Nopeasti se nähtävästi tämäkin vuosi purjehtii ohi. Puoliväli on jo ylitetty ja nyt syksyn pelimarkkinat alkavat jo kutittelemaan.

En nyt ihan suoralta kädeltä voi lähteä sanomaan, että pelisyksy näyttäisi parhaalta ikinä. Toki hyviä pelejä tulee jälleen enemmän kuin ehtii pelata, mutta samalla pelimarkkinoita vaivaa yllätyksettömyys, joka tosin on joka vuotinen marinan aihe.

Olin aikanaan todella innoissani Gears of War 2:n julkaisusta. Gears 3:a odottelen sellaisella ”noh, tulee se pelattua, mutta..” -fiiliksellä. Sama koskee paljolti myös Uncharted 3:a. Loistavia pelejä varmasti, mutta samalla myös jo todella tutuksi tulleita, joita ei etukäteen viitsi ihan kamalasti hehkuttaa.

Tänä syksynä on paljon pelejä, joita kyllä odottelen, mutta joista en ihan liekeissä vain pysty olla, sillä jo ennen pelaamista on täysin selvää mitä ne tulevat sisältämään. Itse asiassa tänä vuonna minusta tuntuu, että toimintapelit kiinnostavat minua kaikkein vähiten, sillä niitä on tässä sukupolvessa pelattu jo liikaakin.

Elder Scrolls V: Skyrim kiinnostaa minua tavattomasti. Jätin aikoinaan Oblivionin heti alussa kesken, kun en vain saanut innostusta päälle. Koetetaas miten Skyrimin kanssa menee.

Myös vanhojen pelien HD-versiot ovat minulle nykypäivänä tärkeitä, sillä vanhoihin muistoihin on aina mukava palata.

Metal Gear Solid HD Collection tulee aivan varmasti koluttua läpi. Silent Hill HD Collection myös, erityisesti kun Silent Hill 3 on allekirjoittaneella vielä pelaamatta. Resident Evil 4:kin kiinnostaisi, tosin se ilmestyi vasta jokunen vuosi sitten Wiille.

Halo Combat Evolved Anniversary on odotuslistani kärkipäässä. Älkää PLIIIIIIIIIS mokatko tämän moninpeliä!!

Mitä uusiin peleihin tulee, Forza Motorsport 4 alkaa näyttämään todella herkulliselta. Saatan jopa pyörtää vanhoja puheitani, ja käyttää Kinectiä hc-pelin pelaamiseen. Face-tracking näytti mielestäni lupaavalta.

Saints Row: The Third on mahdollinen GOTY minulle. Kakkonen oli tavattoman hyvä peli, jossa hulluttelua oli juuri sopivasti. Kolmas osa näyttää lupaavalta tapaukselta.

Sitten on näitä pelejä, joista ei ennakkoon osaa päättää odottaako niitä vai ei. Driverista pidin PlayStationilla. Saas taas nähdä viitsiikö tuota uutta tekelettä edes vilkaista. En oikein pidä siitä, miten autosta toiseen siirrytään.

Catherinesta olen ollut kiinnostunut jo pitkään, mutta silti suhtaudun hieman ristiriitaisesti, Dead Island vaikuttaa kyllä lupaavalta, mutta niin lähes kaikki julkaisemattomat pelit vaikuttavat.

3DS ei ole kiinnostanut minua tähän asti vielä käytännössä yhtään. Onhan 3D-grafiikka hienoa, mutta pelit nyt ovat ihan mitä sattuu. Vaikka pari pelaamisen arvoista peliä olisikin, en ole vielä millään saanut järkevästi selitettyä itselleni miksi laittaisin yli 300 euroa kiinni laitteeseen ja pariin peliin. Muuta kuin se, että konsolin omistaminen on aina kivaa.

Nyt kuitenkin kelkka kääntyy. Hinnanalennus tulee hyvään saumaan. Alle 200 euroa alkaa kuulostamaan jo paremmalta. Mario Kart 7, Super Mario 3D Land… Johan alkaa kelvata! En vain osaa päättää pelaanko nämä joululomalla vai otanko esimerkiksi treenikassiin ja pelaan aina odotellessani vuorolle sisäänpääsemistä.

PlayStation Vitaa seurailen sellaisella ”katsellaan, katsellaan” -meiningillä. E3-presentaatio oli kyllä vaikuttava, jopa mahtavan 3DS-presentaation rinnalla, mutta en nyt ihan heti ole vakuuttunut julkaisupelivalikoimasta. Laite on tehokas, mutta toisaalta lähes kaikki parhaat käsikonsolipelit ovat kaksiulotteisia, joten tehoilla ei ole suurta merkitystä. Mutta kuten sanottua, katsellaan nyt miltä se julkaisu näyttää.

Legend of Zelda: Skyward Sword
tulee varmasti myös viemään aikaani ja tulee tekemään vapaa-aikani käytöstä äärimmäisen tiukkaa.

Lisää luettavaa