Elokuu ei ole ollut erityisen hyvä kuukausi.
Samana päivänä kuin saamme PES 2008:n, Xbox 360 -testikonsolimme hajoaa.
Langaton nettini lakkaa toimimasta kotona. Menee päivä kunnes älyän, että reititin (tai mikä nyt onkaan) on rikki, valot eivät pala. Adios.
Alun perin tarkoitukseni oli kirjoittaa päiväkirjatyyliin ja kertoa, mitä minäkin päivänä on tapahtunut, mutta tästä tuli nyt jälleen vähän vapaamuotoisempi setti.
Sunnuntai 12. elokuuta
Herään 09:30, eli epätavallisen aikaisin. Pelaan pari tuntia Medal of Honor Airbornen ennakkoversiota. Peli ei ole lainkaan hullumpi, vaikka moni asia siinä ärsyttääkin suunnattomasti. Pelaan jonkin verran myös Madden 08:aa Xbox 360:lla, mutta se ei vakuuta. Meininki tuntuu samalta Maddenilta kuin vuosia sitten. En jaksa innostua.
Eilen pelasin Heavenly Swordin läpi ja kirjoitan siitä toisen mielipiteen tulevaan Pelaajaan. Peli on lyhyt, mutta viihdyttävä.
PS3:lla pelaan NHL 08:aa. En olisi uskonut innostuvani näin paljon lätkäpelistä. Mietin mihin kirjoittaisin pelistä, todennäköisesti tähän blogiin.
NHL 08
En ole lätkäpelien suurin ystävä, mutta NHL 97:ää ja jotakin 2000-luvun alun versiota tahkosin lähes samalla kiihkolla kuin Pro Evolution Socceria. NHL2K-sarjaa tulee pelattua ja seurattua paljon, koska muutama hyvä ystäväni työskentelee sarjan parissa.
Tuntuu siltä, että NHL 08 on vuosien tauon jälkeen se NHL-peli, jota tulen tahkoamaan todella paljon. Ehkä jopa pelaan jotakin liigatilaa. Sen verran koukuttava ja toimiva lätkäpeli on ennakkoversion perusteella kyseessä.
Kun homma toimii, se vain toimii. Ei sitä niin hirveästi enempää tarvitse selittää. NHL 07:n mailankäsittelyuudistukset ovat ehkäpä suurin syy siihen, miksi NHL 08 iskee niin helvetin kovaa. No ei, loppujen lopuksi peli iskee, koska se on todella kova ja ammattitaidolla koostettu peli, jossa ei ole menty liiallisuuksiin kuten Maddenin kanssa. Madden on jo niin täyteen ahdettu turhiakin liikkeitä ja ohjauskikkoja, että se on jo liikaa.
Mailankäsittely oikealla tikulla on erinomainen uudistus. 08-versiossa Skill Stickiä ei ole lähdetty muuttamaan liikaa, mutta yksi uusi hyvä ominaisuus löytyy: vispaamalla L1-nappi pohjassa kiekon saa irti lavasta, jolloin on teoriassa mahdollista tuupata kiekko puolustavan pelaajan ohi ja kiertää pelaajallaan pakki ja napata kiekko takaisin lapaan. Tämä ei tietenkään onnistui erityisen helposti, mutta L1-napin kautta voi tehdä myös yksinkertaisempia ja tehokkaita harhautuksia.
PlayStation 3 -version ruudunpäivitys on vakaat 30 fps, eli puolet hitaampi kuin Xbox 360 -versio, mutta tämän pelin tapauksessa erot eivät ole niin suuret. Oikeasti. NHL 08 toimii erinomaisesti molemmilla alustoilla. Toki jos pelit pyörivät viereisillä näytöillä, erot ovat selvät, mutta eivät ne loppujen lopuksi pelatessa tunnu paljoa. Tärkeämpää on, että ruudunpäivitys on PS3-versiossakin täysin tasainen. Silti, on se todella köyhää, ettei EA kykene hoitamaan PS3-versiota kunnolla, jos kerran NHL 2K8 tulee olemaan 60 fps molemmilla konsoleilla.
