
Olen seurannut journalistisen lahjomattomuuden puolesta taistelevaa GamerGate-ilmiötä vähän toisella silmällä. Alusta asti on ollut selvää, että sen suoman haarniskan turvin pyritään tuottamaan myös perusteetonta vahinkoa ihmisille, jotka syystä tai toisesta tuntuvat olevan hyviä kohteita moiseen. Olen pitänyt sinällään lähtökohdiltaan ihan jalomielistä kalabaliikkia vähemmän vakavasti otettavana. Luonnollisesti on ymmärrettävä, että vastaava internet-kampanja tuskin onnistuisi meillä Suomessa, joten terve etäisyys tapaukseen säilyy lähes yrittämättä.
Tapausta tutkiessani päätin, etten kirjoittaisi asiasta minkäänlaista tekstiä. En tuo mitään lisäarvoa keskusteluun, jossa kärjistetyt mielipiteet sinkoilevat keihään lailla leiristä toiseen, ja jossa tunnutaan vaativan päitä vadille. Korruptiosyytökset saivat bensaa liekkeihin lähinnä kun pelinkehittäjä Zoe Quinnin entinen heila päätti tehdä jokseenkin ilkeämielisen kirjoitelman tämän ja Zoen suhteesta – paljastaen samalla jälkimmäisen intiimit välit muutamiin pelijournalismin edustajiin. Toinen tapaus, johon en itse halunnut ottaa kantaa, sillä en koe näiden yksityisasioiden kuuluneen minulle alun alkaenkaan.
On aina väärin vaihtaa palveluksia tai valuuttaa näkyvyyteen mediassa, ilman että siitä erikseen mainitaan. En ota kantaa Zoen saamaan oletettuun hyötyyn menettelyllään, sillä en usko kummankaan osapuolen olleen se puhtain pulmunen. Osa GamerGatea tuntuu ajavan läpi jonkinlaista ratkaisua journalistiseen läpinäkyvyyteen, ja se on itsessään ihan hieno ja varmasti tarpeellinen tavoite. Toinen puoli sen sijaan haluaa nähdä ihmisten kärsivän ja katoavan alalta täysin, keinoja kaihtamatta. Ja tämä on se asia, joka kiinnostaa itse ilmiötä enemmän.
Internet on tiivistettyä vihaa. Kaiken hienon keskelläkin se on erinomainen alusta saada äänensä kuuluviin, vaikka kukaan ei sitä varsinaisesti kaipaisi. Anonymiteetti mahdollistaa inhottavat vihakampanjat, uhkailun ja kiusaamisen. Vietin eilen monta tuntia selaten materiaalia aiheesta, ja koin lähinnä inhoa. Tuntui uskomattomalta, että ihmiset pystyvät jollain tasolla oikeuttamaan esimerkiksi mediakriitikko Anita Sarkeesianin saaman kohtelun. En minäkään hänen kanssaan samaa mieltä ole, mutten myöskään koe, että tappouhkaukset ja muut vihamielisyydet olisivat millään tasolla hyväksyttäviä.
Tuntuu pahalta, että joku voi ottaa elämäntehtäväkseen tuhota jonkun uran tai elämän tuolla tavoin. Vaikka en itse ole koskaan kokenut lähellekään mitään vastaavaa, tunnen valtavaa empatiaa kiusattuja kohtaan, olin minä samaa mieltä heidän kanssaan tai en. Olen ihmetellyt ääneen monia pienempiä ja suurempiakin internetin kiusaamisilmiöitä, vain saadakseni vastaukseksi jotain siitä, miten se nyt vaan on sellaista, ja siihen pitää tottua. Internetistä on tullut ympäristö, jossa jokaisen tulee selvitä omalla vastuullaan kestäen kaiken niskaan satavan ulosteen.
Käytän suuren osan ajastani tutkien erilaisia verkkoelämän ilmiöitä, enkä jaksa yllättyä juuri mistään. Kaiken kyynisyyteni keskellä pyrin ylläpitämään tietynlaista toivoa siitä, että hiljaisen hyväksynnän sijaan ihmiset miettisivät enemmän omaa ja muiden käytöstä. Hiljattain sattuneen tietomurtoepidemian jäljiltä nimeltä mainitsemattomilta julkkiksilta levisi mediaan yksityisiä alastonkuvia. Yleinen mielipide tuntui olevan, että vuoto oli ihan ansaittua. Mitäs olivat niin tyhmiä, että ottivat alastonkuvia itsestään. Kyllä kai sitä nyt vähemmästäkin ansaitsee tulla rangaistuksi. En ymmärrä tämänkaltaista ajattelua tai yritystä oikeuttaa kyseistä vuotoa.
Pelinkehittäjät, toimittajat, näyttelijät, julkkikset, yläasteen suosituin mimmi.. Kaikkia on ”oikeus” haukkua, arvostella ja kiusata ja se leikin kestäköön, joka leikkiin lähtee. En usko kenenkään pyytäneen saamaansa kohtelua. En myöskään usko, että tämä on se oikea tyyli saada ääntään kuuluviin. On tavallaan sääli, että yksittäisten mätien omenien takia ihan oikeamielisetkin tavoitteet saadaan pilattua niiden valjastuttua paljon naurettavimpiin käyttötarkoituksiin.
Jenni Ahlapuro





















Kommentit
Tästä asiasta saatiin heti sukupuolikysymys, kun sovinismikortti vedettiin esiin. Kummallista, vaikka pelien käsikirjoittajien ja tuottajien joukossa on myös naisia, jotka ovat hyväksyneet peleissä olevat hahmot ja tapahtumat.
