Aloitin sunnuntaiblogin teon viime vuoden joulukuussa. Aluksi sovimme Arvekarin kanssa, että teen muutaman kuukauden, ja katsotaan miten homma lähtee sujumaan. Podin ankaraa stressiä, sillä olin aivan varma, että tuona aikana kukaan ei tule päättöminä höpinöitäni lukemaan. Pestiä jatkettiin kuitenkin vielä muutamalla kuukaudella, ja tämänkin jälkeen kirjoittelen edelleen toivottavasti hamaan tulevaisuuteen saakka. Tässäpä tätä edelleen tehdään, ja toivottavasti minun juttuni kiinnostavat lukijoita vielä yksivuotissynttäreille asti.
Formaattina tämä on vähän haastava. Arvioin mielelläni pelejä, hyviä ja huonoja, sillä minulla on tällöin selkeä aihepiiri. Tiedän mitä asioita on otettava huomioon ja kirjoitusprosessi on tällöin hyvinkin rutiininomainen ja analyyttinen. Sunnuntaiblogin osalta kukaan ei kerro mistä minun tulisi kirjoittaa, ja se on vähän kaksiteräinen miekka. Saan paasata minulle tärkeistä asioista siinä missä vähän hassutellakin, mutta myös taistella aiheiden poissaoloa vastaan. Hiljaiset uutisviikot eivät varsinaisesti tarjoile ajankohtaisia ja polttavia teemoja joihin tarttua. Harvakseltaan ehdin myöskään pelailla muuta kuin arvioimiani pelejä. Mielelläni kirjoittelisin vapaampaa tekstiä niistä, mutta aika on usein kortilla.
Haasteista huolimatta tästä on muodostunut leppoisa osa viikkorutiiniani. Loppuviikon deadline-paniikki iskee nykyään vain harvakseltaan. Viikonloppuisin olen usein kiireinen, mutta pyrin aina pyhittämään sunnuntaipäivästä pienen siivun sivustolla pyörimiseen ja kommenttien lukemiseen. Vastailen mielelläni kysymyksiin ja kannanottoihin, se on minulle tärkeää. On mukava herättää keskustelua ja olla osa sitä, vaikka luonnollisesti kaikki aiheet eivät voikaan olla niitä maailman mielenkiintoisempia. Alkuun stressasin paljon niistä viikoista, jolloin kommentointia ei juuri syntynyt, mutta tällä hetkellä olen enemmän kuin sinut asian kanssa.
Toimituksella on tapana käyttää kasvokuvia omissa blogeissaan, ja linja pätee myös omaani. Tiedän, että sukupuoleni myy ja vaikuttaa asioihin eri tavalla, kuin vaikkapa Huttusella, ja sekin on ihan loogista. Kesän aikana halusin vaihtaa linjaa ja käyttää myös muuta kuvitusta. En ole koskaan halunnut olla vain se söötti kasvo, enkä halua jämähtää siihen rooliin tässäkään asiassa. Tiedän, että kaikki tarkoittavat kommentoinnillaan vain hyvää, mutta toivon että jokainen ymmärtää myös minun näkökulmani. Koska minä itse vastaan omasta kuvituksestani, saan varmasti kaikkia miellyttävän tasapainon aikaan tässäkin.
Vaikka kommentointi on usein vilkasta, saan kohtalaisen vähän suoraa palautetta jutuistani. Minä arvostan jokaisen näkemystä, oli se sitten kritiikkiä tai kehitysehdotuksia. Sitä saa aina jättää. Tämä on ollut aika kivaa puuhaa, ja odotan jatkolta ja tulevalta syksyltä paljon. Lukijakuntani on kokonaisuudessaan aika mukavaa porukkaa ja minusta on hauskaa tehdä näitä juttuja teille.
Jenni Ahlapuro