Olen itse varsin vanhan koulukunnan pelaaja, enkä edes muista olenko ikinä kokeillut mitään Facebook-peliä, ainakaan kaupallista sellaista. Tämä lajityyppi ei ole ikinä innostanut ja blokkaan aina kaikki pelikutsut joita naamakirjassa saan. Tällä hetkellä olen kuitenkin melkoisessa koukussa yhteen FB-peliin. Mitä tapahtui?

Ennen joulua Pyykkönen alkoi kuitenkin toimistolla hehkuttaa peliä, joka osoittautui Facebook-peliksi. En voinut uskoa korviani: Pyykkönen, tuo kaikenlaisten FB-, free-to-play- ja freemium-pelien vannoutunut vihollinen (ainakin ahneiden sellaisten), pelasi Facebook-peliä?! Kyseessä oli tietenkin Marvel: Avengers Alliance -niminen peli ja aihepiirin vuoksi myös oma kiinnostukseni heräsi hetkeksi. Kun Pyykkönen vielä demosi peliä, olin vakuuttunut: pakkohan tuota on testata.

Koska olen laiska, tyydyn linkittämään Pyykkösen joulukuiseen blogiin, jossa hän selittää lyhyesti, miksi peli on niin toimiva, ja josta olen samaa mieltä. Lisäpontta sille antaa pelaajien välinen taistelu, kuukausittaiset turnaukset ja erikoisoperaatiot, joista viimeisin myös monipuolistaa peliä entisestään.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ei liene sattumaa, että peliä on hehkutettu varsin paljon joka puolella, ja että se on jopa voittanut monia pelimedioiden palkintoja. Pelkästään pelin omilla Facebook-sivuilla on yli kaksi miljoonaa tykkääjää. Ei kovin huonosti Avengers-elokuvaa promotoimaan tehdyltä peliltä.

Tämä tuokin minut tämän kirjoituksen pointtiin, eli siihen, että etenkin sosiaalisten pelien tekeminen ja menestys on melkoisen alkemian ja tähtien oikeiden asentojen lopputulos. Marvel: Avengers Alliancen tekijä Playdom ei suinkaan ole asialla ensimmäistä kertaa, mutta heidän omilla foorumeillaan voi verrata heidän muiden peliensä suosiota Avengers Allianceen pelkästään jokaisen oman keskustelualueen aktiivisuudella. Avengers Alliance vie voiton moninkertaisesti toisiksi suositumpaakin nähden ja jopa satakertaisesti joihinkin muihin verrattuna. Kuuleman mukaan pelin valtava suosio tuli täytenä yllätyksenä tekijöille itselleenkin. Mobiiliversiotkin ovat jo tekeillä.

Parasta pelissä on se, ettei sitä ole tehty jatkuvasti pelattavaksi. Peli jopa estää sen, vaikka kuinka haluasi. Pieninä annoksina nautittuna siihen ei ehdi kyllästyä eikä pelattava lopu heti kesken, vaikka pääosa peliä onkin yksinpelin (edelleen jatkuva) tarina. Ja hyvä näin. En suinkaan kotona varta vasten ala peliä pelaamaan, mutta joka kerta kun vilkaisen mitä FB:ssä tapahtuu (ihan liian usein) tulee myös käväistyä pelin puolella.

On vaikea sanoa miten paljon sosiaalisten pelien pitää tehdä oikein, että niiden parissa oikeasti viihtyy eikä homma ala maistua kusetukselta, rahastukselta tai työltä, mutta Avengers Alliance tekee tarpeeksi, että siihen haluaa jopa sijoittaa muutaman euron oikeaa rahaa silloin tällöin. Se on ainakin omalla kohdallani aika hyvä saavutus.

 

 

 

Lisää luettavaa