Ai siis että tappouhkaus on ihan ok jos verbaalinen ulosanti ei riitä älykkääseen vastavetoon...? Siis WTF. Hassua että mä en edes nähnyt tota minään vihakampanjana pelejä kohtaan, katoin siis ton yhden videon. Lähinnä aiheutti huvitusta että jaa jollain on taas asiaa, niinku oikeesti miten jengi jaksaa välittää? Ei videopelit mihinkään katoa tai ei niitä kielletä vaikka kuinka joku paasais kuinka niillä on huono vaikutus kulttuuriin blaah blaah. Mut ilmeisesti joillain on erittäin vahvoja agressioita feministejä kohtaan mikä sekin on mun mielestä aika huvittavaa. Itse en kyllä näe miten se on millään tavalla kerjännyt mitään tappouhkauksia itselleen, nykyään kaikilla on mielipide jostain, jotkut vaan laukoo niitä vähän näkyvämmin. Ei siinä sen ihmeellisempää. On ihmiset kyllä heikkohermoja. Onks jonkun mielestä joku feminismi oikeesti uhka maapallolle tai jotain... On täällä hullumpaakin jengiä kun naisten tasa-arvosta paasaajat. Kannatan siis tasa-arvoa, kaikille samat oikeudet vaikka olisit homo-lesbo-transu-musta-vihreä jne.
Täytyy kyllä vielä sanoa, vaikka Se sanottiinkin jo:
en usko että tappo uhkaukset oletetuilta pelaajilta saa ihmiset pitämään pelaajista.
Voisiko sanoa että internet on näyttänyt ihmisen paskimman puolen mitä voi olla?
Puhun nyt täysin omasta puolestani, mutta luulen, että moni muukin länsimaisen nykyfeminismin kritisoija ajattelee suunnilleen samalla tavalla. Eli tällä hetkellä feminismi ei varmasti ole uhka maapallolle, vaan siitä olisi enemmän hyötyä koko maapallon mittakaavassa, koska suurimmassa osassa maista epätasa-arvo on todellinen ja vaatisi välittömiä toimia. Ja kyllä, on täällä hullumpaakin jengiä kuin naisten tasa-arvosta paasaajat.
Nämä asiat eivät kuitenkaan tarkoita, että minun pitäisi olla jotenkin hiljaa, kun Sarkeesianin kaltaiset feministit hakemalla hakevat epätasa-arvoa sieltä missä sitä ei ole. Ja nimenomaan, ettei paasata tasa-arvosta, vaan naisten tasa-arvosta. Tässä on merkittävä ero. Feminsmi esim. Suomessa on lähtenyt oikeista lähtökohdista liikkeelle, se on järjestäytynyt ja alkanut työllistää ihmisiä. Miten siis käy, kun tasa-arvo on (more or less) saavutettu? Nostavatko feministit vain kädet ilmaan, etenkin ne jotka saavat leipänsä ko. aatteesta?
Ei tietenkään, vaan feminismi taistelee olemassaolostaan ja näkee epätasa-arvoa kaikkialla, missä on vain epätasaisuutta (tasaisuus ja tasa-arvo kaksi eri asiaa). Samoja mantroja toistetaan ja silloin mennään arvot edellä sivuttaen täysin jopa luonnontieteellisiä faktoja. Lähtökohta on se, että naiset ovat uhreja ja etsitään sekä korostetaan tätä väitettä tukevia faktoja, mutta väheksytään ja jätetään huomiotta kaikki faktat, jotka ovat tätä lähtökohtaa vastaan. Se on puolueellista pseudotieteilyä ja olen tätä ajattelutapaa vastaan kaikissa sen ilmenemismuodoissa, on sitten kyse uskonnoista, foliohatuista tms. Jopa politiikkaa on todella vaikea seurata, koska se perustuu pitkälti samanlaiseen ajattelutapaan, jossa mielipiteen muuttaminen faktojen valossa nähdään takinkääntämisenä eikä kunnioitettavana hyveenä.
Eli summasummarum, siinä vaiheessa kun Sarkeesian lopettaa heikkohermoisen nillittämisen olemattomista asioista, ei minunkaan tarvitse heikkohermoisesti nillittää hänen olemattomista argumenteista.
Ja sodat sun muutko ei sitä vielä muka ole näyttäneet? Ehkä voisi vain sanoa että internet on vapauttanut kaiken informaation laajemman yleisön saataville. Kaikki mitä on internetissä on ihmisten luomaa ja suurin osa siitä on ollut olemassa jo ilman nettiäkin.
En ole tähän tapaukseen kiinnittänyt hirveästi huomiota, mutta onko siellä oikeasti sanottu näin? Mitä argumentteja tähän oli keksitty?
En itse asiassa tiedä, onko Sarkeesian todella sanonut näin. Tämä on ainakin jossain parodiayhteydessä mainittu, mutta tarkoitus oli käyttää tuota vain esimerkkinä. En tiedä, onko myös Sarkeesian itse sanonut mitään pelaavasta mieskansasta, mutta mediassa sitä on kyllä puitu riittämiin. Tarkoitus oli vain havainnollistaa, ettei nettirage itsessään tee hänen pointeistaan sen enempää totta, ellei ne koske nettiragea itsessään.
"Eli summasummarum, siinä vaiheessa kun Sarkeesian lopettaa heikkohermoisen nillittämisen olemattomista asioista, ei minunkaan tarvitse heikkohermoisesti nillittää hänen olemattomista argumenteista."
Että tuota niin.
Minulla on toki veikkaukseni, mutta mikähän mahtaa olla pointti näiden kahden eri asiayhteydestä irrotettujen kommenttieni lainaamisella?