Takaisin lauantaihin…
Tsekkaan Chelsea–Birmingham-ottelun, jossa Mikael Forssell aloittaa maalitehtailun. Toivottavasti mies pysyisi nyt ehjänä koko kauden. Kirjoitan tulevan Pelaajan PS3-featuren loppuun ja lähetän sen eteenpäin muulle toimitukselle, joka pistää siihen vielä omat lisänsä.
Pakkaan kamani ensi viikon reissua varten. Olen lähdössä Vivendin Gamers Week -tilaisuuteen, joka järjestetään Kaliforniassa Palm Springsissä. Käyn vielä yömyöhään pyöräilemässä, kun ilma on niin hyvä.
Maanantai 13. elokuuta
Herätys 04:00. Lentoni lähtee 06:15. Parin tunnin kuluttua olen Amsterdamin Schipolin lentokentällä. Olen viettänyt siellä aivan liian paljon aikaa. Edellinen toimitusjohtajamme totesi minulle joskus ihmetelleensä vaimonsa kanssa, kuinka kestin jatkuvaa matkustelua, odottelua ja lentokenttäsäätämistä ja pystyin silti tekemään kaiken tarvittavan työn. Ehkä se on elämäntapa, mutta samalla kaikkeen tottuu. Toki tykkään matkustaa, mutta päivän kestävä matkaaminen yhden tai kahden päivän tilaisuuteen vähillä yöunilla on työtä. Ei se todellakaan ole lomaa. Töitä ei voi vain unohtaa pariksi päiväksi, joten vaikka olisikin muutama tunti vapaa-aikaa, niin sekin menee sähköposteihin vastaillessa ja niin edelleen.
Parin tunnin venailun jälkeen siirryn San Franciscoon vievälle lennolle, joka kestää 11 tuntia. Kone on vanha legenda: 747-400. Kyseessä on hyvin vanha kone, joten tiedän jo, ettei siellä ole esimerkiksi monitoreja jokaisessa istuimessa tai siistejä vessoja. Eikä olekaan, mutta istumatilaa on karjatilassakin varsin mukavasti.
En jaksa juuri katsoa pitkilläkään lennoilla leffoja, koska tuntuu aina siltä, että olen niin väsynyt. Teen töitä, jos ei väsytä liikaa. Kun läppärin akku hyytyy, luen tai yritän nukkua. Nukun tosi huonosti lentokoneissa tai oikeastaan kaikkialla muuallakin paitsi omassa sängyssäni.
Lehdissä kirjoitetaan paljon, kuinka lentokentillä, kuten Helsinki-Vantaalla, on mielettömät ruuhkat. En pitkään halunnut käyttää lentoyhtiöiden sähköisiä palveluja, mutta pari vuotta sitten sitten ryhdyin siihen. Tsekkaan itseni lennoille netistä päivä tai kaksi etukäteen, lentoyhtiöstä riippuen. Kentälle voi saapua lippujen kanssa, antaa laukut laukkutiskillä ja mennä suoraan turvatarkastukseen. Helsinki-Vantaalla on kolme turvatarkastuspistettä, mutta kukaan ei tunnut tietävän sitä kolmatta, joten sieltä pääsee lähes aina pahimmissakin ruuhkissa läpi minuuteissa. Ihmisillä tuntuu kestävän niin pirun kauan turvatarkastuksissa, vaikka kaikki ohjeet ovat selvästi näkyvillä. Kaikilta säästyisi aikaa jos jokainen hoitaisi homman kunnolla.
Olen jo oppinut tiettyjen lentoyhtiöiden palvelut. American Airlinesin lennoilla saa Starbucksin kahvia, KLM:n lentojen kahvi on hollantilaisen hirveätä ja kerman tai maidon sijaan annetaan creameria eli maitojauhetta. Air France on ainoa lentoyhtiö, jonka tiedän tarjoavan kaakaota, ja Lufthansan long haul -lennoilla me economy-luokankin matkustajat voimme hakea juustokinkkukolmioleipiä!
Väsyttää, mutta minulla on blogin kirjoittamisen ohella pari muutakin hommaa. H-Townin hallitus kaipaa minulta pitkää selontekoa, jonka teenkin mielelläni, mutta se vaatii minun olevan skarpimmassa kunnossa, kuin mitä olen. Syystä tai toisesta Maccini akku ei ole täydessa latingissa, vaikka se oli latauksessa. Tai sitten koneen akku vain alkaa vanheta.
