Edellisestä omasta blogikirjoituksesta on vierähtänyt jo tovi. Sen jälkeen E3-messut tulivat ja menivät, vietettiin kesälomat ja kasattiin parit Pelaaja-lehdetkin, joista tuorein lähti painoon kuluneella viikolla. Siinä samalla toimituksessa on harjoiteltu teitittelemään GamesCom-messuilta hiljattain palannutta uutta Herra Päätoimittajaa. Nyt sitten ihmetellään, kuinka elokuu lähenee jo uhkaavasti loppuuan ja hämmästyttävän laadukkaalta vaikuttava loppuvuoden pelitulva tekee tuloaan. Hei, ehkäpä tästä sittenkin saa ihan kohtalaista – vaikkakin turhan itsekeskeistä – läppää aikaiseksi.
Erinäisistä syistä kesällä tuli pelattua suunniteltua enemmän, mikä tietysti oli plussaa omaa vinoa pelipinoa ajatellen. On jotenkin piristävää (ja sosiaalisen elämän kannalta masentavaa), että tietää ainakin osan lukuisista rästipeleistä olevan pois jaloista pyörimästä, etenkin näin vuoden kiivaimman pelikauden alla. Astetta vanhempiin kesällä läpäistyihin peleihin lukeutuu Mass Effect 1 ja 2, joiden pelaamisen perään täällä toimituksessa on kuumotettu melkoisesti. Kaksikko kieltämättä iski, jopa lisäsisältöineen, vaikka kummassakin olivat omat heikkoutensa ja vahvuutensa.
Itselleni ensimmäinen Mass Effect oli tietyssä mielessä juuri passeli kokonaisuus, sillä säädettävää ja omaan pelityyliin vaikuttamista oli omaan makuun juuri sopivasti. Ainoaksi todelliseksi riesaksi osoittautui ylitsepursuavan esinevalikoiman ajoittainen tyhjentäminen ja maisemakattausten kierrätys, etenkin sivutehtävissä. Näistä molemmat saatiin onneksi karsittua jatko-osasta. Toisaalta karsimista on tapahtunut monessa muussakin asiassa sujuvamman toiminnan ottaesse astetta isomman roolin. Siitä huolimatta jatko-osakin miellytti, etenkin ympäristöjen vaihtelun ja vieläkin kiinnostavampien hahmojen ja valintojen ansiosta. Kolmannen osan suhteen on hieman pelonsekaiset tunteet. Ymmärrän kuitenkin täysin, että toiminnallisemmat ja pelin muut osa-alueet epähuomioon jättävät trailerit ovat vain mielenkiintoisempaa katseltavaa, etenkin messutapahtumissa.
Mass Effectin jälkihuuruissa korkkasin myös pitkään hyllyssä olleen Alpha Protocolin. Toimintaroolipelin ja agenttiseikkailun risteytys tuntuu ajatuksena suorastaan erinomaiselta, ja pelissä onkin lukuisia onnistuneita hetkiä ja ideoita. Harmi vain, että kankeahko pelimekaniikka ja hieman kiirehditty tarinakokonaisuus vie koko hoidolta sen parhaimman terän, mutta ei se estänyt agenttihörhöä viihtymästä pelin parissa. Pelatessa ajattelin silti vähän väliä, että olisipa mahtavaa pelata samantyylisillä valinnoilla höystettyä Metal Gearia…
Muihin vähän vanhempiin läpäistyihin peleihin lukeutui Super Mario Galaxy 2, jota olin jo puoleen väliin asti pelannut, ja jonka erinomaiseksi olin jo silloin todennut. Harmiksi jatkamiseen tarjoutui tilaisuus vasta nyt, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Marion edellistä lumoavampi avaruusmatka on vihdoin läpäisty – edes minimitähdillä. Myös toinen henkilökohtainen ikuisuusprojekti, Splinter Cell Conviction, tuli läpäistyä. Vaikka alkuun toiminnallisempi ote ei iskenyt, lopulta se tuntui mukavan virkistävältä. Ainoa ongelma oli, että pitkien toiminnallisempien tapahtumien jälkeen ajattelumaailma oli vaikea taittaa niihin muutamiin tehtäviin, joissa viholliset eivät saaneet tehdä Kalastaja-Sampasta lainkaan havaintoja.
Astetetta tuoreempiin läpäistyihin lukeutui muun muassa Duke Nukem Forever (kyllä se kertaalleen on läpi pelattava!), yhä loistava Beyond Good & Evil HD, lumoava Outland sekä alkuun innostanut ja loppua kohden puuduttanut inFamous 2… Näitähän riittää, eikä pino tunnu silti hupenevan tarpeeksi… Niin, sekä L.A. Noire, joka ei iskenyt niin paljon kuin odotin ja toivoin.
Loppuvuoden tarjontaa katsoessa on pakko ihmetellä, mistä repäisee ajan kaiken pelaamiseen? Uncharted 3, Batman: Arkham City ja Assassin’s Creed Revelations tulevat varmasti pelattua vaikka mikä olisi. Olen myös säästellyt perinteistä ja muutaman vuoden tauolla ollutta Metal Gear -maratonia Metal Gear Solid HD Collectioniin julkaisuun. Odotuslistalla on myös lukuisia muita lupaavia pelejä, mutta onneksi monet niistä voi yrittää napsia arvosteltavaksi… Hyvää alkavaa syksyä kaikille pelipinojensa kanssa painiville!