Tässä sukupolvessa erikoisversioiden julkaisu on todellakin otettu tosissaan. Lähes jokaisesta vähänkin nimekkäämmästä julkaisusta painetaan versio, jonka mukana toimitetaan satunnaista muovirojua.
Minun kohdallani kaava on aina sama. Kun erikoisversio paljastetaan, olen siitä innoissani, mutta into lakkaa hyvin nopeasti. Minulta ei löydy kotoa Master Chiefin kypärää, yökiikareita tai juuri mitään muutakaan. Tinaboksitkin ovat jääneet aika minimiin. On kuitenkin muutamia poikkeuksia.
Liika on liikaa
Viime sukupolvessa ilmestyi oikeastaan vain pari merkittävää keräilyversiota. Halo 2:n tinaboksi, joka loppujen lopuksi taisi olla normaaliversiota yleisempi, sekä Legend of Zelda: Wind Wakerin keräilyversio, jossa mukana toimitettiin Ocarina of Time ja Master Quest. Wind Wakerista en ole koskaan edes nähnyt sitä perusversiota missään.
Halo 2:n extra-dvd:tä en ole vieläkään katsonut. Wind Wakerin bonuslevy on käynyt koneessa pikaisesti pari kertaa, mutta pidempiä sessioita en ole, edes Master Questia, pelannut.
Xbox 360:n mukana julkaistiin Perfect Dark Zero, josta oli heti saatavilla erikoisversio. Sattumusten takia minulle kuitenkin eksyi hyllyyn normaaliversio, jota en sitten lähtenyt vaihtamaan erikoisversioon. Aluksi tämä peruskotelo korpesi minua syvästi, mutta hyvin nopeasti pääsin ylitse tunteesta.
Eniten minua ehkä kismitti Halo 3:n Legendary Edition. Tuolloin olin juuri aloittanut työharjoittelun Pelaajassa. Avovaimo taas oli opiskelemassa. Ei oikein ollut rahaa pistää yli hunttia pakettiin. Tämä itse asiassa kismitti aika paljonkin. Joidenkin kuukausien kuluttua kypärää myytiin 59 euron hintaan. Olin jo ostamassa, mutta muutin mieleni.
Pointti on siinä, että ihminen haluaa kaiken kun se on uutta ja kiiltävää. Kun foorumeille postaillaan kuvia kypärästä, niin haluaahan sitä itsekin osansa tästä. Kattokaa jätkät, mulla on muovinen kypärä!!
Pikku hiljaa olen kuitenkin päässyt (melkein) eroon näistä tuntemuksista. Rajatut erikoisversiot harvoin ovat oikeasti rajattuja. Pikaisen surffailun perusteella Gran Turismo 5: Signature Editionia löytyy jo sopuhintaan ihan suomalaisista verkkokaupoista. Halo 3:n ja Reachin legendaariset paketit eivät myöskään ole hintavia ja molempia löytyy kyllä. Modern Warfare 2:n Prestigeä saa halvalla. Black Opsin erikoisversio on vielä hinnoissaan, mutta tavaraa kyllä löytyy.
Lähes kaikki erikoisversioiden mukana toimitettu tavara on vielä täysin hyödytöntä. Kyllä minustakin nuo tavarat voivat olla siistejä, mutta loppupeleissä täysin hyödyttömiä. Keräilytavaraksi sitä voi kotiinsa ostaa, mutta kun ne on yleensä pyritty tuottamaan mahdollisimman halvalla, ei niistä ole oikein keräilytavaraksi / hyllynkoristeeksikaan. Metal Gear Solid 4:n erikoisversio tosin on siinä mielessä poikkeus, että niitä ei ihan tosissaan tehty kuin muutama hassu. Puhun nyt siis siitä, jossa mukana toimitettiin Old Snake -figuuri. Se on jo ihan arvokas.
Mielummin itse asiassa näkisin vähän tyyriimpiä settejä, joiden mukana ei toimiteta ylihintaista muovirojua, vaan jotain oikeasti hyödyllistä. Tekken 6:sta ilmestyi versio, jonka mukana toimitettiin Arcade Stick. Wind Wakerin mukana toimitetut pelit olivat myös hauska idea. Sille en kuitenkaan lämpene, että erikoisversion mukana on joku koodi, jolla saa DLC:tä verkosta.
Mihin tämän kaiken rojun sitten laittaa?
Turhaa romua alkaa nytkin tursuta joka nurkasta. Tietenkin figuurit, kypärät, muovipatsaat, leikkiautot ja vastaavat voivat olla siistejä, mutta jos kaikki pelit pakataan isoihin pahvilaatikoihin, tila loppuu hyvin nopeasti. Tinaboksit ovat vielä toinen juttu, ne kun mahtuvat mukavasti pelihyllyyn, joskin ovat yleensä normaalia pelejä hieman paksumpia. Minulta ainakin loppuu tila hyvin nopeasti, enkä toisaalta haluakaan, että olohuone pursuaa pelikamaa. Nykyisin itse asiassa pelikokoelma on piilossa ovien takana muutenkin.
Mutta vaikka juuri olen tuhansien merkkien verran perustellut asiaa itselleni, silti tätä kirjoittaessani tekee mieli heittää Halo 3:n Legendary Edition tilaukseen, kun siihen ei alun perin ollut varaa. Hmm… Tuolla se olisi vain 60 euroa… Pitäisikö sitä?