Pelitoimittaja ei pääse pelejä pakoon edes joululomalla. Pian toimituksessa kootaan listoja viime vuoden parhaimmistosta, ja velvollisuudentunnosta lomallakin on pakko jauhaa läpi osa peleistä, jotka livahtivat näpeistä vuoden kiireisempinä aikoina. Tai näin käy useimpina vuosina.
Tällä kertaa sain perisuomalaisen tapaan taudin jouluaattoiltana, ja sen jälkeen aika on mennyt lähinnä makoillessa keuhkojen yrittäessä pakoa suun kautta. Sekään ei saa toki lopettamaan pelaamista.
Valitettavasti ne pelit, joita halusin tutkailla lomalla, eivät ole rentouttavia. Sodanvastaisella tarinallaan pelaajalle ja räiskintäpeleille haistatteleva Spec Ops: The Line masentaa kenet tahansa. Loppuvuoden kova tapaus Hotline Miami on niin huuruinen paketti, että sen pelaaminen aiheuttaa jo itsessään kuumeväreitä, Sen tykyttävällä ääniraidalla kisataan vuoden kovimman musiikin palkinnosta.
Päätinkin etsiä viihdettä, jota voisi kuluttaa hyvin lyhyissä pätkissä, teemuki toisessa ja hiiri toisessa kädessä. HC-pelaajien kannattaa nyt istahtaa alas järkytyksestä: Facebookistahan ne löytyvät.
Olen toki ollut tällä polulla ennenkin. Testattu on mm. Farmville, Frontiersville ja Sims Social. Jokainen aiheutti pettymyksen. Aina annetaan vaikutelma hauskasta pelistä, ja sitten kaikki pilataan paljastamalla, että viikon päästä mitään ei saa aikaan ilman, että visa vinkuu tai kaverit ahdistuvat loputtomista apupyynnöistä. Kävisikö nyt toisin? Olen toiveikas.
Vanhan kaverini suosituksesta kokeilin supersankaripeli Marvel: Avengers Alliancea, ja suhtautumiseni febun Free-to-P(l)ay -virityksiin lämpeni huomattavasti. Jopa sen voi tehdä oikein. Tässä keinot:
1. Pohjalla on oikea peli.
Osa Avengersista on pohjimmiltaan sitä samaa peltojen kliksuttelua, mutta pääosuus on hyvinkin pätevä vuoropohjainen roolipelistrategia, jossa kaikenlaisilla comboilla, countereilla ja hahmoyhdistelmillä saa ihmeitä aikaan. Käsikirjoittavat tuntevat myös selvästi lähdemateriaalin eli Marvel-sarjisversumin.
2. Rehellisyys kannattaa
Heti alussa tulee selväksi, mistä joutuu maksamaan. Aivan kaikkea voi nopeuttaa ”kullalla”, mutta pakko ei ole, koska kaikki onnistuu muutenkin. Mikään ei suututa minua niin kuin maksumallin piilottelu.
3. Kavereita ei ahdistella.
Sosiaalisen pelimallin mukaisesti eteneminen nopeutuu moninkertaiseksi, kun herkkuja lähettää ja pyytää febu-tuttavien kautta. Ystäviä ei kuitenkaan tarvitse viittätoista tai edes kymmentä. Oikeastaan yksikin riittää, sillä kaksi ystävää voi lähetellä toisilleen kaikki päivässä sallittavat lahjat. Jokaisesta ylimääräisestä tuttavasta saa lisäetua, mutta se on vain pikkukivaa.
Facebook-pelien kuplan puhkeamisesta on jo puhuttu, kun pääpukari Zynga on kyseenalaisella toiminnallaan keittänyt itsensä konkurssikypsäksi. Ehkä kupla voi kuitenkin puhjeta iloisemmalla tavalla. Hyvät pelit jäävät ja ihmisiä lyhytnäköisesti hyväksikäyttävä roska katoaa.
Antamalla minun nauttia pelaamisesta omaan tahtiini ja pienellä kaveripiirillä, Marvel: Avengers Alliance sai minut levittämään hyvää sanaa. Tein jopa sen, mitä koskaan uskonut tekeväni eli tiputin kourallisen oikeaa rahaa pelin joulutarjoukseen. Kun tuntuu, että sain tehdä sen vapaaehtoisesti eikä kyseessä ollut mafia-henkinen suojelumaksu, siitä ei jäänyt edes pahaa makua. Siinä on jo joulun ihmettä.
P.S. Uuteen vuoteen sopii mainitsemani Hotline Miamin ääniraita. Kuunnelkaa jos ette usko.
M.O.O.N.:in Hydrogen kuulostaa juuri siltä, että nyt pelataan eläinnaamioista sarjamurhaajaa, ja Perturbatorin Miami Disco retroweivailee kuin ikivanha pelimusiikki ja Spin Me Right Roundin kaltainen kasaridisco olisivat löytäneet toisensa.