Pro Evolution Soccer 2010 -meininkiä / Blogit / pelaaja.fi

Pro Evolution Soccer 2010 -meininkiä

8.10.2009 // Kirjoittanut: Riot
11

photo-3

Pro Evolution Soccer 2010 -mediatapahtuma

Konami järjestää joka vuosi uuden PES-pelin julkaisun kynnyksellä tapahtuman, joka tuo yhteen eurooppalaisen pelimedian ja kuluttajat. Porukka lennätetään jonnekin päin Eurooppaa sijaitsevaan hotelliin juhlistamaan uuden PESin saapumista.

Tapahtuman ensimmäisenä iltana toimittajat pelaavat keskenään PES 2010 -turnauksen. Voittaja saa tietenkin mainetta sekä komean pokaalin. Seuraavana iltana kuluttajat kisaavat PES 2009:n Euroopan mestaruudesta.

Tapahtumassa otetaan rennosti, ja se on kaikin puolin hyvähenkinen jalkapallon ystävien kokoontuminen. Tunnelma on kuitenkin hienoista tapahtumapaikoista huolimatta ollut viime vuosina mollivoittoinen, koska PES-sarjan taso on laskenut huolestuttavasti Xbox 360:n ja PS3:n aikakaudella. Sarjan tilanne on ollut masentava, mutta tunnelin päässä on viimeinkin pilkahdus valoa.

Konamilla ollaan sentään sen verran ammattilaisia, että he lähettävät minut edelleen tilaisuuteen, vaikka he tietävät hyvin, että pidän nykyisin enemmän FIFA-sarjasta ja olen ollut hyvin kriittinen PES-sarjaa kohtaan. Joissakin tapauksissa pelifirmat vetävät tuen pois, kun kritiikki ei miellytä. Ymmärrän sen toki: miksi kustantajaa joku jonnekin vain olemaan negatiivinen?

Konami ei ole toiminut näin, eikä itseni tapauksessa ole unohtanut sitä, mitä kaikkea olen pelin eteen vuosien varrella tehnyt – kuten lähes hysteerisiä 15 minuutin PES-peliarvosteluita MoonTV:llä. Hyvät ja huonot ajat pitää kokea yhdessä, etenkin huonot. Konami todellakin keeps it real, kuten pitääkin, ja tästä olen heille kiitollinen.

Mieleeni ovat jääneet monen vuoden takaiset Pelaajan bileet, joissa Electronic Arts oli pääyhteistyökumppanina. Siellä sain kuulla EA:n edustajalta kysymyksen, että mikä meidän ongelmamme on, kun FIFA-sarjan pelit saivat – aivan aiheellisesti – alhaisia arvosanoja. Nyt kun sitten olemme oikeutetusti kehuneet loistavaa FIFA 10:tä ja pelisarjaa muutenkin, en ole kuullut sanaakaan positiivista palautetta asiasta. Mutta eihän toimittaja tietenkään tee työtään saadakseen kustantajalta kehuja.

dsc04204

Takaisin PESin pariin. Yleensä haastattelemme PES-tapahtumassa sarjan tuottajaa Shingo ”Seabass” Takatsukaa kolmen hengen ryhmissä vaivaiset 20 minuuttia, mutta tänä vuonna olivat uudet kuviot. Istuin alas kahdeksan toimittajan, Seabassin ja ”PES European Team” -vetäjän Jon Murphyn kanssa 45 minuutiksi puhumaan PES 2010:stä. Konamin viesti oli, että he haluavat nyt kuunnella, mitä mieltä tosifanit ovat ja mitä he voivat tehdä parantaakseen peliä. Tilaisuus ei ollut haastattelu, vaan avoin keskustelu.

Viimeinkin, sanon minä.

