Juuri julkaistu ja hartaasti odoteltu uutuuspeli The Order: 1886 on saanut vähemmän mairean vastaanoton pelaajien keskuudessa. Sangen lyhyestä kestostaan moitittu teos täyttyy ohittamattomista välianimaatioista sekä valtaisasta määrästä quick time eventeinä tunnetuista reaktio-osuuksista, jolloin aktiiviselle pelaamiselle jää tuskastuttavan vähän ruutuaikaa. Muutamien tuntien kampanjan kylkeen ei ole ympätty puolipakollisia moninpelejä, tai muita trendikkäitä sivuaktiviteettejä, jolloin monet ovat ehtineet kokea mielipahaa pelin hinnoittelusta – samalla summalla pelaisi vaikkapa sadan tunnin verran Dragon Age Inquisitionia.
Omaan elämäntyyliini sopii lyhyet pelielämykset. Kestoltaan vaatimaton, mutta toteutukseltaan mieleenpainuva ja ajatuksia herättävä teos on lähtökohtaisesti puolivillaista aikasyöppöä huomattavasti parempi. Monilla varmasti kolkuttelee takaraivossa jonkinlainen mielikuva siitä, mikä on se ihanteellisin kesto nykyaikaiselle videopelille. Osa määrittelee sen genren ja osa omien mieltymyksiensä mukaan, eikä liian lyhyelle pelille ole mitään selkeää, universaalia määrettä. Lähinnä kyseessä on tunne siitä, ettei pyydetylle hinnalle saa riittävän oloista vastinetta.
Me olemme tottuneet sivutehtäviin, keräiltäviin esineisiin ja haalittaviin saavutuksiin – johonkin konkreettiseen syyhyn tarttua peliin toisenkin kerran. The Order: 1886 kärsii tämän lisäarvon puutteesta, mutta en kuitenkaan sanoisi, että kesto itsessään on pelin suurin ongelma. Ikävää tässä tapauksessa mielestäni on lähinnä se, että olen varsin tyytyväinen pelin nopeasti kiitäviin tunteihin. En minä haluaisi pelata tätä yhtään sen enempää kuin on suunniteltu.
Kyseessä ei ole erityisen mielenkiintoinen peli, sillä kovin tavanomainen pelimekaniikka yhdistettynä kehnoon tekoälyyn ei jaksa kiinnostaa. Kauniiseen pintaan kääritty pakkaus on ytimeltään kovin ontto ja hengetön kokemus. Se, miksi me ehdoin tahdoin haluamme pitää kiinni jostain totutusta aikamääreestä tämän pelin kohdalla, on se mitä minä ihmettelen. The Order: 1886 ei ole erityisen hyvä peli, eikä sitä tosiasiaa muuta mikään tuntimäärä maailmassa.
Tavallaan ymmärrän mielipahan siitä, miten täysihintaisen pelin voi halutessaan suorittaa alusta loppuun saakka läpi yhden päivän aikana. Onhan se silloin huomattavasti lyhyempi kuin moni muu samaan hintaan kaupiteltava lajitoverinsa, mutta toisaalta pelit ovat myös elämyksiä ja kokemuksia pelkän ajankulun lisäksi. Avoimen maailman moninpelihiekkalaatikkoleikkikenttiä riittää kolmetoista tusinassa, jolloin kompakteille kokonaisuuksille löytyy kyllä tilaa. Kaikki pelit eivät voi toistaa samaa kaavaa.
Pelin kesto ei automaattisesti luo hyvää kokemusta. Valitettavasti uskomattoman kaunis ulkoasukaan ei ainoana ansiona sitä tee.
Jenni Ahlapuro
Kommentit
kui jengi jaksaa urputtaa tämän kestosta kun mm.COD:t ei oo sen pitempiä joka vuosi.... ja kaiken huippu viime vuonna oli mgs ground zeroes hurjalla 15min-1h kestollaan.... mä ainaskin pelaan enemmä ku mielelläni 1886:n ja sen 6-9h keston.
Olen itsekin kallistunut mielummin lyhyehköjen, mutta tiiviiden pelikokemusten äärellle, joissa varsinainen tarinallinen pelattava rajoittuisi n. 8-15 tunnin mittaan. Tämän lisäksi kun pelissä on yleensä vielä ylimääräiset tehtävät ja muu koluttava, mikä automaattisesti nostaa peliaikaa n. kahteenkymmeneen tuntiin. Tykkään näköjään pienistä annoksista, 6-8 tuntiakin tarinallista osuutta kelpaa hyvin. Tietysti omaehtoinen pelimaailmassa harhailu voi vapaasti nostaa tuntimäärää olematta erityisen väsyttävää, mutta vähintään 50-tunnin annoksina huomiota osakseen vaativat pelit jäävät minulla kyllä pelaamatta.
Elokuvat kokemuksena maksavat noin 10e / 1,5h-3h, joten 60e pelin toivoisi olevan 6 kertaa pidempi kokemus, eli 9 - 18h. The Order: 1886 ilmeisesti hipoo tuon alarajaa. Tokihan pelit ja elokuvat ovat eri mediaa (mitä kaiken lukemani mukaan mm 1886 ei kunnolla ymmärrä).
Toisaalta voi verrata vaikka ravintolaillalliseen, mikä on yleensä lyhyempi ja monesti kalliimpi, mutta täyttää vatsan. :)
Yhdeltä istumalta läpi pelit on vähän niin ja näin. Kyl niitäkin jaksaa aina välillä mutta se uudelleen peluu on vähän sama ku hyvä leffa. Pari kertaa jaksaa putkeen mut seuraavan kerran sitten joskus kymmenen vuoden päästä. No toinen ääripää tietenkin on nuo ikuisuuspelit (itellä Morrowind). Mielenkiintonen jonka pariin jaksaa palata aina uudestaan ja joka kerralla löytää jotain uutta. Ja itellä ainakin toimii se et siinä on niitä sivutehtäviä joille lähtee haahuilemaan ja muistakkaan sitä päätehtävää.
