Pidän yllättävän paljon verkkopeleistä, ottaen huomioon miten vähän oikeastaan pelaan niitä. Kun aikaa on rajatusti, valitsen helposti jonkun laadukkaan yksinpelin viihdyttäjäkseni, eikä geneeriset moninpeliräiskinnät lämmitä edes ajatuksen tasolla. Tämä on kuitenkin poikkeuksellisen mukava verkkopelaajien vuosi, ainakin omasta näkökulmastani. Ajattelin käydä läpi ajatuksiani siitä, sillä huomaan kaipaavani kovasti uusia tapoja toteuttaa tätä tiettyä osa-aluetta.
Titanfall tuli, näki ja voitti. Ainakin sydämeni, tai vähintään olohuoneeni. Nörttinä olen luonnollisesti heikkona scifiteemaiseen titaaniräimeeseen ja toimiva pelimekaniikka tekee pelaamisesta todella hauskaa. Itseasiassa jopa niin hauskaa, ettei pelissä menestymättömyyskään aina haittaa. Rakettireppu ja liukuhihnavauhtia lipuva titaanivirta virkistävät ytimeltään hyvin perinteistä verkkoräimettä riittävästi pitääkseen mielenkiintoani yllä, mutta tosiasiaa ei silti käy kieltäminen. Kyseessä on loppujen lopuksi hyvin tyypillinen verkkomoninpeli, joskin äärettömän toimiva sellainen.
Uusien ajatusten ystävänä odottelen kovasti jo Evolvea. Mitä enemmän pelistä saadaan lisää infoa, palailen minä mielikuvissani useammin takaisin siihen huhtikuiseen iltapäivään, jolloin kävimme toveri toimittajien kanssa katsomassa pelin esittelyversiota. Minulla ei ole ollut aikoihin niin hauskaa minkään pelin parissa. Tykkäsin valtavasti tiimipohjaiseen työhön nojaavasta suunnittelusta, mutta viidennen pelaajan astuminen kehään tekee pelistä Evolven.
Neljä vastaan yksi on ihan valtaisan siisti asetelma. Toimiva yhteistyö on ehkä parasta mitä tiedän, ja luonnollisesti talon kokoisen monsterin metsästäminen on maailman cooleinta hommaa. Parasta kaikessa on kuitenkin se, ettei kukaan osaa odottaa miten tämä godzillamainen kohde tulee käyttäytymään kussakin tilanteessa. Yllätyksellisyys ja nopeasti muuttuvat tilanteet tekivät pelaamisesta todella mielekästä ja hyvä fiilis säilyi session alusta loppuun saakka. Ehdottomasti loppuvuoden odotetuimpia pelejä, ja mahdollisesti kyseessä saattaa olla jopa koko vuoden parhaimpia verkkopelejä.
Tavallaan pidin myös ideasta Watch Dogsin moninpelin takana. Ajatus siitä, että kuka tahansa voi ikään kuin tunkeutua toisen peliin kesken kaiken, on kutkuttava. Vielä mielenkiintoisempi on mobiilisovellus, jolla laitetta käyttävä voi puolestaan tehdä kiusaa konsolipelaajalle. Loppujen lopuksi kiinnostavista ja käyttökelpoisista ideoista saatiin toteutukseltaan jopa odotettavia ratkaisuja, eikä ajatusta viety ehkä ihan tarpeeksi pitkälle. Pelimuodot täytyy erikseen aktivoida, eikä esimerkiksi odottamaani spontaania interaktiota pelaajien välille näin pääse syntymään.
Pelasin jokusen kierroksen kilpa-ajoa Chicagon kaduilla kunnes koin, että olin nähnyt saman jo niin monessa pelissä. Hakkerit sabotoivat toinen toistensa ajoa, ja kaasuputket räjähtelivät kaikkialla ympärilläni siltojen noustessa altani ja harmillisten esteiden noustessa asfaltilta katkomaan ajoani. Siististä kuorrutteesta huolimatta kyseessä oli kuitenkin ytimeltään taas ihan tavanomainen kilpa-ajo avoimen maailman hiekkalaatikkokaupungissa.
Jenni Ahlapuro