Konamilla on Japanin ulkopuolella tiedetty jo vuosia, että asiat eivät ole hyvin. Selostus, grafiikka, äänimaailma jne. ovat huonoissa kantimissa. Japanissa ei kuitenkaan ole välitetty näistä ongelmista, sillä pelihän on myynyt joka vuosia ennätysmääriä (viime vuonna eri versioita myytiin yhteensä yli 5 miljoonaa). Jos japanilaiset sanovat, että pelissä voi olla vain yksi lisensoitu biisi, niin ei siihen tarvita muita syitä, vaikka siinä ei järkeä olekaan. Pelissä on sitten yksi lisensoitu biisi. Nyt vuosien kinumisen jälkeen, PES 2010:ssä on tusina lisensoitua biisiä, esimerkiksi Chemical Brothersilta. Jon Murphy on tehnyt viime vuosina hyvää työtä saadessaan japanilaiset tajuamaan, kuinka kilpailija on ajamassa ohi ja PES-fanit ovat pettyneitä – muutoksia pitää tapahtua. Toki, EA kloonasi röyhkeästi PESiä aina ohjauskaaviota myötä. New Analogue, my ass!

Konamin ja Seabassin olisi pitänyt kuunnella jo viisi vuotta sitten, kun nykyisten ongelmien jyvät olivat jo nähtävissä. En ole ihan niin ylimielinen, että olettaisin, että minua kuuntelemalla PES olisi paremmassa jamassa, mutta PES-tilaisuudessa paikalla olevat toimittajat ovat todella hc-faneja, joista moni, kuten minä, ovat äärimmäisen pettyneitä sarjan kehitykseen nykysukupolven konsoleilla. Olisimme halunneet, että meitä edes kuunneltaisiin, koska mielipiteemme ovat suoraan sydämestä, koska välitämme niin paljon PES-sarjasta. Pääasiahan olisi ollut, että meitä kuunneltaisiin, enkä todellakaan ole niin naiivi, että uskoisin, että kaltaisellani pienen maan toimittajalla olisi mitään annettavaa saati kuuntelemisen arvoista.

Konamin Jon Murphy aloitti keskustelun. Seabass istui tulkkinsa kanssa nurkassa ja puhui vain session alussa ja lopussa, muuten hän kuunteli tulkkinsa välityksellä. Tilanne oli erikoinen, koska etenkin japanilaisten kanssa suoran mielipiteen sanominen voi olla heille shokki, ja toimittajien pitää tietenkin ajatella tulevaa yhteistyösuhteen jatkumista. Vielä vuosia sitten varoin tämäntyyppisissä tilanteissa sanomisiani, mutta viime vuosina olen kyllästynyt siihen ja sanon suoraan, mitä ajattelen. Aikaa ei ole tuhlattavaksi. Japanin peliraamattu Famitsuhan ei pelejä kritisoi, vaikka pisteet olisivat alhaiset.

dsc04220

Jon Murphy, Seabass ja tulkki.

Kritiikki ja palaute on tietenkin hankala juttu. Kun palaute on positiivista, se tietenkin tuntuu hyvältä ja sitä ei koskaan ole liikaa. Kun se on negatiivista ja etenkin koskee asioita, joihin emme voi vaikuttaa tai siihen ei ole resursseja, se tuntuu todella ärsyttävältä ja turhauttavalta.

Negatiivinen kritiikki, kun se on asiallista ja rakentavaa, on kuitenkin parasta – se auttaa kehittymään ja herättää usein ajattelemaan toisin. Nyt puhun esimerkiksi Pelaajan kuukautisesta palauteketjusta. Osa palautteesta, joka koskee sitä, miksi peli X sai X-pisteet tai miksi jotain tiettyä peliä ei ole arvosteltu, on aina turhauttavaa, mutta arvostamme sitä, että keskustelu käy. Silti, kun on rehkinyt lehden parissa, eikä Pelaaja todellakaan synny helposti, niin tylyjä kommentteja on välillä nihkeä lukea, mutta niinhän sen pitää olla. En usko, että ymmärrätte, kuinka iso vaikutus kommenteillanne on yleiseen työmoraaliimme ja haluun yrittää. Kyllä teitä kuunnellaan.

Ryhmästä eniten äänessä ovat pipopäinen saksalaiskollega ja minä, mutta muutkin pääsevät vauhtiin. Itse kiitän aluksi tästä saamastamme audienssista ja totean, että PES 2010 on mennyt hyvään suuntaan.