Leffatarjonta lennolla on liian tuttu: Spider-Man 3 (nähty), Blades of Glory/Hokkarihemmot (nähty) ja kokoelma tv-sarjoja, jotka eivät kiinnosta. Mikä pahinta, paluulennolla on täysin samat leffat.
Saavun Palm Springsin paahtavaan kuumuuteen tasan 24 tuntia kotisängystä heräämisen jälkeen.
Tiistai 14. elokuuta
Herään 04:30. Tsekkaan sähköpostit, ja duunisäädöissä meneekin pari tuntia. Sitten käyn salilla ja uimassa, joka tekee todella hyvää vuorokauden matkustamisen jälkeen. Sitten käyn ns. raivo-aamiaisella. Koko tiistai päivä menee pelejä tsekkaillessa ja haastatteluja tehdessä.
Prototypen esitys on todella vakuuttava. Huh. Tämä pelitilaisuus on taas sellainen, joka saa tuumimaan, että onkohan tässä järkeä. Toisaalta sitä on onnekas, kun saa tehdä näitä hommia. Mutta työ aina ensin.
Palm Springsissä on noin 40 astetta päivällä, eikä yöllä ole paljoa viileämpi. Käyn parin päivän aikana suihkussa puolisen tusinaa kertaa. Ennemmin lämmin kuin talvi, mutta tällaisen lämpötilan kestäminen on kyllä vaikeata.
Keskiviikko 15. elokuuta
Menin nukkumaan jo 22:00 ja herään 05:00.
Näen ja pelaan useita pelejä: Timeshift, Alien Vs. Predator, Geometry Wars Wiillä ja pari muuta, joista ei vielä voi sanoa mitään. Jutut tulevat seuraavaan Pelaajaan.
Näen edellä mainittujen lisäksi myös kaksi peliä, joista emme voi puhua kuin vasta vuoden lopussa. Emme voi kirjoittaa peleistä, ennen kuin kustantaja antaa luvan. Olen helvetin innoissani molemmista peleistä. Toisen tuottaja on mies Riddickin, The Thingin ja Scarfacen takana. Hän tietää mitä tekee. Tulossa on vanha legenda, helvetin kova juttu. Kuvittelen jo, kuinka siistin kannen tästä pelistä saisi…
Se toinenkin peli on hyvin mielenkiintoinen. Ei näistä sen enempää. Kannattaa todella odottaa loppuvuoden Pelaajia, näistä peleistä ette Suomessa muualta lue. Näiden takia kannatti matkustaa maapallon toiselle puolelle.
iPhone
Sen verran vielä, että huh, kuinka jengi flossaa iPhone-luurejaan Jenkeissä. Kyllä sitä kelpaakin näytellä. Tekisin ihan samaa, jos omistaisin iPhonen. Sain näpistella luuria ja on se ihan uskomattoman seksikäs lelu. Käyttis toimii tosi hyvin ja luuri on vaan niiiiin tyylikäs.
Altaalla on meininkiä
Illaksi Vivendi on järkännyt on allasbileet, joten luvassa on hieman rentoutumista, joka on tervetullutta kahden päivän esittelyiden jälkeen. Saan kiskottua uikkarit hädin tuskin päälleni. Mental note: laihdu.
Hotellin uima-allasalue on varattu Vivendille, ja allas on täynnä porukkaa. Kaikki pelintekijät ja tuottajat ovat paikalla, joten bileissä on oivallinen tilaisuus saada lisää taustaa peleihin.
Juttelen pitkät tovit Prototype-pelin suunnittelijan kanssa, joka näyttää vähän Anthraxin Scott Ianilta. Hän on työskennellyt alalla pitkään, esimerkiksi Probella ja EA:lla. Juttelemme pitkät tovit avoimista pelimaailmoista ja tulevasta GTA IV:stä. Blogia lukevat muistavat varmasti Game Informerin Billyn, joka tuntuu esiintyvän täällä vähän väliä. Jauhamme hänen kanssaan ensi viikon Games Conventionista ja kaikesta muusta.
