Sosiaalinen mediani sekä aika ajoin myös oikean elämäni sosiaaliset piirini täyttyvät säännöllisen epäsäännöllisesti mutinalla siitä, miten se nykyinen konesukupolvi nyt on ihan huono, eikä pelejäkään ole ja kaikki on huonosti. Ihan hukkaan meni huonona ajankohtana julkaistu laite, kun pelattavaa ei ole yhtään. Vaikea silti uskoa, että viime vuoden marraskuusta lähtien markkinoilla olleet laitteet päätyivät kaikilla vain paperipainoiksi.
PlayStation 4 -konsolilla on Euroopassa saatavilla tänä päivänä yli kuusikymmentä nimikettä. Luonnollisesti joukkoon mahtuu laadullisesti laajalta skaalalta lähes mitä vain, mutta on oikeasti vaikea uskoa ettei tällaisesta joukkiosta löydä itselleen mitään pelattavaa. Kirjoittelin viimeksi siitä, miten Xbox One on jäänyt vähän nurkkaan ja se on sentään Suomessa ihan ymmärrettävää. Pelien puuttumista on vaikea surkutella, kun laitettakaan ei ole kotimaassa virallisesti saatavilla.
Minäkin haluaisin tiettyjä pelejä juuri nyt. Massiivisten roolipelien ystävänä en ole saanut nykyiselle raudalle oikeastaan mitään, mutta entäs sitten? Onhan minulla valinnanvaraa muuten vaikka kuinka. Geneeristä verkkoräiskintää löytyy peräti kolmen pelin verran, ja mikäli Killzone, Battlefield ja Call of Duty eivät juuri sillä hetkellä napostele, voin aina heittäytyä titaanin selkään. Kavereita voi nokitella myös taitoja Trialsissa tai Resogunissa samalla hioen. Pelasin jälkimmäistä tuntikaupalla jouluaattonakin, kun se oli niin hyvä ja ihan perkeleen nätti.
Monet nimikkeet on saatavilla useammallekin eri alustalle, ja sekin on oikeastaan ihan hyvä. Ei minua harmita, että ehdin jo pelata tuoreimman Assassin’s Creedin vanhalla raudalla, koska tein itse sen valinnan. Esimerkiksi Thief on julkaistu jo nykyisen sukupolven aikana, jolloin pelaaja voi tehdä alustavalintansa heti kättelyssä. Ja entäs sitten jos Tomb Raider on jo vuoden vanha peli, minä en ole sitä loppuun asti koskaan ehtinyt pelata. En koskaan omistanut peliä edellisellekään raudalle, joten ostopäätökseni oli aika helposti perusteltu – ainakin itselleni.
Jos nyt joku haluaa loukkaantua siitä, että kohtalaisen tuoreita, jo julkaistuja pelejä tuodaan myös uusille laitteille, niin sen voi ihan vapaasti tehdä. Minulle se tarkoittaa lähinnä valinnanvaraa myös niille ihmisille, jotka aloittavat videopelaamisen juuri nyt tai jotka eivät ole vielä ehtineet jokaista peliä vielä pelaamaan. Myös indie valtaa hyvin alaa ja esimerkiksi Fez teki minut onnelliseksi yksinkertaisen toimivalla toteutuksellaan. Ei minua kiinnosta jos juuri sinä olet pelannut sen jo jollain muulla alustalla.
Ja jos tuoretta peliteknologiaa kauniisti edustavat pelit, kuten vaikkapa InFamous: Second Son tai Ground Zeroes eivät kiinnosta, niin mitäs sitä sitten uusilta laitteilta haluttaisiin? Lisää pelejä? Koska niitä ropisee hyvää tahtia pitkin vuotta, kaikille alustoille. Kärsimättömänä ihmisenä ymmärrän kaikkimullehetinyt-asenteen, mutten allekirjoita sitä. Pidän vain vähän absurdina ajatusta siitä, miten mitään pelattavaa ei tunnu tietylle ryhmälle ikinä löytyvän. Minä kun en ole ehtinyt vanhoja konsoleitani juuri käynnistelläkään. Ei se ole se räjähtävä lähtö, vaan se piilevä potentiaali.