…eikä mitään ole vielä pakattu! Collateral-leffan soundtrack soi, viimeiset ennen E3:a kirjoitettavat tekstit ovat toimituksen palvelimella – ja nyt pitäisi ratkaista mitä kaikkea mukaan pakkaisi. Mutta mitä siellä E3:ssa nyt sitten tapahtuukaan?
No, maanantaina alkavat raskaat työt. Lehdistötilaisuuksia on tietysti pelijulkaisijoillakin, mutta todennäköisesti kaikki odottavat eniten iltapäivällä Sonyn tiedotustilaisuutta. PS3:a ympäröi sellainen salaisuuksien verho, etteivät mitkään sisäpiirilähteetkään osaa kertoa sanaakaan. Villeimmät huhut lupailevat jo Wii-ominaisuuksista PS3-ohjaimessa, mutta itse en niihin usko. Ennemminkin PS3:n ja PSP:n yhteiselosta kuullaan varmasti paljon, ja nähdään vihdoinkin kunnon reaaliaikaista kuvaa PS3:sta.
Tiistaina iskee sitten tupla: aamulla Nintendo, ja sieltä suoraan Microsoftille. Nintendokaan ei ole korttejaan paljastanut, vaikka kyydistä onkin jo karsittu DS Liten julkaisupäivä (jenkeissäkin kesäkuussa, ja veikkaisin että meillä Euroopassakin) ja tietysti Revolutionin ”Wii”-nimi. Tantere on siis avoin uusille julkistuksille.
Microsoftilta on taas vuotanut eniten informaatiota – Halo 3:a, Shadowrun-räiskintää ja Forza 2:a pidetään satavarmoina. Entä menikö suomalainen Remedy Microsoftin Xbox 360 -kelkkaan eksklusiivisesti, kuten joku vuodettu ohjelmalista antaisi ymmärtää? Jälleen suut ovat visusti supussa, mutta eiköhän jotain tietoa saada – viimeistään ensi tiistaina loppuillasta Suomen aikaa.
Niin joo – aikaerosta on hyvä muistuttaa. Vaikka lähdemme aikaisin aamulla, olemme Losissa perillä rennosti iltapäivällä, vain muutama tunti kotoa lähdön jälkeen. Paikallista aikaa. Lento kestää jonkun 16 tuntia, mutta kymmenen tunnin aikaero tasoittaa. Toivottavasti kroppa tottuu taas nopeasti. Suomalaiselle E3-seuraajalle eri kellonaika tarkoittaa sitä, että aamulla yhdeksältä Losissa alkava lehdistötilaisuus (PST eli Tyynenmeren aikaa) alkaa Suomessa kello 19. Pitäkää mielessä.
Keskiviikko onkin sitten varsinaisen show’n alku. Kalenteri on täynnä haastatteluita ja hiiviskelyä takahuoneisiin, mutta kyllä aikaa pelaamiselle ja pelitunnelmoinnillekin riittää. Kolmen hengen iskuryhmä on siitä hyvä, että ainakin tapaamiset voi rytmittää niin, ettei puolen tunnin välein tarvitse rynnätä massivisen messuhallin päästä päähän.
Käytännössä silloin – ja viimeistään torstaina aamusta Suomen aikaa – on kuultu isoimmat uutiset ja pelaajilla alkaa debatti, ja toimittajilla valtava informaation kerääminen ja näkökulmien muodostaminen. Mikä on tämän vuoden show’n punainen lanka?
Itse uskon entistä enemmän, että uuteen sukupolveen mahtuu loputtomasti erilaista pelaamista. Se tarkoittaa myös sitä, että jokaiseen tilanteeseen on sopiva peli: pelaamisesta tulee entistä enemmän arkipäivän osa lyhyinä tai pitkinä annoksina, riippuen siitä missä kohtaa päivää mennään. Niinpä messuilla nähdään pikkupelejä ja valtavia eepoksia, yhden idean oivalluksia ja rutiiniksi muodostuneita, mutta yhä vaikuttavia kloonipelimaailmoja. Kaikkea kaikille.
Ja mitä toivon itse? Että Wiistä saataisiin oikeasti paljon irti – ensikosketus FPS-räiskinnässä oli lupaava, mutta entä muunlaiset pelit?
Niin joo. Se pakkaaminen. Luottokortti, passi, viisumi, kamera, kannettava, sata vaatekertaa, lehtiöitä… entä jotain muuta? Pakko lähteä hommiin. T miinus viisi tuntia ja 20 minuuttia…