Ruotsalaiset piirittävät Timeshiftin tuottajan.
Juttelemme ruotsalaiskollegoiden kanssa Timeshiftin tuottajan Kyle Peschelin kanssa. Hän käyttää ihailtavissa määrin fuck-sanaa ja puhuu asiaa. Kyle tilittää siitä, kuinka hän jauhanut tästä pelistä jo neljä vuotta. Viihdyttävä kaveri.
Hän kertoo, kuinka Timeshift oli viime vuonna seitsemän bugin päässä julkaisusta. Sitten pelintekijäryhmä ja tuotantoporukka päättivät reagoida pelimedian hieman viileisiin fiiliksiin Timeshiftiä kohtaan. Vivendi päättää antaa pelille noin vuoden lisää kehitysaikaa, ja näyttäisi siltä, että tämä oli oivallinen veto.
Juttelen myös ensimmäistä kertaa amerikkalaisen G4-kanavan Xplay-peliohjelman juontajan Adam Sesslerin kanssa. Adam oli kunnon änkyräkännissä joka ilta. Olen nähnyt hänet monissa tilaisuuksissa, mutten ole uskaltanut mennä juttelemaan. Nyt päädymme molemmat baarissa jutustelemaan ja läppä lentää. Adam on todella hauska tyyppi ja tietää peleistä ihan helvetisti.
On mielenkiintoista kuulla Xplayn tuotannosta ja verrata sitä omiin getto-tv-setteihin. Liikutaan hieman erilaisissa tuotantoarvoissa ja budjeteissa. Xplaylla on tilaisuudessa Adam, yksi kaveri joka nauhoittaa kaiken pelimatskun, kuvaaja ja varsinainen pelitoimittaja, joka kirjoittaa Adamin kanssa tekstit. Kun tein tv-juttuja, toimin yksin, joskus kuvaaja messissä. Kyllähän se meininki siltä näyttikin. Muistan hyvin, miten hirveältä minun tai Huttusen kuvaama matsku näytti telkussa.
Parasta näissä karkeloissa on aina se rento meininki, joka johtaa vapaaseen keskusteluun.
En heti tiennyt, kuka lierihattuun ja valkoiseen pukuun sonnustaunut mies oli, mutta sitten saan tietää hänen olevan Peter Wanat. Mies on minun kirjoissani kuuma tuottaja. Hän oli iso osa Chronicles of Riddickiä, Scarfacea ja aikoinaan The Thing -peliä.
Wanat on erikoistunut tuottamaan hyviä lisenssipelejä. Hän ei tietenkään ota yksin kunniaa näistä peleistä, mutta hän oli isossa roolissa vaatimassa näille peleille enemmän kehitysaikaa ja osasi ohjata niitä oikeaan suuntaan. Keskustelen Wanatin kanssa parisen tuntia alkoholin virratessa ja miehen intohimo alaa ja pelien tekemistä kohtaan on mahtava. Hänellä on todella paljon näkemystä, ja kyselenkin häneltä yhtä sun toista miehen tuottamiin peleihin liittyen. Paljastui muun muassa, että kehitteillä oli The Thing 2, mutta se hyytyi kehityshelvettiin ensimmäisen pelin ja jatko-osaa kehittäneen englantilaisen Computer Artworksin mennessä nurin. The Thing oli jännittävä ja erinomaisesti toimiva peli, joka taidettiin arvostella ihan Pelaajan alkuaikoina.
Pelintekijäryhmäthän kanavoivat välillä kustantajien rahoja ties mihin, kuten monessa muussakin bisneksessä. Legenda kertoo, kuinka aikoinaan Warhammer-peliä kehittänyt Climax kanavoi peliin tulleet rahat teknologiakehitykseen, joka johti Sudekiin. Japanilainen Level 5 tuhlasi pari vuotta True Fantasy Live Online -roolipelin tekemiseen Xboxille Microsoftin rahoilla. Syy siihen, miksei peli kehittynyt tarpeeksi, oli se, että Level 5 kehittikin rahoilla PS2-pelimoottoria, jolla tehtiin Rogue Galaxy ja myös Dragon Quest VIII. Tämä oli yleisesti tiedossa Japanissa, jossa Microsoft tarjoili auliisti rahaa pelintekijöille.
