Remasterointi on koskettanut useampaakin edellisen sukupolven peliä ja pelisarjaa. Uusintakäsittelyn jälkeen nykyiselle sukupolvelle kaupattavat teokset puhuttavat. Koska vanhoille alustoille tehdyt pelit ovat käyttökelvottomia nykyisissä laitteissa, tuntuu jo julkaistun ja mahdollisesti pelatunkin pelin ostaminen ikävältä. Jo ostetusta seikkailusta saa parhaimmillaan pulittaa tuplahinnan, sillä kaikki eivät tarjoa hyvitystä tämän sukupolven ostoista.
Toisaalta taas useat odottivat tuoreille laitteille myös uutta pelattavaa, eikä suunta miellytä tätäkään poppoota. Vuoden alkupuoliskosta ”ei mitään pelattavaa”-virsi kului jo käytössä puhki, kun uutuuspelit jo edellisvuonna tahkonneet eivät jaksaneet innostua ”vanhoista” nimikkeistä. Aktiivipelaajat tuntuvat ehtivän jokaisen julkaisun kimppuun, mutta vasta gamerin uraansa aloittelevat saattavat hyvinkin hypätä konsolikelkkaan vasta nyt. Aina löytyy ihmisiä, joille minulle tai sinulle tutut pelit ovat uusia.
Ikää kärsineiden pelien päivittäminen nykystandardien mukaiseksi ei varsinaisesti ole uusi juttu. Aika kultaa yllättävän monia muistoja, eikä kymmenen vuoden takaiset seikkailut välttämättä tunnu siltä samalta. Siinä missä pelaaja on ehtinyt kerryttää omia vuosirenkaitaan, on teknologiakin ehtinyt harpata aimo askeleen eteenpäin. Luonnollisesti vanhojen klassikoiden uudelleenlämmittely on eri asia, kuin vaikkapa viime vuoden hittipeli The Last of Usin uudelle alustalle päivittäminen. Itse kuitenkin näen usean laitteen tuen vain plussana, sillä tällöin yhä useammalla on mahdollisuus päästä peleihin käsiksi.
Kirjoittelin viimeksi vaihtoehtojen maailmasta, ja sama ajatusmalli sopii mielestäni myös tähän. On erityisen ikävää, että nykyiset konsolit eivät tarjoa mahdollisuutta edellisten versioidensa pelien pelaamiseen sellaisenaan. Itsekin olen laiskistunut vanhan Xboxini kanssa, vaikka silläkin puolella vino pino odottelisi. Eittämättä tätä pinoa tuskin olisi, mikäli voisin syöttää lätyt olohuoneeni uudelle kuninkaalle, mutta se ei nyt vain ole mahdollista. Toisaalta taas uuteen sukupolveen kuuluu se teknologinen harppaus, ja näin vanhat tomut karistetaan jaloista konkreettisesti. En minä valita, ja jos en halua ostaa näitä pelejä uudelleen, en osta.
Viime vuosi oli aikaa, jolloin jokainen pelialaa seuraava väistämättä tiesi loppuvuodesta myyntiin tulevista konsoleista. Tuntuu erikoiselta, että joku oikeasti yllättyy siitä, että vuoden 2013 hittipelejä tuodaan myös näille konsoleille, ja että niistä jopa täytyy maksaa rahaa. Kyllä minä olen pelejä ostaessani tiedostanut hankkivani ne nimenomaan vanhalle raudalle ja jopa hyväksynyt todennäköisyyden hankkia ne uudelleen sukupolven murroksessa. Todennäköisesti remasteroidut versiot peleistä kuten Tomb Raider ja The Last of Us eivät tarjoa mitään lisäarvoa niille, jotka ovat ne jo ehtineet pelata. Loput ovatkin sitten meikäläisiä, ihmisiä, joilla nämäkin pelit ovat kesken, tai jopa täysin pelaamatta. Onneksi on varaa valita.
Jenni Ahlapuro