… Monta kertaa kävi Rourken roolihahmoa sääliksi. Ja eritoten kun tietää sen, miten moni vanha painija on tosimaailmassa samassa jamassa.
Elokuvan ottelukohtaukset oli hoidettu yllättävän hyvin, vaikka toki pääpaino onkin lähinnä iskuissa ja ilmalennoissa. Lisäarvoa faneille tuo se, että Rourke kävi vetämässä matsia Combat Zone Wrestling -federaatiossa. Kohtaus on todella raaka, ja monet katsojat varmaan kelaavat, ettei moista menoa tosiasiassa nähdä. Tsekatkaa vain Combat Zonen deathmatchejä. Siellä vedetään jengille haavoja saksilla, heitellään vastustajia lasinsirujen päälle, käytetään piikkilankaa, tulta… Wrestlingiä sanotaan feikiksi, mutta lasinsirut tai piikkilanka eivät todellakaan ole feikkiä. Matsin tulos voi olla ennalta sovittu, mutta ei liikkeissä todellakaan mitään vaijereita käytetä, eikä kehäkään ole ihan pehmeä, vaikka toki joustaakin. Minua muutenkin nyppii esimerkiksi tiettyjen lehtien tapa kutsua wrestlingiä pellepainiksi. Kymmenisen vuotta olen seurannut alaa, ja klovneja siellä harvemmin näkee. Ei olla liian ennakkoluuloisia. Elokuvat, teatteri… Nekin ovat käsikirjoitettua, mutta niistä voi silti nauttia ja niiden tulevia tapahtumia jännittää. Mistä siis moinen asenteellisuus?
Kaikesta huikeudesta huolimatta Oscaria ei sitten Wrestlerille herunut. Helvetin kultapatsaat!!
Mutta se Wrestleristä ja wrestlingistä. Ketään ei kiinnosta, tiedän.
MMA
Kylläpäs minäkin kirjoitan nyt väkivallasta paljon. Noh, väkivalta on parasta mahdollista viihdettä. Ihan ensimmäisenä täytyy osoittaa kunnioitusta Almasylle, joka on Pelaajaboardien kiistaton MMA-kuningas. Hieno mies! Tavattiin ensi kerran Almasyn kanssa Pelaajan synttäreillä vuonna 2007, jolloin ehdin kuitenkin vaihtaa kaverin kanssa tyyliin viisi sanaa. Harmitti vietävästi. Sitten DigiExpoilla tavattiin yhtä nopeasti. Nyt kuitenkin Killzone 2 -tapahtumassa ehdittiin ihan kunnolla heittää läppää. Almasy on kovan luokan MMA-miehiä. Itsekin haluaisin seurata lajia enemmän, mutta nyt oikeastaan lueskelen Almasyn hehkuttamia matseja ja katselen niitä. En ole oikein perillä tulevista tapahtumista, joten seuraaminen on siltäkin kantilta hankalaa. Pitäisi vain ottaa asioista enemmän selvää.
Almasy tässä pelailee
Mutta seuraan lajia kyllä suurella intohimolla. Nyrkkeilyn ystävä olen ollut aina, joskin nyrkkeilyn tila on ollut pitkään vähän niin ja näin. K1:tä sen sijaan aloin seurata EuroSportilta, kun siellä joskus näytettiin joku Bob Sappin matsi, jonka Sapp vei. Sittemmin mukaan astuivat myös UFC ja Pride.
Tällä hetkellä pyrin seuraamaan aktiivisesti ainakin kaikki Brock Lesnarin matsit, mutta ainahan suurimmat MMA-nimet, kuten Cro-Cop (joka on nyt vähän ruosteessa), Emelianenko jne. kiinnostavat. Brock Lesnar on vielä melko vihreä, mutta olen kaveria seurannut aina sen WWE-päivistä lähtien, joten totta helvetissä kiinnostaa. Iso, ketterä ja paha – siis taistelija minun makuuni. Lesnar on ottanut käytännössä vain yhden ison voiton, ja tämänkin jo vanhentunutta Randy Couturea vastaan. Turpaankin on jo tullut, mutta Lesnar on potentiaalinen kaveri. Nopea liikkeissään, iso, vahva ja kokoisekseen erinomainen matossa.
Seuraamiseni tuppaa kyllä rajoittumaan lähinnä raskaaseen sarjaan. Siinä on vain tietynlainen big time -fiilis, kun matsaajat ovat isoja mörssäreitä. Kaikki kevyen sarjan matsit tuntuvat pikkunäpertelyltä, vähän kuin katsoisi jotain suomalaista futista, tai jotain. Tykkään isosta meiningistä!