Vastaava tapaus oli Yoshiki Okamoton Game Republic -studion toiminta Xbox 360:n Japanin-lanseerauksessa. Game Republicilta tuli peli Xbox 360:n julkaisuun, mutta kyseessä oli ankea Mario Party -klooni. Pääosa resursseista meni Genji 2:n kehittämiseen… Massive damage vaati varmasti paljon kehitysaikaa! Tosin, ei Genji 2:lla paljoa juhlita.
Niin, Wanat totesi, että The Thing 2 ei edistynyt mihinkään, jolloin hän lähetti apulaistuottajansa pelinkehitysryhmän luokse. Tuottaja sai huomata, ettei jatko-osan tuotanto edistynyt lainkaan, jolloin koko projekti lopahti. Creative Artworks hyytyi nopeasti tämän jälkeen.
Meininki altaalla jatkuu yömyöhään. Levyjä soittaa DJ-pariskunta, jonka nimeä en muista. Mies näyttää hieman Proteukselta. Duo soittaa vain mash uppeja, jossa acapellat soitetaan toisen biitin päälle. Yksi ainakin jäi mieleeni: Nirvanan Smells Like Teen Spiritin musat ja Michael Jacksonin Beat It -biisin sanat päällä. Toimii – det funkar!
Jenkkityyliin musa soi liian kovaa, mikä toi viranomaiset paikalle.
Käyn kysymässä, olisiko heillä House of Painin Jump Around -biisiä. Nainen ilmoittaa ettei ole, mutta On Point -biisi löytyy ja se on kuulemma hänen suosikkinsa. Mahtavaa! Pyydän heitä ystävällisesti soittamaan biisin. Menen takaisin altaaseen ja noin viiden minuutin kuluttua kuulen kertosäkeen: ”When it’s to rock a funky jam, I’m the man, when it’s time to rocka funky joint, I’m on point…” Laulan mukana keskellä uima-allasta ja DJ-nainen osoittelee naureskellen miehelleen, kuinka diggailen heitä ja heilun vedessä.
Mahtava päivä.
Torstai 15. elokuuta
Helvetin huono päivä.
Tervetuloa kansainvälisen lentomatkustamisen huonoihin puoliin. Herään 05:00 ja lähdemme 05:45-kuljetuksella lentokentälle. Sieltä jatkamme puolentoista tunnin lennolla San Franciscoon, jossa lento Amsterdamiin on kuuden tunnin kuluttua. No, saavumme ruotsalaiskollega Jonaksen kanssa San Franciscoon. Koska odotus on pitkä, käymme kaupungin keskustassa aamiaisella. Sitten tulemme takaisin kentälle ja saamme tietää, että lento on ainakin neljä tuntia myöhässä. Mahtavaa. Se tarkoittaa tietenkin sitä, että emme ehdi jatkolennoille. Näillä näkymin ehdin itse viimeiselle lennolle Helsinkiin ja olen kotona joskus perjantaina puolenyön aikaan. Kotimatkaa kestää yli 30 tuntia.
Ruotsin Super Play -lehden nuori toimittaja ei vielä osaa sekoittaa työtä ja bailaamista oikeassa suhteessa. Kuten Dr Dre sanoi: ”Now anybody who knows Dre knows I’m about fast cars and Alize, partyin’ all day, but I handle my business ’cause it’s work before play”. Siis työt ensin. Kyllä töiden jälkeen drinkki maistuu, mutta aamulla ollaan hommissa ja skarppina. Eikä myöhästytä lennolta, koska ei herätä ajoissa. Ei näin.
Vietän vuodessa pelottavan määrän tunteja lentokentillä, mutta aika hyvin siellä saa töitä tehtyä. Eipä paljon muuta juuri voi.
Ensi kertaan!
Matkalla kuunneltua:
Peter Gabriel: Digging in the Dirt
Alice Cooper: Poison
Avain: Silloin ennen
The Game: Old Gunz feat. Rockstar
Paula Abdul: Rush Rush
Guns ’N Roses: Better