Kerron, että mielestäni pelistä puuttuu tyystin dynaamisuus kenttätapahtumissa. Animaatio ja pelaajien liikehdintä on FIFA 10:een verrattuna kömpelöä ja alkeellista, eikä 360 asteen liikevapaus ole erityisen tuntuva lisä. Tästä Murphy on pitkälti samaa mieltä, ja tämä onkin jatkossa yksi tärkeimmistä kehityksen alla olevista osa-alueista.

Äänimaailma on sekin surkeasti toteutettu nykypäivän tasoon nähden. FIFA 10 ei sisällä sekään erityisen hyvää yleisön eläytymistä kenttätapahtumiin, mutta PESissä yleisöäänet ovat olleet kamalat jo PS2-aikakaudelta lähtien. Ei tällaiseen ole minkäänlaista tekosyytä PS3:lla ja Xbox 360:llä. Grafiikkamoottorikin on kovin keskinkertainen. Pari viikkoa sitten toimistollamme kävi NVidian Helsingin toimiston 3d-velhoja, jotka lähes nauroivat PES 2010:n grafiikkateknologian alkeellisuudelle. Se tuntui melkeinpä pahalta.

Muillakin riittää kritiikkiä, mutta jokaisella meistä on paljon positiivistakin sanottavaa. Avoin keskustelu kuitenkin osoittaa myös, kuinka vaikeaa on kehittää peliä, joka miellyttäisi mahdollisimman monia.

Tuttu saksalaistoimittaja kertoo todella turhautuneena siitä, kuinka nimekkäät pelaajat ovat PES 2010:ssä aivan liian hyviä ja epätasapainossa, etenkin puolustuspelaajiin nähden. Hän ei myöskään pidä siitä, kuinka pelaajat voivat juosta täysillä 50 metrin spurtin myös matsin lopussa niin kuin alussa, sillä pelaajan kunnolla ei PES 2010:ssä ole erityisesti merkitystä – se on aina täysillä.

photo-12

Olen lähes täysin eri mieltä hänen kanssaan. Minun mielestäni PESin juttu on ollut se, kuinka hyvät pelaajat kuten Christiano Ronaldo tai Adriano ovat melko ylivertaisia peruspelaajiin, kuten vaikka koko Suomen maajoukkueen pelaajarinkiin, verrattuna. Muistan vielä ajan, kun Michael Owenin nopeus oli 99 ja Adrianon vetovoima 99 PESissä. Olihan se epärealistista, kuinka Owen kiiti muista ohi ja Adrianon veto oli kuin tykistä ammuttu, mutta se oli siistiä – se loi tunteen siitä, että tämä pelaaja oli hyvä ja vaarallinen. Se on Pro Evolution Socceria. Kun Beckhamilla keskitti tai veti vaparia, tiesi, että oli selvästi paremmat mahdollisuudet onnistua kuin peruspelaajalla. Erot olivat merkittävät.

Mielestäni tämä on täysin ok: se on videopelimäistä ja luo vallantunteen pelaajalle. Kun ohjaat Christiano Ronaldoa, sinun täytyykin tuntea, että hän on vaarallinen ja parempi kuin muut ja että voit yrittää hänellä harhautuksia ja vetoja vaikeistakin paikoista. FIFAssa nämä erot eivät ole niin tuntuvia, mutta onneksi ne ovat alkaneet tulla esiin.

Murphy ja Seabass nostavat esille uuden Slider-säätösysteemin, jonka avulla voi muokata joukkueensa ja yksilöiden pelaamista todella laajalla säteellä. Seabass kertoo, kuinka hän mietti etenkin taktiikkavelho Guus Hiddinkin kuvioita, kun tämän valmentama Chelsea pelasi viime vuoden Mestarien liigassa Barcelonaa vastaan Lontoossa. Chelsean taktiikka lamaannutti Barcelonan ja etenkin Lionel Messin, joka oli läpi ottelun näkymätön. Chelsean taktiikka sai Barcelonan vaikuttamaan aseettomalta ja täysin tavalliselta joukkueelta. Chelsean pelaajien henkilökohtainen taitotaso ei ollut Barcan pelaajien luokkaa, mutta hyvällä taktiikalla he eliminoivat Barcan yksilöt, kunnes Iniesta paukautti loppuminuuteilla maalin, jolla Barca voitti. Seabassin pointti on kuitenkin se, että taktiikoilla ja strategioilla pitää olla suuri vaikutus pelitapaan, ja hän halusi tuoda tämä PES 2010:een. Slider-systeemillä pelaajat voivat säätää joukkueensa käyttäytymistä niin pitkälle, että Hiddinkin kaltaisen taktikoinnin pitäisi olla täysin mahdollista.