GTA: Chinatown Wars -hehkutukset
Kuulokkeissa pärähti juuri soimaan Ice-T:n Return of the Real. Tekee mieli diilata kamaa ja tappaa kyttiä.
Tähän taas turvallisen ympäristön tarjoaa DS:n tuore GTA-peli, Chinatown Wars. Kun tämä blogi julkaistaan, peli on jo kaupoissa. Kyseessä on todella kova peli. Rockstar Leeds näytti osaamisensa jo PSP:n GTA-peleillä. Niissä peleissä oli kuitenkin ongelmansa. Miksi haluaisin pelata PSP:llä pelejä, jotka ovat käytännössä samanlaisia kuin PS2:n GTA:t? Vaikka pelit olivatkin teknisesti todella vaikuttavia, eivät ne kuitenkaan olleet muuta kuin pikkuisen huononnettuja versioita ”oikeista” GTA-peleistä. Chinatown Wars ei tähän sorru.
Monipuolisuus on nostettu avainasemaan. Liberty Cityyn sijoittuva Chinatown Wars tarjoaa myös perinteisiä GTA-tehtäviä, mutta syvyys piilee muualla. Tehtäviä tekee ihan mielellään, mutta peliä kehitettäessä onkin selvästi keskitytty tekemään mahdollisimman paljon muuta mielenkiintoista näperrettävää. Kaupungissa kulkee koko ajan salaisia huume- ja aselähetyksiä, joiden pölliminen osoittautui erittäin koukuttavaksi. Huumekaupoilla rahan tekeminen oli kuitenkin se osuus pelistä, joka sai minut täysin pauloihinsa. Huumemarkkinat toimivat kuin mitkä tahansa muutkin markkinat, sillä erolla, että kaikki on lainvastaista ja kama tappaa lopulta käyttäjänsä ja usein myös myyjänsä. Kysynnän ja tarjonnan lait täytyy ottaa huomioon. Joskus on tarvetta kokaiinille, jolloin kokaiinia varastoinut tekee ison tilin. Joskus taas tarvitaan herskaa – tai ihan vain arkisesti ruohoa. Huumeita oikein liikuttelemalla pelissä saa tehtyä huikeita rahakasoja. Jo tämä huumekauppa yksinään olisi ollut minulle loistava peli, mutta kaikki muu siihen lisäksi! Hitto, Chinatown Wars on parempi kuin yksikään kannettava peli, jota olen koskaan pelannut.
Huh, koska kirjoitin tänään ensin Retrosunnuntain Tony Hawk’s -sarjasta ja nyt tämän blogin, olen kirjoittanut kaksi todella pitkää tekstiä putkeen samana päivänä. Nyt kun luen tätä blogia uudelleen, tekisi mieli melkein deletoida koko teksti… [Ei kande! Toimitussihteerin vakavasti otettava huomautus!]
Retrosunnuntain nimeä tullaan pian muuttamaan hieman, mutta sisältö tulee pysymään käytännössä samana. Stay tuned!
PelaajaHD
Pelaajan aloittamat PelaajaHD-lähetykset ovat saaneet erinomaisen vastaanoton. PelaajaVideo-nimellä alun perin tunnettu PelaajaHD-sarja on käsikirjoittamatonta viihdettä. Esimerkiksi 50 Cent: Blood on the Sand -video syntyi niin, että olin vain testaamassa peliä pelihuoneessamme, kun Puha ilmestyi huoneeseen kameran kanssa. Ja seuraavaksi video olikin YouTubessa ja Pelaajan etusivulla. Tämän enempää ei kikkailua tai työvaiheita vaadita, vaikka esimerkiksi Metallica-videoita suunniteltiin etukäteen kevyesti.
Mitä jatkossa on luvassa? En voi kertoa. Kukaan meistä ei voi. Videot syntyvät pitkälti todella nopeiden mielijohteiden tuloksena. Juuri siksi ne toimivat. Toisin kuin Pelaajacast, joihin teemme selkeän suunnitelman, improvisoimme PelaajaHD:t lähes täysin. Niinpä niissä voi käytännössä tapahtua ihan mitä vain. Noh, niitä ei lähetetä suorana – mikä tosin tekisi tilanteesta vielä kutkuttavamman.
Joten muistakaa kaikki mennä tänne, ja katsokaa PelaajaHD:n lähetykset!
Vuoden pelianti
Alkuvuoden pelianti on ollut odotusten mukaista. GTA: Chinatown Wars oli erinomainen, Resident Evil 5 taas vähän puuduttaa. Tässä vaiheessa kuitenkin odotellaan jo uusia julkistuksia. Mitä on luvassa myöhemmin tänä vuonna?