Ernest Heminway (väitetysti) pystyi kertomaan tunteita herättävän tarinan pelkästään kuuden sanan avulla. Ja samalla moni kirjailija täyttää satoja ja satoja sivuja vaaleanharmaan entistä tylsemmillä ja tylsemmillä sävyillä.
“For sale: baby shoes, never worn.”
Omaan elämäntyyliini sopii lyhyet pelielämykset. Kestoltaan vaatimaton, mutta toteutukseltaan mieleenpainuva ja ajatuksia herättävä teos on lähtökohtaisesti puolivillaista aikasyöppöä huomattavasti parempi
Tämä. Nykyisin ostopäätökseeni vaikuttaa pelin kesto. Siis jos peli on lyhyt, tulee se todennäköisesti hankittua kuin kamala aikasyöppö, joka jäisi vain kesken.
Toisaalta voin alkaa katsomaan 1,5h elokuvaa ja puolivälissä yksinkertaisesti lopettaa koska on sellaista paskaa ja toisaalta voin katsoa sen 3h elokuvan ja saada parhaimman kokemuksen ikinä.
Pelin pituus todellakin vaikuttaa kuten Ground Zeroes jo muistutti aiemmin, tosin sen ongelmana oli että ihmiset tuntuivat ihan oikeasti tykkäävän siitä mitä se tarjosi, mutta sitten se vain loppui - ja ongelmahan ratkeaa aika mukavasti ostamalla se peli sieltä steamin alennuksesta 10€ hintalapulla.
En Orderia ole pelannut, mutta sen ongelma tuntuu olevan hieman toisenlainen: että se on pitkä elokuva mistä pitää maksaa 60€, kuten kirjoituksessakin mainittiin ettei se ole hyvä _peli_. Olen varma että jos peli oikeasti tarjoaisi jotain sisältöäkin niin varmasti olisi moni valmis lyömään tiskiin sen kyysikymppiä vaikka sisältöä ei olisikaan kuin sen 5h edestä. En myöskään oikein tajua välivideoiden paljoutta nykypeleissä, kun youtube ja twitch ovat juttu mutta...
Pitää kuitenkin muistaa ettei kaikkien pelien tarvitse eikä pidäkkäkän olla MMO tai JRPG pelejä mihkä pitää tuhlata sata tuntia ennenkuin pääsee lihaan käsiksi tai muutaman tunnin rakoja tarinassa. Itseasiassa tykkäisin että useampi peli olisi juuri sen muutaman tunnin ja saisi hyvälle tuulelle, koska vaikka JRPG genrestä tykkään niin sellaisen aloittaminen on aina oma juttunsa, Ni No Kunissa näytti olevan 100h takana ja steam näyttää Hyperdimension Neptuniassa 29h tällä hetkellä.
Pitäisikö julkaisijoiden miettiä pelien hintoja? Onko järkeä julkaista kaikkia pelejä suoraan 60€ hintalapulla, vai pitäisikö myös isojen AAA-pelien kohdalla miettiä edullisempaa hintaa?
Luin kerran erään tyypin kommentoivan Gamefaqs:lla, että hän on "läpäissyt Mass Effect Trilogian neljästi - kerran mies & nais renegadella sekä päivastoin - ja en voinut muuta kuin ajatella pelonsekaisella kunnioituksella, että missä ajassa tämä kaikki tapahtui? Jos kyseinen pelaaja keskittyi vain kaikkein tärkeimpiin tehtäviin, niin ei varmaan kovin kummoisessa... mutta jos hän oli kaltaiseni perfektionisti, jonka vain nyt TÄYTYI saada jok'ikinen pikkuduunikin alta pois, niin kuinkas sitten kävi?
Minulle ihanteellinen peli on sellainen, jonka saa pääpirteissään läpi noin viikon sisällä (edellyttäen, että yhtenä päivänä tulee keskimäärin pelattua 1-3 tuntia). Myös lyhyet, mutta kerronnaltaan intensiiviset muutaman tunnin pelit kuten Brothers: A Tale of Two sons ovat kova sana.
Tämä ei tarkoita, ettenkö voisi upottaa peleihini enemmän aikaa, kuten +40 tuntia (Okami, Mass Effect 1-2, varmasti kolmonenkin jahka ehdin sen pariin) tai jopa +200 tuntia (Pokemon White 2, joskin valtaosa tuosta ajasta oli elukoiden keräämistä pelin sisältä, kun en voinut vaihdella kenenkään kanssa). Erona lyhyempiin peleihin on kumminkin se, että näitä ns. ikusuusprojekteja ei tule läheskään yhtä helpolla pelattua uudestaan.
Lienee peli riippuvainen asia. Räiskeeltä ei nykyään voi oikeastaan odottaa kovinkaan pitkää, saatika kummoista kampanjaa, koska kaikki munat on ängetty siihen moninpeli koriin. The Order 1886 on toisaalta vain ja ainoastaan yksinpeli. Silloin oletusarvona voitaisiin olettaa, että kestoa olisi hieman enemmän, pelimekaniikat mielekkäät ja tarinan pitäisi olla kiinnostava ja/tai hyvin kerrottu. Pelillä on ilmeisesti merkittäviä puutteita kaikilla näillä osa-alueilla, joten en yhtään ihmettele pelin aiheuttamaa reaktiota.
Nakkasin pelin tekniikka demo koriin, joten en kyllä tiedä tuleeko sitä koskaan pelattua.