Niin kutsuttu hype pilaa pelaajalta paljon. Suhteettomia odotuksia luodessa seuraava messiaspeli saattaakin julkaisussa osoittautua taas yhdeksi keskiverroksi toimintaseikkailuksi. Tai mitä näitä nyt on. Seuraa pettymys, jolloin ihan hyvä ja toimivakin teos nähdään automaattisesti huonona, eikä suruvuodatukselta vältytä hyvään toviin. Luonnollisesti vastuullinen markkinointi ei pyri luomaan epärealistisia odotuksia tuotetta kohtaan, mutta kaikkihan me tiedämme, että se harvoin menee niin.
Innostuminen on hieno asia. Innostuneet ihmiset saavat asioita aikaan ja näkevät ympärillään paljon positiivista. Fanaattisuus puolestaan on ilmiö, jossa henkilö suhtautuu tiettyyn asiaan hyvin kiihkomielisesti. En sano, että hype-ilmiö olisi puhtaasti fanaattisuuteen verrattavissa, mutta tietynlaisia yhteisiä sävyjä voi silti löytää. Yli-innokkaasti jotakin tiettyä peliä odottava pelaaja ei välttämättä näe metsää puilta, ja keskittyy helposti liikaa omaan mielikuvaansa siitä, millainen tämän kaivatun teoksen tulisi olla.
Omaa suosikkiaan seurataan ja puolustellaan kiihkeästi, mutta julkaisupäivän koittaessa hahmo ei ollutkaan mieluisa. Tai auto oli huono. Minipeli ei ollut yhtään kiva ja tietynlainen mekaniikka paljastui liian yksinkertaiseksi. Oikeastaan koko maailma olikin tunkkainen ja ankea, kun toisessa pelissä paistaa aina aurinko. Tiedän mistä saarnaan, koska olen ollut samassa tilanteessa tuhannesti itsekin. Minä saan olla kriittinen, sillä siitä minulle maksetaan, mutta myönnän silti kokevani ajoittain turhaa mielipahaa oman asenteeni vuoksi. Sen ymmärtäminen on tuonut erilaisen tavan suhtautua peleihin, jotka aikaisemmin olisin ehkä mieltänyt pettymyksiksi.
On ollut surullista seurata esimerkiksi nyt Watch Dogsin saamaa ruodintaa. Odotuksia ladattiin paljon, tein niin itsekin, eikä peli pystynytkään lunastamaan niitä kaikkia millään. Paljon asioita olisi voinut tehdä toisin, tai miettiä kokonaan uudelleen, mutta siitä huolimatta kyseessä ei kuitenkaan ole huono peli. Ei siitä pitkä aika ole, kun Thief koki samanlaisen kohtalon kaikessa lineaarisessa mukahiippailussaan. Minäkin toivoin enemmän, mutta sain silti ihan hyvin viihdyttäviä iltoja vietettyä sen parissa. Minulla oli hauskaa, molempien kanssa.
Me pelaajat olemme saaneet nauttia peleistä, jotka pitävät rimaa todella korkealla. Toisin sanoen olemme saattaneet tottua jopa liian hyvään, ja odotamme lähtökohtaisesti liikoja peleiltä, jotka eivät mitenkään voi yltää puhtaaseen kympin suoritukseen. En sano, etteikö markkinointiosastoilla ole taitoa luoda hypeä kuin tyhjästä, mutta ihan perinteisellä asenteiden tarkistuksellakin pääsisi niin paljon pidemmälle. Tärkeintä kuitenkin on nauttia niistä peleistä ja suhtautua niihin sellaisina, kuin ne ovat.
Jenni Ahlapuro