Olin kirjoittelemassa taas ihan muista aiheista, mutta jostain syystä luovuuteni ehtyi viime metreille. Vaikka kirjoittajan tukoksena tunnettua tilaa ei loppupeleissä pääse kärsimään liian usein, on se ilmestyessään erittäin kiusallinen vaiva. Tehdastyöläinen tekee fyysistä työtä liukuhihnaperiaatteella, mutta sama tahti harvemmin pysyy luovassa hommassa yllä. Tavallisena päivänä aihe kuin aihe tuntuu tuottavan sisältöä lähes itsestään, mutta ei niitäkään päiviä voi olla alituiseen.
Viime aikoina olen lukenut paljon keskustelua Twitterissä videopeli- ja verkkomedian tilasta, siitä miten vaikea alalla on menestyä ja etenkin siitä, miten rahaa ei riitä kaikille, koska internet ja kilpailu. Ja se on ihan totta. Freelancereita ja sekatyöläisiä on aikamoinen arsenaali varsinaisten kokopäivätoimittajien rinnalla, puhumattakaan intohimoisista harrastelijoista, jotka tekevät hommaa ilman erillistä palkkiota. Onhan se selvää, että pelkästään satunnaisilla kirjoituspesteillä ei kukaan elä. Innokkaita tulijoita riittää, eikä tarvittavan väkimäärän palkkaamiseen välttämättä ole silti riittäviä resursseja. Keikkailijan palkkaaminen kun tulee huomattavasti vakihenkilöstöä edullisemmaksi.
Mainostulot kattavat tuloista ison siivun ja informaatiotulvan vuoksi minkäänlaisia kävijämaksuja on hankala ajatella asettavansa. Miksi kukaan maksaisi tiedosta, jonka saa valmiiksi pureskeltuna jo jostain muualta. Verkossa kaiken pitäisi olla ilmaista, ja tuoretta, mielellään laadukasta sisältöä jatkuvana virtana jokaisen ulottuvilla. Kun yksi osoite ei tunnu sitä tarjoavan, siirrytään aidan toiselle puolen, niinikään penniäkään likoon laittamatta. Ne tiettyyn sivustoon ja sen sisältöön mieltyneet uskolliset lukijat jäävät auttamatta vähemmistöön. Vähemmän tuloja heijastuu luonnollisesti menoeriin, joista suurimpiin henkilöstökulut lukeutuvat.
Sisällön tuottaminen ei loppujen lopuksi ole kovinkaan monimutkainen prosessi. Minä voin kirjoitella ummet ja lammet kokemuksistani päivän aikana. Kahvi oli kuumaa ja sitä oli riittävästi, mutta voileivältä unohtui kurkut. Luultavasti informaatioarvo ei päätä huimaa, eikä ketään kiinnosta, mutta ainakin tekstiä syntyy ja paljon. Haluaisin ajatella tekeväni pääsääntöisesti niin hyvää jälkeä, kuin suinkin kykenen. Usein se vaatii ajan uhraamista tutkimistyölle tai pelimedian huomioiden itse pelin pelaamiselle. Kyllä minä aukeaman arvion työstän nopeasti, mutta sen edellytyksenä on tiedettävä mistä puhuu. Siihen menee aikaa, mutta lopputulos tekee sen kannattavaksi.
Se miten tämä kaikki liittyy huonoon kirjoituspäivääni on aika ilmeistä. En halua julkaista mitään luokatonta ripulia vain siksi, että voisin hyvillä mielin ajatella viikon työn olleen tehty. En myöskään halua mieltää mitään luovaa työtä merkityksettömäksi kertakäyttöviihteeksi, koska täysin samaa sisältöä on mahdotonta saada muualta. Joskus osun napakymppiin ja ajoittain menen hyvällä vauhdilla ohi, mutta ainakin haluan ajatella nähneeni vaivaa kirjoittamani jutun eteen, oli se sitten helppoa tai ei. En ota marttyyrin viittaa harteilleni, mutta olisi silti ihan kaunis ajatus saada ratkottua näitä verkkojournalismin haasteita alasta riippumatta.
Jenni Ahlapuro