Sunnuntaiblogi: Pelaajaportti ja muita internetin ihmeellisyyksiä

Tämän viikon Sunnuntaiblogissa Jenniä puhuttaa internetiä vallannut GamerGate-ilmiö.

7.9.2014 18:31

Olen seurannut journalistisen lahjomattomuuden puolesta taistelevaa GamerGate-ilmiötä vähän toisella silmällä. Alusta asti on ollut selvää, että sen suoman haarniskan turvin pyritään tuottamaan myös perusteetonta vahinkoa ihmisille, jotka syystä tai toisesta tuntuvat olevan hyviä kohteita moiseen. Olen pitänyt sinällään lähtökohdiltaan ihan jalomielistä kalabaliikkia vähemmän vakavasti otettavana. Luonnollisesti on ymmärrettävä, että vastaava internet-kampanja tuskin onnistuisi meillä Suomessa, joten terve etäisyys tapaukseen säilyy lähes yrittämättä. 

Tapausta tutkiessani päätin, etten kirjoittaisi asiasta minkäänlaista tekstiä. En tuo mitään lisäarvoa keskusteluun, jossa kärjistetyt mielipiteet sinkoilevat keihään lailla leiristä toiseen, ja jossa tunnutaan vaativan päitä vadille. Korruptiosyytökset saivat bensaa liekkeihin lähinnä kun pelinkehittäjä Zoe Quinnin entinen heila päätti tehdä jokseenkin ilkeämielisen kirjoitelman tämän ja Zoen suhteesta – paljastaen samalla jälkimmäisen intiimit välit muutamiin pelijournalismin edustajiin. Toinen tapaus, johon en itse halunnut ottaa kantaa, sillä en koe näiden yksityisasioiden kuuluneen minulle alun alkaenkaan.

On aina väärin vaihtaa palveluksia tai valuuttaa näkyvyyteen mediassa, ilman että siitä erikseen mainitaan. En ota kantaa Zoen saamaan oletettuun hyötyyn menettelyllään, sillä en usko kummankaan osapuolen olleen se puhtain pulmunen. Osa GamerGatea tuntuu ajavan läpi jonkinlaista ratkaisua journalistiseen läpinäkyvyyteen, ja se on itsessään ihan hieno ja varmasti tarpeellinen tavoite. Toinen puoli sen sijaan haluaa nähdä ihmisten kärsivän ja katoavan alalta täysin, keinoja kaihtamatta. Ja tämä on se asia, joka kiinnostaa itse ilmiötä enemmän.

Internet on tiivistettyä vihaa. Kaiken hienon keskelläkin se on erinomainen alusta saada äänensä kuuluviin, vaikka kukaan ei sitä varsinaisesti kaipaisi. Anonymiteetti mahdollistaa inhottavat vihakampanjat, uhkailun ja kiusaamisen. Vietin eilen monta tuntia selaten materiaalia aiheesta, ja koin lähinnä inhoa. Tuntui uskomattomalta, että ihmiset pystyvät jollain tasolla oikeuttamaan esimerkiksi mediakriitikko Anita Sarkeesianin saaman kohtelun. En minäkään hänen kanssaan samaa mieltä ole, mutten myöskään koe, että tappouhkaukset ja muut vihamielisyydet olisivat millään tasolla hyväksyttäviä.

Tuntuu pahalta, että joku voi ottaa elämäntehtäväkseen tuhota jonkun uran tai elämän tuolla tavoin. Vaikka en itse ole koskaan kokenut lähellekään mitään vastaavaa, tunnen valtavaa empatiaa kiusattuja kohtaan, olin minä samaa mieltä heidän kanssaan tai en. Olen ihmetellyt ääneen monia pienempiä ja suurempiakin internetin kiusaamisilmiöitä, vain saadakseni vastaukseksi jotain siitä, miten se nyt vaan on sellaista, ja siihen pitää tottua. Internetistä on tullut ympäristö, jossa jokaisen tulee selvitä omalla vastuullaan kestäen kaiken niskaan satavan ulosteen.

Käytän suuren osan ajastani tutkien erilaisia verkkoelämän ilmiöitä, enkä jaksa yllättyä juuri mistään. Kaiken kyynisyyteni keskellä pyrin ylläpitämään tietynlaista toivoa siitä, että hiljaisen hyväksynnän sijaan ihmiset miettisivät enemmän omaa ja muiden käytöstä. Hiljattain sattuneen tietomurtoepidemian jäljiltä nimeltä mainitsemattomilta julkkiksilta levisi mediaan yksityisiä alastonkuvia. Yleinen mielipide tuntui olevan, että vuoto oli ihan ansaittua. Mitäs olivat niin tyhmiä, että ottivat alastonkuvia itsestään. Kyllä kai sitä nyt vähemmästäkin ansaitsee tulla rangaistuksi. En ymmärrä tämänkaltaista ajattelua tai yritystä oikeuttaa kyseistä vuotoa. 

Pelinkehittäjät, toimittajat, näyttelijät, julkkikset, yläasteen suosituin mimmi.. Kaikkia on ”oikeus” haukkua, arvostella ja kiusata ja se leikin kestäköön, joka leikkiin lähtee. En usko kenenkään pyytäneen saamaansa kohtelua. En myöskään usko, että tämä on se oikea tyyli saada ääntään kuuluviin. On tavallaan sääli, että yksittäisten mätien omenien takia ihan oikeamielisetkin tavoitteet saadaan pilattua niiden valjastuttua paljon naurettavimpiin käyttötarkoituksiin.

Jenni Ahlapuro

Lisää luettavaa