dsc04217

Mielestäni tällaiset Seabassin kertomat jutut paljastavat sen, miksi PES on parhaimmillaan niin hyvä futispeli. Taustalla on todellisen futismiehen ajattelua, ja olin todella tyytyväinen kuultuani Seabassin kertovan tästä taktiikkakuviosta. Hän ei puhu paljoa, mutta puhuu asiaa, ja tämä yksi sepitys kertoi paljon enemmän hänen tavastaan suunnitella futispeliä kuin yksikään lehdistötiedotteen lause.

Toteamme toimittajien kanssa kuinka PES 2010:n taktinen syvyys näkyy vasta kuukausien pelaamisen ja taktisten kokeilujen jälkeen. Hyvin pieni prosentti pelaajista pääsee, saati vaivautuu kokeilemaan pelin taktisia ominaisuuksia.

Tuon esille sen, että mielestäni FIFAn suunnittelijoiden paras lisä futispeleihin on ollut se, kuinka FIFAssa voi käynnistää olkanappia painamalla pallollisen pelaajan näkökentässä olevan oman joukkueen pelaajaan hyökkäävään juoksuun. Yksi turhauttavimmista jutuista PESissä on se, kuinka pelaaja esimerkiksi pitää palloa keskikentällä ja toivoo laitapakin lähtevän nousuun, mutta kaveri vain peruuttelee tai seisoskelee. FIFAssa pelaaja voi vaikuttaa muitten pelaajien liikkeisiin nappia painamalla, ja se on mielestäni realististakin. Huutavathan ja viittilöiväthän pelaajat toisilleen oikeassakin futiksessa.

PES 2010 -mediaturnaus

photo-19

Viime vuonna olin turnauksen neljäs ja hävisin selvästi tulevalle mestarille. Olin tuolloin yllättynyt siitä, kuinka hyvin pärjäsin, sillä perinteisesti en ollut selvinnyt edes alkulohkosta. En ollut tuolloin ehtinyt pelaamaan PES 2009:ää kovinkaan paljoa. Tilanne oli sama PES 2010:n kanssa. Olin pelannut ennakkoversiota melko paljon, mutta arvosteluversiota en, sillä passasin sen heti Lehtosen Miikalle arvostelua varten. Tilannetta ei helpota se, että saavuin turnaukseen melkoisessa nuhassa. Olin Tokyo Game Show'n jälkeen normaaliin tapaan kunnon räkätaudissa.

Kun saavuin tilaisuuteen, ehdin pelata paikalla ollutta PES 2010:n täysin valmista versiota sellaiset puolisen tusinaa ottelua, ja peli tuntui varsin hyvältä, vaikka olin pelannut koko viikon kuumeisesti (kirjaimellisesti, koska olen ollut sairas Tokiosta paluuni jälkeen) FIFA 10:tä. Treenaan vaparien vetämistä Xavilla (läheltä) ja Sennalla (kaukaa). Vaparit voivat nousta tärkeään rooliin.

Tällä kertaa lohkoista pääsi jatkoon kaksi pelaajaa aiemman yhden sijaan. Pelasin tietenkin Espanjalla ja yllätyksekseni voitan kaksi ensimmäistä ottelua selvästi 3–0 ja 3–1. Kaadan superpitkän kreikkalaissukunimen omaavan britin pommittamalla kolme maalia reilussa vartissa. Lohkostamme puuttuu kaavailtu espanjalaispelaaja, ja muutenkin järjestelyt ovat kaoottiset, koska järjestäjiä ei ole tarpeeksi. Loppujen lopuksi pelaan kolmannen ottelun saksalaistoimittaja Jensiä vastaan, jonka kanssa olin aiemmin jutellut hotellin terassilla.

