Sunnuntaiblogi: Pelaaja se on kasuaalikin

Sunnuntaiblogissa pohditaan videopelien erilaisia yleisöjä, ja opitaan uutta kasuaalipelaamisesta.

30.3.2015 10:57

Pelaaminen on suositumpaa kuin koskaan, ja videopelit tavoittavatkin mielettömän määrän erilaisia yleisöjä lukuisten alustojen kautta. Näistä ison lohkon vievät erilaiset kasuaalipelaajat, jotka monesti kaipaavat helposti lähestyttävää ja pintapuolisempaa kokemusta tosiharrastajiin verrattuna. Satunnaisen pelaamisen funktiona on viihdyttää ja tarjota ajankulua tai onnistumisen tunteita, mutta into rajoittuu monesti tiettyyn tai tietyntyyppisiin peleihin ja jää usein arjessa sivuosaan muilta aktiviteeteiltä. Pelaamisesta on tullut suuren yleisön viihdettä, jolloin myös pelien kuluttaminen on muuttunut oleellisesti.

Vannoutuneimpien harrastajien keskuudessa kasuaalipelaajille on aina naureskeltu. Pieneksi näpertelyksi mielletty puuha tuntuukin raskassarjalaisesta varsin köykäiseltä huvilta, mutta huolta on aiheuttanut myös pelaamisen valtavirtaistumisen mahdolliset vaikutukset tarjottavaan sisältöön. Suurelle massalle suunnatut videopelit pyrkivät miellyttämään mahdollisimman monia, jolloin kaikista kokeellisimmat ideat toteutuvatkin lähinnä pienissä indie-tuotannoissa. Kieltämättä harmillista, mutta toisaalta olemassa olevaan kysyntään olisi typerää olla vastaamatta tarjonnalla. Sama ilmiö on toistunut myös muissa viihdetuotteissa kautta aikain, ja itse olen tyytyväinen niihin uusiin yleisöihin joita peliharrastus valtavirtaistumisensa ansiosta voi tavoittaa.

On olemassa kotiäitejä, jotka pelaavat Facebookissa Farmvilleä aina sopivan tauon iskiessä. On olemassa ihmisiä, joiden ainoana pelilaitteena toimii älypuhelin. Ja sitten on olemassa niitäkin ihmisiä, jotka saavat riemua Bloodbornessa kokemistaan lukuista mutta opettavaisista kuolemista, ja se on kaikki ihan okei. Pelaamisen valtavirtaistumisen hienona piirteenä on se, että jokainen voi toteuttaa harrastustaan parhaaksi näkemällään tavalla. Pelejä ja pelillistämistä ollaan viemässä kovaa vauhtia kouluihin ja työpaikoille, mikä tavallaan konkretisoi sen, että me todellakin olemme täysin uudella pelaamisen aikakaudella. 

Olen itse päässyt suorittamaan valtaisaa asenteiden tarkistuskierrosta ihan muutaman viime vuoden sisällä. En edelleenkään juuri vietä aikaa selainpelien parissa, mutta mobiilialustoilla testailen suurella mielenkiinnolla ja hartaudella erilaisia nimikkeitä äärettömän laajalta skaalalta. Iso osa näistä on heittämällä kasuaaliosastoa, mutta huomaan usein myös viihtyväni näiden parissa ihan hyvin. En vaihtaisi massiivisia roolipelejä tai mekaniikaltaan huippuunsa hiottuja räiskintöjä pois mistään hinnasta, mutta niiden rinnalle olen saanut uusia pelaamisen muotoja – ja vielä suunnalta josta en itse olisi uskonut niitä löytäväni. 

Vaikka pelaaminen onkin täysin vakavasti otettava harrastus, sen ei tarvitse olla vakavaa. Meidän ei tarvitse kuluttaa tietynlaisia sisältöjä ollaksemme pelaajia, vaan me voimme nauttia siitä tarjonnan kirjosta joka meillä on saatavillamme. 

Jenni Ahlapuro

Lisää luettavaa