Raha on asia, joka puhuttaa monia. Sen olemassaolo mahdollistaa erinäisiä asioita niin pelaajille kuin niiden kehittäjillekin, mutta sitä on aina saatava jostakin. Konsolipuolella ladattavat lisäsisältöpaketit ovat jo pitkään olleet yleinen käytäntö lisäansion tienaamiseen. Karttapaketit, pelin etenemistä avittavat resurssit ja lisätehtävät tekevät kauppansa, vaikka hintalaatu-suhde ei aina kohtaakaan.
Kausipassit tekevät ostamisesta entistä helpompaa ja moni haluaa tukea suosikkipeliään myös tällä tavoin. Etukäteen maksettu maksu oikeuttaa pelaajaa lataamaan haluamansa tulevat sisältöpaketit ilman lisäkustannuksia, mutta näin toimiessaan tämä ottaa tietoisen riskin siitä, että hankinta saattaakin olla lähinnä sika säkissä.
Ubisoftilla ollaan kovasti sitä mieltä, että pelaajat alkavat pikkuhiljaa hyväksymään bisneksen ja jopa pitämään siitä. Luonnollisesti tämä edellyttää jossain määrin reilua ja läpinäkyvää asennetta kehittäjiltä, sillä kukaan ei halua maksaa tunteakseen oloansa hyväksikäytetyksi. Epäreilu kilpailuasetelma tai tunne siitä, että tämän tietyn asian olisi pitänyt olla jo itse pelissä ovat puolivillaisia asuste- ja mökinrakennuspaketteja suurempia rikoksia. Jälkimmäisestä on kokemusta Ubisoftillakin.
Tyhmä ei ole se, joka pyytää, mutta silti näen jatkuvasti liian monta maksullista lisäkilkettä, jotka antavat ostajalleen hyvin vähän. Näen asioita joita en halua tai kaipaa peliini, mutta aina löytyy joku muu joka maksaa. Ja siksi näitä tehdään. Voidaan jopa ajatella, että jatkuva lisäsisältörumba on monille pelaajille hyväksytty asia myöskin sen puolesta, että siihen on ollut lähes pakko tottua.
Aikoinaan sitä oli onnellinen, kun juuri sen hetken suosikkipeli saikin jatkoa vielä muutaman tehtävän verran, ensin laajempana lisälevynä ja sittemmin digitaalisessa muodossa. Nyt näitä suunnitellaan jo pelintekovaiheessa ja pelaajalla onkin monesti jo julkaisussa käsitys siitä, minkälaisia ladattavia palveluita tietty nimike lähitulevaisuudessa tulee sisältämään. Ajat muuttuvat ja se maksakoon, ken haluaa.
En osta kausipasseja turhan usein, sillä haluan aina tietää tarkalleen mistä maksan. Vaikka latailen ahkerasti lisätehtäviä etenkin tarinapohjaisiin peleihin, haluan pitää tietynlaisen kontrollin yllä. Teoriassa en siis halua maksaa Titanfallin karttapaketeista ennakkoon, ellei minulla ole mitään takeita siitä, että haluan pelata juuri niitä tiettyjä alueita ja pelimuotoja.
Käytännössä poikkesin kuitenkin ensimmäisen Expedition-paketin aikoihin omasta toimintamallistani, ja hankin itselleni kausipassin peliin hetken mielijohteesta. Toistaiseksi en ole katunut, ja vaikka olisinkin, kyseessä olisi silti minun ristini kantaa. Selvästi ekstraa peruspeliin antavat lisäpaketit tuntuvat nyt hyvältä ostokselta, eivätkä niitä hankkimatta jättäneet pelaajat jää minkäänlaiseen epäreiluun asemaan. Hyvä.
Vielä perustellummin hankin kausipassin Wolf Among Usin ensimmäisen episodin aikaan. Sen perusteella osasin jo suurin piirtein odottaa mitä tuleman pitää, ja tiesin pelaavani jokaisen jakson kaikesta huolimatta läpi, sillä olin erittäin utelias tarinaa kohtaan. Hajamieliselle kertamaksu oli erittäin tervetullut, ja rästiepisodit odottavat kiltisti jo ostettuina lataamistaan. Pelin rakenteeseen ei istu jaksojen sieltä täältä napsiminen, joten ratkaisu on äärettömän järkevä. Jälleen hyvä.
Digitaalisen lataamisen aikana hyllyyn jää pölyttymään entistä vähemmän muovikoteloita ja muuta oheismateriaalia. Suuntaus, jonka itse toivotan avosylin tervetulleeksi lieveilmiöineen kaikkineen. Haluan kuitenkin säilyttää pelit sellaisenaan pelattavina kokonaisuuksina, joihin saa maksamalla lähinnä jotain ihan muuta, ekstraa.
Jenni Ahlapuro