dsc04194

Turnauspelaaminen on hyvin erilaista kuin kaverien kanssa tai netissä pelaaminen. Olen ollut viidessä PES-turnauksessa, ja on pakko todeta, että kokemus auttaa. Olen rauhallisempi ja hermot pysyvät paremmin kurissa. Minulla on jonkin sortin pelisuunnitelma ja pelaan Espanjan oletuskokoonpanolla. Vaihdan Xabi Alonson keskikentän pohjalle Marcos Sennan tilalle ja pistän Xavin pelaamaan hyökkäävästi keskikentällä puolustavan roolin sijaan. Joissakin matseissa vaihdoin vasemman laitalinkin David Silvan pelaamaan myös hyökkäävää keskikenttäpelaajaa laitapelaajan sijaan. Näin saan hieman tiiviimmän keskikentän, tai näin ainakin luulen.

Pelaan puolustusvoittoisesti, tai oikeastaan Sir Alex Fergusonin ManU:n tapaan vastahyökkäystaktiikalla. Se mitä minä ja Ruotsin PES-yhteisön puuhamies Caniggia huomaamme, on että suurin osa etenkin kuluttajista ei osaa puolustaa. Se on taas mitä minä osaan paljon paremmin kuin hyökätä.

PS1-aikakauden PES-peleissä pelasin aina Counter Attack -taktiikalla ja 4-5-1- tai 4-4-1-1-muodostelmalla. Nykyään pelaan kuitenkin 4-2-3-1-, 4-4-2- tai 4-3-3-ryhmityksillä. Pelaan puolustusvoittoisesti, koska en usko, että olen hyvä pelaaja, vaan aina altavastaaja, jonka on parempi puolustaa, ettei häntä murskata.

Kolmas matsi on tiukka, mutta siirryn melkoisella tuurimaalilla johtoon. Sen jälkeen olen jatkuvasti pinteessä, vaikka pidänkin kaverin hyvät vetopaikat suhteellisen vähissä. Hän ampuu ylärimaan ja pääsee kaksi kertaa yksin läpi Casillasia vastaan, mutta Pyhä Iker pitää minut mukana pelissä, kunnes tilanne on 1–1. Nyt olisi pitänyt alkaa hyökätä enemmän eikä vetäytyä, mutta en pysty siihen. Keskityn aivan mielettömästi puolustamaan ja välttämään virheitä. Lopulta häviän ottelun ansaitusti 2–1.

photo

Luulen, etten pääse tämän tappion myötä jatkoon, mutta koska kaksi joukkuetta per lohko selviävät jatkoon, olen jatkossa! Ennen tätä tietoa katson kreikkalaisenglantilaisen toimittajan pelaavan saksalaistoimittajaa vastaan ja toivon ensin mainitun voittavan, mutta saksalainen hoitaa homman tyylillä.

Kuinka ollakaan ensimmäinen pudotuspelini on todella hyvää ystävääni vastaan eli englantilaisen PSM3-lehden päätoimittajaa Daniel Dawkinsia vastaan. Puhumme Danielin kanssa paljon esimerkiksi arvostelujen pisteyttämisestä ja lehtiemme sisällöstä yleensä sekä siitä, kuinka hän organisoi päätoimittajana lehden työntekijöitä.

Aina on opittavaa. Häpeän sitä, kuinka vähän olen yrittänyt opetella ja kehittää prosesseja lehden tuotannon parantamiseksi. Toisaalta, joka kerta kun meillä on sisältöpalaveri, siellä on lähinnä vain hiljaista eikä ideoita . Sekään ei auta, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä nopeammin turhaudun – aivan kuten isäni.

dsc04199

Puhun Danielin kanssa siitä, kuinka paljon kaikenlaista krääsää, kuten julisteita, dvd-levyjä, keräilykortteja ja niin edelleen lehden mukaan on laitettava. Tämä johtuu suoranaisesti siitä, kuinka pelikustantajat mainostavat pelilehdissä alati pienenevissä määrin, joten lehdet ovat pakotettuja tekemään kaikenlaisia sponsori/krääsäjuttuja, sillä tavalliset mainokset eivät enää tunnu riittävän. Toki, juliste ja vastaavat ovat hyvä juttu kaikin puolin.

