Olisin voinut tehdä sunnuntain ratoksi kepeän E3-koosteen, mutta rehellisesti sanottuna uskon tien päällä rähjääntyneen Arvekarin suoriutuvan siitä minua paremmin. Tasaisen pelivirran keskellä huomioni kuitenkin kiinnitti jälleen kerran eräs teema, joka saa minut usein puistelemaan päätäni. Taisin joskus luvata itselleni (ja kaikille muillekin) jättäytyväni ulos näistä sukupuoliaiheista, kun ne eivät minulle oikeastaan kuulu. Sukupuolineutraali suhtautumiseni on avoimen välinpitämätöntä esimerkiksi naishahmovääntöjä kohtaan, mutta kieltämättä viikolla hieman kiehahti. Rikon tässä siis päätöstäni taas kerran, mutta se ei varmasti yllätä enää ketään.
Kirjoittelin samasta asiasta jokunen kuukausi takaperin, joskin hivenen eri näkökulmasta. Tuolloin käsittelin lähinnä median suhtatumista naisiin pelialalla ylipäätään, ja tänään aiheena on jatkuvasti vellova keskustelu naishahmoista videopeleissä. Kuulun itse siihen koulukuntaan, joka pitää hyvin kirjoitetuista hahmoista sukupuoleen katsomatta. Rehellisesti, minulle ei ole tuon taivaallista väliä hahmoni sukupuolen kanssa niin kauan, kun tämä istuu tarinan antamiin raameihin luontevasti. Roolipeleissä valitsen hahmoni aina fiiliksen mukaan sen kummemmin miettimättä samaistumisaspektia. Avaruuskomentajana olen tottunut toimimaan miehenä, mutta Tamrielissa kohellan tyypillisesti aina naisena. En usko maailmani järkkyvän, mikäli roolit kääntyisivät päälaelleen.
Olen kevään mittaan pelannut tukun hyviä pelejä. Okei, olen pelannut oman osuuteni huonojakin, mutta kertaakaan en ole kiinnittänyt huomiota hahmojen sukupuoleen pintaraapaisua kummemmin. Oli hallussani sitten tulitukkainen prinsessa tai maskuliininen film noir-etsivä, huomioni on vienyt lähinnä omasta mielestäni oleellisemmat asiat. Tarina, pelimekaniikka, yleinen tunnelma… Kyllä te tiedätte. Ei minulle ole väliksi mitä sukupuolta tietty hahmo jossakin roolissa on, enkä kaipaa valinnan vapautta sen itseisarvon vuoksi.
Hyväksyn jollain tasolla porun tulevan Assassins Creed: Unityn naishahmojen puutteesta. En siksi, että kokisin ehdottoman tarpeelliseksi saada näitä hahmoja peliin. Alkuperäisen suunnitelman muuttaminen tuotannollisista tai taloudellisista syistä on lähtökohtaisesti ymmärrettävää, ja ihan ok. En ehkä ole samaa mieltä siitä, että tässä nipistettiin nyt oikeasta paikkaa, mutta se ei minua tapauksessa kiinnostakaan. Jännempää ovat kihisevät mielipiteen ilmaukset siitä, miten koko peliä tyrkätään boikotoinnin kohteeksi nimenomaan naishahmojen puutteen vuoksi. Minun veneenihän ei siitä keiku, jos joku ei halua pelata jotakin nimikettä väärän sukupuolen vuoksi, mutta en todellakaan pysty samaistumaan tähän ajatusketjuun.
Rainbow Six Siegeä demottiin messuilla moninpelimissiolla, jossa tavoitteena oli vapauttaa panttivanki, mieluiten elävänä. Miehiä ja naisia käsittäneessä hahmokavalkadissa oli kuitenkin perustavanlaatuista väärää, joka oikeutti jälleen absurdiin mielipahaan. Pelokas ja hätää kärsivä naisvanki oli ilmeisesti epäoikeudenmukainen ja esineellistävä tapa kuvata kyseistä sukupuolta. Kun yhdestä pelistä valitaan yksi mahdollinen tehtäväkokonaisuus näytettäväksi, voidaan vetää oikeutetusti herneet nenään siitä, että uhri nyt sattui olemaan nainen. Alistettu ja esineellistetty pahainen naisraukka. Pelialan misogynia sallii naispäähahmojen puuttumisen peleistä, ja pistää heitä tulilinjalle kuolemaan. Sivuhahmoiksi alistetut silmäkarkkistatistit, joista ei ikinä ole miksikään muuksi. Mitä näitä nyt on.
On ihan älytöntä lukea näitä juttuja samaan aikaan, kun julkistetaan uutta Tomb Raideria. Peliä, missä ilmeisen vahva nainen selviytyy uskomattomista tilanteista, ja saattaa hengiltä hirmuisen määrän väkeä – lähinnä miehiä. Kyseessä on kuitenkin hahmo, joka sukupuoleltaan voisi hyvin olla kumpi tahansa. Hyvin kirjoitettuja naishahmoja on, mutta en ymmärrä miksi niitä tarvitaan jokaiseen peliin.