Peleissä nähtävät hahmot vaatetuksineen ovat olleet syynin alla jo pitkään, etenkin sukupuoliteemoja käsittelevissä keskusteluissa. Aiemmin niin miehisessä maailmassa ollaan totuttu näkemään pieniä hepeneitä tyttösten yllä, mutta etenkin viime vuosina kuluttajissa on herännyt kiinnostus myös realistisempia naishahmoja kohtaan. Silti me olemme tottuneet näkemään videopeleissä metallibikineissä muinaista pahuutta vastaan taistelevia beibejä painovoimaa uhmaavin muodoin varusteltuna, eikä se jaksa yllättää tai hätkähdyttää. Se ei ehkä nykypäivänä ole täysin hyväksyttävä normi, mutta me olemme kuitenkin tottuneet siihen. Niinhän se on ollut pitkään.
Pelaaja uutisoi alkuviikosta tulevan Mobius Final Fantasy -mobiilipelin herättämästä huomiosta. Siinä päähahmo Wal nähdään paljastavaksi asuksi yllättävän peittävässä kokonaisuudessa, joka piilottaa ihoa katseilta enemmän kuin moni muu ratkaisu esittelee. Se oli kuitenkin etenkin pelisarjan miespuolisille faneille liikaa, ja kehittäjät päätyivätkin lisäämään ylimääräisen kangaskappaleen verhoilemaan paljasta kylkeä ja reidensivua. Paljaan pinnan sijaan suosin itsekin ensisijaisesti asianmukaisiin varusteisiin puettua sankaria, mutta väitänpä silti että lopputulos olisi ollut hyvinkin erilainen jos Wal olisi ollut nainen.
Final Fantasy -sarjassa ollaan kautta aikain nähty mitä erikoisempia asuviritelmiä kampauksineen kaikkineen. Toiset peittävät enemmän ja toiset vähemmän, mutta tietynlainen oman polkunsa kulkeminen on aina ollut vahvana elementtinä hahmokavalkadin vaatevalikoimissa. Kuten muissakin peleissä, pysyvät mieshahmojen tarkoituksenmukaiset ja käytännölliset vaatteet pääsääntöisesti yllä. Me olemme tottuneet näkemään lähestulkoon alastomia naishahmoja, mutta miesten kohdalla rajoja rikotaan vain vähän. Tämä on tylsä ratkaisu kahdestakin eri syystä. Ensinnäkin, monetkaan naispelaajista eivät pistäisi pahakseen jos heille luotaisiin samankaltaisia fantasiavetimiä mieshahmoille kuin miehet saavat jo nyt niin monissa peleissä naisille. Jos paljas mieskeho lähes missä tahansa viihdetuotteessa tuntuu kaksilahkeisista tarpeettomalta tai ikävältä, niin ei voi muuta sanoa kuin että tervetuloa meidän maailmaan.
Vielä tärkeämpi syy kuitenkin löytyy hahmosuunnittelun takaa. Meillä on jo tavanomaisia toimintasankareita kolmetoista tusinassa, oikeita miehisiä vaaleaihoisia miehiä särmikkäine piirteineen ja jykevine leukoineen laukomassa loputonta geneeristen onelinereiden virtaa. Onkin ikävää, että kehittäjien suunnitellessa jotakin tästä normista poikkeavaa, kaipaa yleisö edelleen sitä samaa tuttua ja turvallista. Poikkeuksellisen harmillista on kuitenkin se, että tämän paineen alla monet kehittäjät sortuvat miellyttämään maksavaa yleisöä. Videopelit ovat monimuotoinen media, jonka osa kokee viihteenä toisten mieltäessä ne ennemmin taiteeksi. Molempiin pätee kuitenkin sama periaate siitä, miten uutta on mahdotonta luoda samalla miellyttäen kaikkia. Tätä haluaisin itse vaalittavan enemmän.
Jenni Ahlapuro