Tämä kuitenkin pistää pelilehdet hankalaan paikkaan, kun erot sisällön ja promootion välillä ovat häilyvät. Englantilaisissa lehdissä, kuten Empiressä on useita sivuja ja aukeamia, jotka näyttävät lähes täysin lehden tavalliselta sisällöltä, mutta sivujen ylänurkassa lukee ”sponsored content” tai ”advert”, eli kyseessä on käytännössä promootio, jossa sisältö tehdään toimituksen sisällä, mutta mainostajan haluamasta aiheesta.

Sanomattakin on selvää, että tämä on hankala juttu. Tosin, en näe siinä ongelmaa, että jos sisältö on esimerkiksi haastattelu, jota emme saisi ilman sponsoria, niin jos saatu sisältö on hyvää ja homma tehdään oikein, se voi toimia.

Onhan tämä aika erikoinen tapa toimia, mutta lehdet alkavat olla pakotettuja tekemään näin selvitäkseen. Ajat ja tavat muuttuvat uskomattomalla vauhdilla.

Sponsoroitua sisältöä on niin Edgessä, Empiressä kuin 4-4-2-futislehdessäkin. Kaikki nämä lehdet ovat loistavasti toimitettuja. Empiressä on ollut esimerkiksi ohjaajahistoriikkeja, jotka ovat vodkafirman sponsoroimia ja logot näkyvät selvästi sivuilla, mutta sisällössä ei ole mitään vikaa. Mutta eihän tämä hyvä homma ole, jos joka sivu on jonkun sponsoroima. Edgen osio, jossa esitellään jokin alue, kuten esimerkiksi Vancouver ja kaikki sen isot ja pienet pelintekijästudiot sekä haastatellaan kaikkia studioiden ja järjestöjen edustajia, on usein hyvin mielenkiintoista luettavaa., välillä ei. Jokaisen studiohaastattelun vieressä on sivun rekrytointimainos studiolta, ja oletan, että koko juttu maksetaan näillä mainoksilla ja lehti saa siitä omansa. Mielestäni tässä ei ole mitään vikaa, Edge saa usein kiinnostavaa sisältöä, jota ei olisi varaa tehdä muuten. He ovat laskevien mainostulojen edessä pakotettuja toimimaan näin.

dsc04192

Takaisin asiaan. Joudumme pelaamaan vastakkain, ja Dan ounastelikin, että näin voisi käydä. Olemme molemmat entisiä intohimoisia PES-faneja, ja muistan, kuinka jossakin Lontooseen sijoittuneessa pelitilaisuudessa olemme aamuyöstä kännissä hehkuttaneet PESin Master League -joukkueen nimettömiä pelaajia kuten Eddingtonia, Castoloa, Mirandaa sekä Vorlanderia siitä, kuinka olimme mielessämme luoneet heille omat taustatarinat ja lööpit. Kun Eddington tuli kentälle, ei se ollut vain tavallinen vaihto. Se oli 36-vuotiaan, aina samassa joukkueessa pelanneen veteraanipelaajan odotettu paluu vakavan loukkaantumisen jälkeen yleisön osoittaessa korvia huumaavasti suosiotaan suosikkipelaajalleen, jonka parhaat vuodet olivat jo takana. Tietenkin, Eddingtonilla pelattiin rauhoittavaan, Maldini-tyyliin, ja päässäni mies huuteli koko ajan neuvojaa muille joukkueen pelaajille, kuten playboy-Mirandalle, joka oli joko ilmiliekeissä tai jäässä.

Kaveria vastaan on vaikea pelata, ja koska hän on brittitoimittaja ja siten selvästi parempi ihminen kuin minä, melkein toivon hänen voittavan. Ottelu Espanjan ja Englannin/Argentiinan/Brasilian välillä on todella tasainen, ja väännämme täysin tosissamme. Kumpikaan ei luo järin hyviä tilanteita, mutta sitten Dan tekee pienen lipsahduksen puolustuksessa, mikä antaa minulle juuri tarvittavan verran tilaa, jotta pääsen kääntymään Fernando Torresilla. Veto ei lähde optimaalisesta asennosta, mutta El Ninon kanuuna rankkarialueen reunalta uppoaakin ylänurkkaan, ja se jää voittomaaliksi.

