Olen ollut jollain mystisellä nostalgiatripillä koko viikon, ja ajatuksissa on pyörinyt muun muassa oman peliharrastuksen vaiheet alkutaipaleen jälkeen. Vielä kymmenenkin vuotta sitten se oli vähän hassu juttu tytöiltä, mutta en muista kertaakaan omassa kaveriporukassa asiaa nousseen esille. Vasta teini-iän muuttuessa aikuisuuden puolelle saattoi joku ohimennen huomauttaa ajankäytön priorisoinnistani, mutta vasta reilusti yli parikymppisenä valintani suhteessa sukupuoleeni sai osakseen huomiota enemmän kuin olisin itse välittänyt.
Uutisvirtaan ilmestyy säännöllisin väliajoin tutkimustuloksia naisten lisääntyneestä pelaamisesta, eikä meikäläisten urasuuntaukset esimerkiksi teknisille aloille ole varsinaisesti mikään uusi asia. Silti edelleen vuonna 2015 koetaan tarpeelliseksi alleviivata tätä sukupuolista tekijää tarpeettomilla etuliitteillä. Mediassa rummutellaan ahkerasti sitä, miten mimmit pelialalla ei ole nykypäivänä harvinaisuus, mutta silti otsikoinnissa nostetaan tiuhaan esille nimenomaan naispelaajia ja naispelinkehittäjiä. Ikään kuin halutaan tuoda esille tärkeää asiaa siitä, miten nykypäivänä naiset ovat kyvykkäitä valtaamaan perinteisesti miehisinä pidettyjä aloja tai harrastuksia, sortuen kuitenkin esittämään nämä ensisijaisesti tyttöinä oman alansa ammattilaisen sijaan.
Alan ehkä olla jo vanha ja kärttyinen, mutta on todella kuluttavaa lukea tytöttelyä siellä missä se ei ole relevanttia. Naisten alalla kohtaama seksuaalinen häirintä esimerkiksi liittyy oleellisella tavalla sukupuoleen, mutta en lähtisi käsittelemään tuoreita pelejä tekijöiden henkilökohtaisten ominaisuuksien kautta. Jos me haluamme muuttaa ilmapiirin naisille suotuisammaksi, meidän tulisi myös ohjata keskustelua siihen suuntaan. Tässä kohtaa medialla on suuri vastuu, sillä asenteet harvoin muuttuvat itsestään. Raflaavien otsikoiden ja klikkikerjuun sijaan voidaan miettiä haluammeko me todella ylläpitää vallitsevaa kahtiajakoa.
Ei ole yhden tai kahdenkaan käden sormilla laskettavissa ne kerrat, kun minulta on kyselty naisnäkökulmaa milloin mihinkin käsillä olevaan puheenaiheeseen. Se on tavallaan ymmärrettävää, mutta toivon kuitenkin ettei sitä tapahtuisi niin usein. Lähtökohtaisesti olen asioista mitään mieltä lähinnä toimittajana tai pelaajana, en niinkään tietyn sukupuolen edustajana. On kuitenkin naivia ajatella, etteikö sillä olisi mitään väliä. Sunnuntaiblogi olisi varmasti otettu vastaan eri tavalla jos olisimme valinneet esitellä sen nimenomaan naispelaajan tai -toimittajan näkökulmasta.
En ole kummoinen ihminen ajamaan nimenomaan naisten asioita, eikä minusta saa oman sukupuoleni puolustajaa. Olen täydellisen kyvytön ajattelemaan harrastuksiani tai työtäni nimenomaan naisnäkökulmasta, koska sitä ei juuri ole. On vain yksi nyky-yhteiskuntaa ihmettelevä pelitoimittaja, joka tarttuu epäkohtiin sukupuolesta riippumatta. Ja juuri nyt mediakeskustelu naisista pelialalla tuntuu hyvin kummalliselta, kun pyrkimys luoda tasa-arvoista ilmapiiriä on niin suuri.
Jenni Ahlapuro