Me pelaajat olemme vähän erikoisessa asemassa edelleen. Vuonna 2014 lähes kaikki pelaavat jotakin, mutta mielikuvat hikisistä nörteistä kellariluolissaan tuntuvat pysyvän tiukassa. Elokuun pahimman helteen aikaan tämä saattaa osin toki pitää paikkaansakin, hieltä tuskin on säästynyt kukaan muukaan. Edelleenkin kohtaan tilanteita, joissa koen joutuvani selittelemään harrastustani, sitä laiskuussyistä kuitenkaan varsinaisesti tekemättä. Joskus touhuiluani pidetään nimenomaan sellaisena, päämäärättömänä puuhasteluna, joka vie turhaan aikaani minulle paremmin sopivilta aktiviteeteiltä. Ikäni ja sukupuoleni huomioiden monelta ei tunnu löytyvän ymmärrystä valintaani kohtaan.
Yle teki mainion kulttuuriteon näyttäessään Assembly Summer -tapahtumassa käytyjä Counter-Strike-, Dota- ja Starcraft-mittelöitä suorana lähetyksenä viime viikolla. En suoraan sanottuna ole kummoinenkaan penkkiurheilija, saati television katselija, mutta sydäntäni lämmitti siitä huolimatta melkoisesti tämä lajin saama huomio. Vaikka elektroninen urheilu itsessään ei ole mikään uusi juttu, on se silti kotimaassammekin jäänyt valtavirtamedioilta aika surutta huomioimatta. Digitaalinen elämäntyyli on tullut jäädäkseen, mutta sen yleinen hyväksyntä antaa tietyllä tapaa vielä odottaa itseään.
Haluan nähdä ajan, jossa myös pelaavan yhteisön ulkopuolella osataan arvostaa tätä yhtä harrastusta muiden joukossa. Mielestäni Yle otti askeleen oikeaan suuntaan näyttäessään myös hieman harvinaisempaa urheilumuotoa varsin hyvään esitysaikaan vieläpä. Perheen aivan nuorimmaisille vähemmän suositeltava CS GO nähtiin mainiosti lauantai-iltana nukkumaanmenoajan jälkeen, asianmukaisin sisältövaroituksin varustettuna. Kyseinen finaalimatsi on myös verkkopalvelu Yle Areenan katsotuimpana ohjelmana, enkä ihmettele.
Ylen väki hoiti ensikertalaiseksi tilanteen rautaisella ammattitaidolla antaen erinomaisen vastineen myös jälkikäteen heränneeseen keskusteluun väkivallasta ja ikärajoista. Ei tästä pitkä aika ole, kun pohdiskelin opintojeni tiimoilta viestinnän politiikkaa käsittelevässä esseessä suhdettani Yleisradioon ja sen tarjontaan veronmaksajan näkökulmasta. Nämä ovat niitä asioita, joiden rahoittamisessa olen mukana mielelläni. Tämä on myös suunta, jota toivon ylläpidettävän jatkossakin.
Me pelaajat osaamme olla todella elitistisiä joskus. Kasuaaligamerit puistattaa ja valtavirtaistuminen risoo. Suurille massoille suunnatut pelit luonnollisesti eivät miellytä harrastukseensa sydänvertaan vuodattavia hardcore-pelaajia, mutta ne kuitenkin ovat tasaisine rahavirtoineen alan elinehto. Samalla tapaa näkisin myös laaja-alaisen, massoille suunnatun medianäkyvyyden edistävän tietämystä ja ymmärrystä videopelaamista kohtaan. Nyt jos koskaan on korkea aika tarttua toimeen.
Jenni Ahlapuro