Seuraava ottelu on mielenkiintoinen. Vastaani asettuu israelilaistoimittaja Ben, joka muistuttaa minua heti kättelyssä siitä, että tiputin hänet jatkopeleissä kaksi vuotta sitten Sevillassa. Hän janoaa kostoa. Minulle Israel tuo mieleen autopommeja ja rauhattomuutta, joten olen hieman peloissani, mutta matsin aikana pelot unohtuvat. Ben pelaa todella aggressiivisesti pitäen hyökkäysmittarin koko ajan täysillä. Olen koko ajan puolustuskannalla, mutta pari kertaa hänen taktiikkansa riskit käyvät ilmi – puolustuksessa on vain kaksi pelaajaa, joten pääsen pari kertaa vastahyökkäystilanteeseen, mutta en onnistu hyödyntämään tilaisuutta. Pääsen kerran Torresilla yksin läpi, mutta – vaikka tiedän, että se on moka – painan ohjainta alaviistoon hakeakseni paremman vetokulman ja tietenkin, se vähentää Torresin nopeutta juuri sen verran, että puolustaja ehtii saada minut kiinni enkä pääse vetämään. Konamin Ruotsin pomo seisoo takanani ja huokaa syvään ja toteaa, että ”Thomas, vedä välillä, perkele!”

dsc04202

Tässä dunkutan toimittajaa jolla oli törkeän pitkä nimi.

Jälkeenpäin ajatellen, olisi pitänyt karvata aggressiivisemmin ja pelata selvästi rohkeammin vastahyökkäystaktiikalla, mutta Benillä oli niin paljon miehiä puolustusalueellani, että oli täysi työ pitää hänet aisoissa. Toisaalta, ehkä juuri siksi, että valuin niin alas.

Häviän ottelun 2–0, mutta jossiteltavaa jäi. Ainoana skandinaavisena median edustajana pärjäsin sentään varsin hyvin, mutta vasta turnaustilanteessa tajuaa, kuinka helvetisti tappio harmittaa. Vaikka olen ennen matsia kuinka rauhallinen ja mukamas välinpitämätön, niin sisälläni kiehuu ja haluan voittaa. Tosin keskittymiskykyni hieman herpaantuu, kun silmäni eivät voi olla hakematta uskomattoman kaunista, pitkää ja muodokasta naispuolista ranskalaistoimittajaa, jonka pitkät hulmuavat vaaleat hiukset ovat lähes hypnoottiset. En valitettavasti uskalla puhua hänelle koko tilaisuuden aikana.

dsc04215

Seabass ja voittaja.

PES 2010 -mediaturnauksen voittaa italialaispelaaja, jota vastaan pelaan seuraavana päivänä matsin ja voitan hänet kohtalaisen helposti 2-1.

dsc04213

Kuluttajaturnauksessa pelaa kaksi ruotsalaista ja yksi norjalainen. Vain yksi heistä pääsee hikisesti jatkoon, ja hänkin häviää heti ensimmäisen pudotuspelin. Olemme kaikki pettyneitä. Suomalaispelaajaa ei ollut, koska Suomessa ei järjestetty turnausta, josta suomalaisvoittaja olisi saatu. Ensi vuonna tällainen turnaus olisi tarkoitus kuitenkin jälleen järjestää. Konamin pohjoismainen päämaja on Tukholmassa, joten Ruotsi¬–Norja-painotteisuus on ymmärrettävää.

Kuluttajien PES 2009:n pelaaminen on huimaa katsottavaa siinä mielessä, että se ei erityisesti näytä jalkapallolta. Pelaajat peippailevat ja pyörivät kuin Pac-Man rankkualueella eikä kukaan vedä, ellei pääse metrin päähän maalista täydelliseen avopaikkaan. Tällaista on turhauttavaa katsella, mutta pelihän tämänkaltaisen pelaamisen sallii – ja pelaajat pelaavat voittaakseen. Loppujen lopuksi turnauksen voittaa belgialainen pelaaja.

dsc04203

Näin intensiivisen PES 2010 -session jälkeen olen varsin innoissani pelistä. Etenkin kaukolaukaukset tuntuvat PES 2010:ssä aivan mahtavilta. PESin yksinpelitilat ovat myöskin FIFA 10:tä runsaammat ja tietenkin Mestarien liiga löytyy, mutta eipä siinä tietenkään ole kaikkia kauden joukkueita lisensoituna.