Fight Night Round 4 kiinnostaa tavattomasti. Pelasin kolmatta osaa paljon, ja se oli yksi lempipelejäni Xbox 360:llä vuonna 2006. Toivottavasti Round 4 jatkaa samoilla linjoilla, eikä lisää esim. nopeutta liikaa. Mike Tysonin mukana olo tietenkin kiinnostaa valtavasti, mutta toivottavasti peliin saadaan myös nyrkkeilyn kulta-aikojen legendoja, kuten Sonny Liston ja tietenkin George Foreman.
Äskettäin paljastettiin Max Payne 3. Ihan kiva juttu, mutta tekijätiimin vaihdos näyttää epäilyttävän monia. Remedy kehitti kaksi erinomaista peliä, ja duunaa nyt Alan Wakea, jonka julkaisuajankohta on edelleen täysin auki. Max Payne 3 sen sijaan saapuu jo tänä vuonna. Pelistä nähty Character Art ei toistaiseksi tehnyt suurta vaikutusta. Vähän myös luulen, että peli käyttää GTA IV:n pelimoottoria, joka ei välttämättä ainakaan sellaisenaan Maxin maailmaan sovi. Mutta silti, se on Max Payne! Max motherfucking Payne.
Tänä vuonna nähdään myös paljon muuta kiinnostavaa kamaa, kuten Halo 3: Recon, MAG, Uncharted 2 jne. Minulla on suuret odotukset E3-messuja kohtaan. Ollaan monta kertaa Kaitilan ja Arvekarin kanssa spekuloitu (tai unelmoitu) siitä, mitä E3-messuilla paljastetaan. Täällä odotellaan uutta Zeldaa, New Super Mario Bros. 2:ta, Alan Waken julkaisupäivää, jatkoa Jak & Daxterille… Vaikken koskaan ole paikan päälle päässytkään, E3-messujen seuraamisessa on aina tietynlaista taikaa. Viime vuonna Nintendon esitys oli surkea, joten nyt odotellaankin isoja Wii- ja DS-paljastuksia. Sonyn ja Microsoftin kilpailutilanne on taas sen verran kutkuttava, että ne nyt ampuvat koko tykistöllä koko ajan muutenkin. Eletään siis taas kerran jännittäviä aikoja. Niin, ja kuten kaikille pelimessuilla, minä odottelen aina Shenmue 3:a. Ja aina turhaan!
Last wordz
Pelaajalehti.comin päävastaavana elämäni on muuttunut paljon. Urani huippukohta oli tähän mennessä ehdottomasti viimekesäinen Japanin matka, joka toi ison kasan uusia ystäviä ja laajensi näkemystäni monen asian suhteen. Kun lentokone laskeutui takaisin Suomeen, koneesta nousi ulos hyvin erilainen mies. Tietyt kokemukset muuttavat maailmaa, vaikka kyse olisi vain muutamasta päivästä tai pienestä hetkestä. Tokiossa vierailu ja kaikki siihen liittyvä säätö oli omalla kohdallani yksi niitä hetkiä, jolloin voin sanoa maailmani muuttuneen.
Nyt kun olen kirjoittamassa tätä viimeistä kappaletta, on tiistai 24. maaliskuuta. GDC-messut ovat alkaneet ja hommaa riittää lähes vuorokauden ympäri. Niinpä aikataulut ovat nyt erityisen tiukat. Minun työni ei juuri koskaan lopu siihen, kun suljen toimiston oven perässäni, vaan hommia jatketaan usein myös kotona ja työviikot venyvät 7-päiväisiksi. Siihen täytyy myös aina jättää vähän omaa vapaa-aikaa, jolloin ehtii nostaa rautaa, pelailla, nähdä kavereita, viettää aikaa kotona ja tehdä kaikkea muuta vapaaehtoista kivaa. Aikataulu on siis aina tiukilla.
Tärkeintä on kuitenkin se, että täällä työskenteleminen on hauskaa ja nautittavaa. Se ei tunnu liian rankalta. Pidän siitä, että pääsen katsomaan tulevia pelejä, testaamaan niitä ja juttelemaan pelialalla työskentelevien ihmisten kanssa. Tärkeintä ovat kuitenkin lukijat. Esimerkiksi DigiExpossa kymmenet lukijamme kävivät heittämässä läppää. Heistä jotkut jäivät juttelemaan pidemmäksikin aikaa. He ovat tärkein syy tehdä näitä töitä. Poislukien nillittävät vierailijat.
Seuraavaksi blogia on lupautunut kirjoittamaan Ville. Luvassa siis on varmasti jotain Metal Gear Solid -aiheista…