Kahta futispeliä ei kuitenkaan voi pelata samanaikaisesti – se ei vain luonnistu, vaan pitää valita kumpaa pelaa. Toistaiseksi valintani taitaa olla FIFA 10, jonka nettipuoli tuntuu vain niin pirun laadukkaalta, kuten koko pelikin. Aion kuitenkin perehtyä lähipäivinä syvällisesti myös PES 2010:een. Mitä enemmän pelaan FIFA 10:tä, sitä enemmän pallon hallussapitämisen vaikeus ärsyttää.

Huh, tulipas taas kirjoitettua. Väänsin tämän jutun pitkälti maanantai-aamun lennolla Kööpenhaminaan ja siellä elokuvateatterissa, jossa minulla oli kaksi tuntia aikaa ennen haastatteluani. (Kiitos Katriinalle joka oikoluki tämän mahdottomuuden!) Vaikeat ajat ovat edessä, joten perjantaina järjestettävissä H-Town/Pelaajan 7v-bileissä pidetään hauskaa!

Nöyrin kiitos taas omasta puolestani kaikille lukijoillemme.

Kommentit

Käyttäjän El Guaje kuva
El Guaje

"Tosin keskittymiskykyni hieman herpaantuu, kun silmäni eivät voi olla hakematta uskomattoman kaunista, pitkää ja muodokasta naispuolista ranskalaistoimittajaa, jonka pitkät hulmuavat vaaleat hiukset ovat lähes hypnoottiset. En valitettavasti uskalla puhua hänelle koko tilaisuuden aikana."

True player :D

Käyttäjän Evegeni kuva
Evegeni

Tosi mukava juttu!

Käyttäjän Ellipsis kuva
Ellipsis

Ai jumankekka kun on pitkä nimi tolla jätkällä. :D
Papasimakopoulos :D

Hieno blogi, oli kiva lukea. Pyykkönen kirjottamaan sitä blogia!!!

Käyttäjän LordZalor kuva
LordZalor

Hyvää juttua, hauska lukea.

Käyttäjän Robs kuva
Robs

Tosi hyvää tekstiä!

Käyttäjän mobb kuva
mobb

Täytyy heti aluksi sanoa, että olipas hyvin puettu mielikuvat/tilanteet sanoiksi. Harvoin lukee näin helppolukuista tekstiä. Sekä tietenkin tosi mielenkiintoinen juttu joka itseäkin jalkapallofanina lämmitti. Thomas, keep it thoro! :)

Käyttäjän Christopher_Bobo kuva
Christopher_Bobo

Awww, Thomas ja salattu rakkaus...

Muttajoo, erittäin mukava ja mielenkiintoinen blogi. Lukeminen oli erittäin nautittavaa. Ja hei c'moon, missä on jumalaisen ranskalaistoimittajan kuva?

Käyttäjän Ivanov kuva
Ivanov

Kiitos taas, oli hauska lukea!

Mielestäni FIFA pieksee tänä vuonna PESin. Kokeilin FIFA-demoa ensin ja sen jälkeen PESsiä, enkä voinut enää palata siihen. FIFA tuntui niiiin paljon luonnollisemmalta pelaajien liikkumisessa. PES oli todella tönkkö. Ostin julkaisupäivänä FIFAn ja pelaan nyt (kai) Suomen parhaassa Virtual Pro -jengissä. Tuntuu hyvältä kun on päässyt liittymään hyvänkokoiseen (13? pelaajaa) jengiin, jossa on hyvä henki ja mukava pelata.

Käyttäjän Anonymous kuva
Anonymous (ei varmistettu)

Olen samaa mieltä FIFA on paras.
T. http://hintanet.fi

Käyttäjän acidi kuva
acidi

Ivanov, kai sentään pelaatte manual kontrolleilla?